You are not logged in.
Onko kukaan vielä alkanut pelaan täällä Dark Souls 3:sta? Viime päivinä on alkanut tehdä mieli mennä hypen mukana ja kokeilla ekaa kertaa tätä pelisarjaa vaikka (melko varmasti) tiedänkin sen olevan huono idea.
En ole, mutta kaksi edellistä ja Bloodborne takana, ja kyllä tämäkin tulee vedettyä. Juuri siitä syystä ei tosin mitään kiirettä aloittaa, nyt ehkä pientä väsymystä havaittavissa formaattiin, tai ettei varmasti tunnu enää niin jännittävältä kuin ekalla kerralla. Nuo kaikki pelit ovat lopulta hyvin samanlaisia, kaikesta päätellen kolmonenkin.
Mutta kun et ole aiemmin noita kokeillut, niin en voi suositella kylliksi. Alkuperäinen Dark Souls muutti hieman koko pelimakuani ja preferenssejäni siitä millaisiin peleihin haluan käyttää aikaani. Yksi harvoista käänteentekevistä ja ikimuistoisista pelikokemuksista. Rohkeasti vaan kolmosen kimppuun
Last edited by risto_m (16.04.2016 17:35)
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Mutta kun et ole aiemmin noita kokeillut, niin en voi suositella kylliksi. Alkuperäinen Dark Souls muutti hieman koko pelimakuani ja preferenssejäni siitä millaisiin peleihin haluan käyttää aikaani. Yksi harvoista käänteentekevistä ja ikimuistoisista pelikokemuksista. Rohkeasti vaan kolmosen kimppuun
Ostin nyt sitten äsken tämän ja varmaan illalla voisi vähän kokeilla tai viimeistään huomenna. Se on sitten risto_m:n syy, jos alkaa vituttaan enemmän ku laki sallii. Onneksi tuli pelin mukana myös latauskoodi ekaa DS-peliin, jonka voin sitten myydä kiskurihintaan Prakkille, jos en tykkääkään tästä pelistä. Onhan sekin pieni lohtu.
Tällä hetkellä nämä pelit ovat kesken:
Life Is Strange = Viimeinen kappale pelaamatta, kohta aloitan.
The Division = Esineiden keräilyä, achievementtien unlockauksia, päivittäisten tehtävien/hassteiden suorittamista ja yleistä harhailemista Dark Zonella, jossa eilen aluetta kierrellessä törmäsin ryhmään, joka pyysi liittymään mukaan. Siinä sitten jahdattiin rogue agentteja ja välillä oltiin itsekin loikkareita. Yllättävän kivaa oli.
Sunset Overdrive = yleistä häröilyä häröilypelissä silloin kun huvittaa. Varmaan vetäisen päätehtävät läpi ja jotain muuta siinä sivussa. Tuli ilmaisena Gold-pelinä tässä kuussa, niin oli pakko ladata. En ole ihan vielä täysin lämmennyt, mutta vasta reilu tunti peliä takana. Tein pelihahmoksi punkkarinaisen tiukassa topissa ja pinkeissä pikkuhousuissa, että tulis lisää intoa pelaamiseen.
Ai niin, eilen tuli myös kutsu Gears Of War 4:n moninpelin betaan. Sitäkin pitäisi ehtiä testata...
Offline
One of the scarier parts about VR is removing the helmet after an hour of play and realizing you are sitting in a pitch dark house.
— Brian Fargo (@BrianFargo) 20. huhtikuuta 2016
Noin 130-kiloinen naapurinmies, 23-vuotias mies ja alusvaatteisillaan ollut nainen kaatuivat ojaan.
Tehokkain tapa piiloutua on painua pohjaan, ja jos miehistö makaa punkissaan eikä tuota energiaa ja hiilidioksidia niin kolmesta viiteen päivään voi olla siellä
Offline
world of tanksia yli 1800 matsia takana. enpä ole ikinä mistään vastaavasta nettipelistä innostunut, mutta tuossa on kyllä "sitä jotain". yksi kaveri on sadantuhannen parhaan pelaajan joukossa tuossa, joka on ihan hyvin kun pelaajia on 100 miljoonaa. hauska räiskiä platoonissa
Offline
Life Is Strange pelattu läpi.
Kyyyyyllähän siinä muutama kyyn...roska joutui silmään ja siinä vetistellessä meni loppu vähän ohi (pitäisi varmaan huomenna siivota), mutta oikein hyvä peli oli kyllä. Soundtrackia on tullut nyt kuunneltua ja musiikkivalinnat ovat myös menneet ihan nappiin tässä pelissä. Mukava lukea myös biisien kommentteja, jotka on täynnä LiS viittauksia. Onneksi olin missannut tän pelin, kun tässä oli pitemmän aikaa semmoinen jakso, että ei jaksanut pelata mitään, niin ei tiennyt pelin juonesta kuin alkuasetelmat. Toimi muuten hyvin, kun kaikki viisi episodia pystyi pelaan peräkkäin läpi, olisi ollut kamalaa odotella uusia jaksoja monta viikkoa. Olihan tää kyllä ihan mullistava (peli)elämys, jonka haluaisi pelata uudelleen ekan kerran. Ei muista, että hetkeen mikään viihdeteollisuuden tuote olisi aiheuttanut tällaista feelsien ylivyöryn kohteeksi joutumista.
Suosittelen: Prakk, risto_m, kikke, Pilke, Laatu
Arvosana: 5/5
Offline
Dark Souls 3:sta takana osapuilleen 2,5h ja kuolemia varmaan jotain 25-30 (kuka näitä laskee?). Oli jo yhdessä vaiheessa vähän epätoivoinen fiilis, kun luulin, että yksi vastus pitää voittaa, että pääsee etenemään, mutta onneksi löysin sitten vissiin oikean polun edetä. Vasta nyt alkaa pikkuhiljaa iskostumaan selkäpiihin millä tavalla tätä tulisi pelata. Välillä on ihan viisasta juosta vain vihollisten ohi ja tässä pelissä, kuten joku toisella foorumilla kirjoittikin osuvasti, on lupa taistella epäreilusti, koska vihollisetkin tekevät niin. Onhan tässä koko ajan sellainen kuolemanpelko vaanimassa nurkan takana, ja mitä kauemmaksi on bonfire paikasta edennyt, sitä enemmän sitä huomaa toivovansa, että seuraavan nurkan takana olisi seuraava tallennuspiste.
Alussa hämäsi tosi paljon, kun perushyökkäys on RB napin takana ja voimakkaampi hyökkäys tehdään RT napilla, yleensähän se on toisinpäin. Samoin myös kieriminen on jostain syystä laitettu B-napin taakse eikä A:n, kuten itse on aina tottunut. Noiden kanssa säheltäessä tuli muutama kuolema ja vieläkin taistelu on aika horjuvaa, kun ei vielä ole täysin päässyt sisään pelin taistelusysteemiin. Oon myös keräilly aika paljon kaikkea tavaraa (titanite shard jne.), joten seuraavaksi pitäs ottaa ohjekirja käteen ja katsoa mitä kaikkea niillä voisi/pitää tehdä.
Katotaan mitä tästä tulee. Jos tän onnistun joskus pääseen läpi, niin sitä voi pitää jo pienenä ihmeenä. Vai helpottuuko tämä loppua kohti, kun saa levelöityä hahmoa ja pääsee sisälle kontrolleihin?
Seuraavaksi vois pelata taas vähän The Divisinia ja suorittaa päivähaasteita sekä pelata taas tuo yks kenttä läpi challenge moodilla, että sais phoenix kredittejä, niin vois ostaa parempia varusteita. En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta oon nyt jäänyt tähän koukkuun. Pelitunteja takana aika tarkalleen 120. Koskahan se Prakki hankkii tämän?
Offline
Dark Souls 3:sta takana osapuilleen 2,5h ja kuolemia varmaan jotain 25-30 (kuka näitä laskee?). Oli jo yhdessä vaiheessa vähän epätoivoinen fiilis, kun luulin, että yksi vastus pitää voittaa, että pääsee etenemään, mutta onneksi löysin sitten vissiin oikean polun edetä. Vasta nyt alkaa pikkuhiljaa iskostumaan selkäpiihin millä tavalla tätä tulisi pelata. Välillä on ihan viisasta juosta vain vihollisten ohi ja tässä pelissä, kuten joku toisella foorumilla kirjoittikin osuvasti, on lupa taistella epäreilusti, koska vihollisetkin tekevät niin. Onhan tässä koko ajan sellainen kuolemanpelko vaanimassa nurkan takana, ja mitä kauemmaksi on bonfire paikasta edennyt, sitä enemmän sitä huomaa toivovansa, että seuraavan nurkan takana olisi seuraava tallennuspiste.
Alussa hämäsi tosi paljon, kun perushyökkäys on RB napin takana ja voimakkaampi hyökkäys tehdään RT napilla, yleensähän se on toisinpäin. Samoin myös kieriminen on jostain syystä laitettu B-napin taakse eikä A:n, kuten itse on aina tottunut. Noiden kanssa säheltäessä tuli muutama kuolema ja vieläkin taistelu on aika horjuvaa, kun ei vielä ole täysin päässyt sisään pelin taistelusysteemiin. Oon myös keräilly aika paljon kaikkea tavaraa (titanite shard jne.), joten seuraavaksi pitäs ottaa ohjekirja käteen ja katsoa mitä kaikkea niillä voisi/pitää tehdä.
Katotaan mitä tästä tulee. Jos tän onnistun joskus pääseen läpi, niin sitä voi pitää jo pienenä ihmeenä. Vai helpottuuko tämä loppua kohti, kun saa levelöityä hahmoa ja pääsee sisälle kontrolleihin?
Hienoa että lähtenyt käyntiin, ei tarvitse lähettää laskua risto_m:lle!
Helpotuskysymykseen vastaus on mahdollisesti kyllä: ainakin mä olen kokenut kaikissa näissä aiemmissa peleissä juuri noin - omat taidot paranee, hahmon skilssit karttuu, hyviä aseita ja varusteita ja muuta löytyy... tottakai vihollisetkin vaikeutuu, mutta lopulta se alkupuoli näissä on aina ollut melkeinpä kovinta turpiinottoa.
edit: Life Is Strange tulikin just -50% aleen pleikan storeen, pitäisi varmaan napata nyt
Last edited by risto_m (21.04.2016 23:01)
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Helpotuskysymykseen vastaus on mahdollisesti kyllä: ainakin mä olen kokenut kaikissa näissä aiemmissa peleissä juuri noin - omat taidot paranee, hahmon skilssit karttuu, hyviä aseita ja varusteita ja muuta löytyy... tottakai vihollisetkin vaikeutuu, mutta lopulta se alkupuoli näissä on aina ollut melkeinpä kovinta turpiinottoa.
edit: Life Is Strange tulikin just -50% aleen pleikan storeen, pitäisi varmaan napata nyt
Niin arvelinkin, ja kun on vielä uusi pelaaja, niin oppimiskäyrä on aika jyrkkä. Tätä tulee varmaan nyt päivittäin pelattua sellainen 1-2h sessioissa, tuntuu että se olisi juuri sopiva pituus, kun tää on aika hermojen päälle käyvää kamaa niin pidempi aika ei olisi mielenterveyden kannalta hyvä.
Kannattaa ostaa LiS, jos kerran halavalla saa. Ite ostin sen parillakympillä ja tuli rahoille kyllä enemmän kuin tarpeeksi vastinetta. Niinku Prakkikin tuossa jo aiemmin sanoi, on tämä parempi kuin Telltalen TWD pelit, vaikka ei nekään huonoja olleet. Tässä vaan uitiin kyllä aika syvissä vesissä jonne videopelit, tai ylipäätänsä mitkään populaarikulttuurin tuotteet, ovat harvemmin päässeet.
Offline
Ben Brode
Noin 130-kiloinen naapurinmies, 23-vuotias mies ja alusvaatteisillaan ollut nainen kaatuivat ojaan.
Tehokkain tapa piiloutua on painua pohjaan, ja jos miehistö makaa punkissaan eikä tuota energiaa ja hiilidioksidia niin kolmesta viiteen päivään voi olla siellä
Offline
Hoi,
ryhdyin vuodenvaihteessa ps4-omistajaksi.
Meikäläisellä on tapana tulla jälkijunassa kaiken suhteen ja sama homma pätee pelailuun. Pc-puolella rajoitti jonkin verran raudan puute koneessa. Sen veerran kuitenkin tässä on tullut jo kahlattua, että Last of Us ja Tearaway Unfolded on tahkottu läpi. Ensimmäinen ihan pätevästi tehty ison luokan zombie-seikkailu. Tearawayn vekkuli meininki voitti puolelleen vaikka kovinkaan haastava peli ei lopulta ollut.
No eipä sinänsä. Nyt lautasella pyörii Alien: Isolation. Muutaman tunnin perusteella on vain todettava, että meikäläisen osaamistasolle peli on kohtalaisen haastava ja äkkikuolemia tulee tasaista tahtia. Ehkä siinä mielessä olen jopa vähän pettynyt, että kauhuaspekti kuluu tässä aika nopeasti pois, turruttua äkkikuolemiin. Haastavuus oli kyllä tiedossa, mutta verrattuna muihin survival horror-peleihin (esim. outlast ja amnesia) tämä ei ihan onnistu siinä paljon mainostetussa tunnelman rakentamisessa. Jännittämiseen jää liian vähän aikaa ja peli suorastaan rankaisee siitä, jos vähänkin satut haahuilemaan ympäristössä. Välillä tuntuu, että pelin alien warppaa paikasta toiseen tietokoneen bullshit-bingon määrittämänä ja pelaaja raukka jää koneen mielivallan armoille. Sillein tän pelaaminen poikkeaa jostain Prince of Persia/Dragon´s Lair tyyppisestä yritys-erehdys touhusta.
Offline
Niin joo.
Farcry nelostakin tullut yritettyä, mutta aika haukottavalta kokemukselta se tuntuu. Meikäläinen on muutenkin sen verran ps4-vammainen, että en osaa oikein pelata gamepadilla fps-pelejä. On tullut opittua liikaa näppiksen ja hiiren yhdistelmään. Opettelua opettelua...
Offline
Lisää mut kamux
Miksei pitäisi nauraa? Vittu tässä mitään diplomaatteja olla.
Offline
Golf with Friends
tulkaas paukutteleen kolvvia
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Nyt on noin 15h DS3;sta takana, hahmotaso 36 ja vasta kolme pääpomoa kukistettu. Ekan kanssa oli ylivoimaisesti eniten vaikeuksia, kun oli kontrollit ihan hukassa ja piti muutenkin hakea pelituntumaa, mutta kuudennella yrityksellä se sitten kaatui. Toinen ja kolmas pomo ovat sitten menneet neljänsillä yrityksillä läpi suht kivuttomasti. Tällä hetkellä olisi edessä taas siirtyminen kohti uuta aluetta ja uusia vihollisia, käväisin jo vähän skouttaamassa millaista menoa siellä on luvassa. Tulin siihen tulokseen, että kouluan vielä tätä aiempaa ja sitä edellistä aluetta läpi ja käyn voittamassa ainakin yhden minipomon ennen kuin siirryn eteenpäin. Juuri kun olin lopettamassa edellistä pelisessiota, hoksasin vielä yhden uuden reitin, jonka johdattelemana päädyin linnan torniin. Sieltä kun maailmaa katseli, niin huomasin ihan uuden alueen, jossa en ollut käynyt. Seuraavalla pelikerralla täytyy sitten koittaa löytää pääsy sinne.
Juuri tällainen pelimaailman tutkiminen ja uusien alueiden/oikoteiden löytäminen on tässä itselle melkeinpä se paras asia, kun jatkuvasti pitää olla varuillaan ettei henki lähde jonkin perusvihollisen toimesta. Samalla täytyy myös miettiä riittääkö estukset (hp:n lisääjät), jos tuleekin tiukka tilanne vai olisiko sitten parempi palata nuotiopaikalle ja sieltä lähteä uudestaan puhdistamaan aluetta vihollisista, kun tietää tiettyyn pisteeseen asti mitä on tulossa. Jos jokin alue/pomo tuntuu liian vaikealta, niin yleensä kannattaa tutkia aiempia alueita ja grindata sieluja, jotka myymällä voi parantaa hahmon ominaisuuksia. Nyt tuo uusi alue tuntuu sellaiselta, että taidan aikanaan ottaa taktiikaksi "juokse ja toivo ettei viholliset seuraa/jostain löytyy nuotiopaikka", mutta sitä ennen pitää kohottaa hahmon leveliä parin pykälän verran.
Tähän mennessä tää on ainakin ollut parempi mitä uskalsin odottaakaan, mutta katotaan miten huumori kestää kun tulee vaikeampia pomoja eteen...
Suosittelen: risto_m, Prakk, kikke
Offline
Jotenkin tuntuis hölmöltä skipata suoraan pelisarjan kolmanteen (tai oikeastaan kai neljänteen?) niitä aiempia pelaamatta, mutta kattoos nyt mitä gameflysta taas tulee, on tuo listallani kyllä mutta Quantum Break tai Division sieltä toivottavasti ensin tulee.
Far Cry Primal tuli pelattua aika nopeesti läpi, ei tässä mitään uutta tai mullistavaa kolmoseen tai neloseen verrattuna ollut luolamiesteemaa lukuunottamatta. Eli ihan kiva avoimen maailman rymistely, helpohko saada myös 100% achievementit jne.
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Jotenkin tuntuis hölmöltä skipata suoraan pelisarjan kolmanteen (tai oikeastaan kai neljänteen?) niitä aiempia pelaamatta, mutta kattoos nyt mitä gameflysta taas tulee, on tuo listallani kyllä mutta Quantum Break tai Division sieltä toivottavasti ensin tulee.
Täs oli mainio kirjoitus näiden pelien erityislaatuisesta luonteesta. Jos ei ole aiemmin kokeillut, tai aikoo yhden pelata, niin tuo kolmonen voi olla jopa paras versio vetäistä http://kotaku.com/youll-never-get-your- … 1773293756
Veikkaan että täst voi tulla tulevaisuudessa oma vakiintunut genrensäkin, soulslike, rogueliken tapaan. Niin iso vaikutus näillä oli. Nythän tuli jo toi kiken kehuma Salt & Sanctuary ja joitain muita on kehitteillä siellä täällä.
hc_jose, lisääpä meikäläinen kans frendilistalle!
Last edited by risto_m (27.04.2016 23:55)
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Nopeat betahuomiot ennen goisaamista.
Doomin moninpelibeta oli yllättävän hauskaa vanhanaikaista paahtovauhtista sinkohippaa. Tai oikeastaan se oli hauskaa koska olin niin hyvä siinä, mutta betan tasokattoon asti tuli hinkattua paria kenttää.
Gearbox on iskemässä kätensä paskaan ja kait tuo Battleborn on jonkinlainen osoitus karmasta Aliens-vedätyksen jälkeen. Aivan järjettömän ankea FPS-versiointi League of Legendsista. 25 hahmoluokkaa, joista poimitaan 5 vs 5 (+ koneen ohjaamat hennot botit) listimään toisiaan yhteen rytäkkään keskelle pastelliväreillä koodattua helvettiä. Hirveä esitys, hyi hitto.
Offline
Samaa mieltä risto_m:n kanssa, että ei tässä kolmososassa hirveesti ainakaan tarinan kannalta tarvitse tietää mitä edellisissä osissa on tapahtunut. Ei tässä kyllä pahemmin mitään sen kummempia roolipeleissä yleensä esiintyviä tarinankerronnallisia elementtejä ole: välivideoita ei juuri ollenkaan (eka tuli n. 18h pelaamisen jälkeen), aika vähän tulee hahmoja vastaan eikä ne vähätkään edes kovin paljoa lörpöttele ja kaikki tarinaa/lorea avaavat kirjat, pergamentit ym. loistavat poissaolollaan. Pelintekijä oli itse lapsena lukenut Disneyn kuvakirjoja ja ei osannut englantia, niin joutui itse keksimään tarinan näkemilleen kuville. Tässä on samanlainen lähestymistapa.
Nyt on pelattu 22h ja hahmo on tasolla 46. Nyt tuli vastaan ensimmäinen tosi vaikea alue, joka oli täynnä pirullisen tappavia vihollisia. Kun olin kuollut n. toistakymmentä kertaa ja en ollut harhailuista huolimatta löytänyt uutta nuotiopaikkaa, niin päätin sitten vain juosta koko alueen läpi ja mennä sinne missä arvelin jotain uutta löytyvän. Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, kun alueen läpipääsemiseen ei vaadittu yhtään healthin boostausta ja löysin sitten uuden paikan, josta avautui, ei uutta nuotiota, vaan oikotie vanhalle nuotiolle. Huh, että helpotti.
Hauskaa on myös lukea muiden pelaajien maahan jättämiä viestejä, joista osa on ihan hyödyllisiä vinkkejä, osa huumoria ja pieni osa harhaanjohtamista. Itsekin olen laittanut viestejä maahan ja tulee aina ilmoitus, kun jouku reittaa viestin. Tänään tuli myös eka inveidaaja (eli ihmispelaaja) omaan peliin, joista seuraa hurjia yhteenottoja. Ihan mielenkiintoinen lisä tuokin. Pelaajat voi myös jättää summon merkkejä maahan esim. pomojen lähistölle, jolloin voi pyytää kaveria avuksia bossin selättämisessä.
Kyllä tää aika varmasti tulee oleen vuoden parhaimpia pelejä ellei mitään yllättävää tapahdu.
Offline
Jos joku suunnittelee konsolin hankkimista, niin nyt lähtis cdonista edullisesti 500gb versiot. PS4 299.95 ja xboxone 249.95.
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Tuli nyt sitten taas vedettyä noin neljän tunnin DS3 sessio, joka päättyi aluksi mahdottomalta tuntuneen bossin voittamiseen...öööh olisko ollut joku kuudestoista kerta tai jotain sinnepäin. Suunitelmana oli alunperin koluta vain yhden alueen yksi käymätön paikka läpi (piti katsoa tubesta, kun en millään keksinyt ratkaisua yhteen sivujuoneen). Sen jälkeen aattelin vielä kartoittaa tän uuden alueen maaperää huomista sessiota varten ja siinä sitten tuli yllättäen vajaan parin tunnin päästä ovi bossin luolaan (menin kai aika suoraa reittiä, kun jäi paljon paikkoja tutkimatta, mutta huomenna sitten).
VÄHÄN SPOILEREITA POMOTAISTELUSTA, MUTTA POMON NIMEÄ TAI PAIKKAA TAI MUITA TARKEMPIA YKSITYISKOHTIA EI KUVAILLA!
Olin katsellut vähän etukäteen missä järjestyksessä pomoja tulee (tai pitäisi tulla), jos etenee perinteistä reittiä, joten oli aika yllätys kuten eteen avautui aivan toinen bossi mitä odotin. Olin lukenut tästä netistä sen verran, että oli aiheuttanut monille harmaita hiuksia ja raivareita, joten vähän pelotti. Eka yritys menikin sitten ihan ihmetellessä mitä tässä tapahtuu ja vauhti oli sellaista, että ei ehtinyt paljoa reagoida. Ehkä noin 5% bossin energiasta sain huidottua pois. Toisella kerralla pääsin vähän kärryille ja nyt lähti jo puolet energiapalkista. Kolmannella kerralla olin käyttänyt kaikki yhdeksän (!) estus pulloa, kun bossi viimein kaatui. Olipa tämä aika helppo, ajattelin hieman pettyneenä. Ei ne osaa pelata tai sitten oon vaan niin hyv...sitten alkoi pyöriä välianimaatio, jonka seurauksena pomo koki uudelleennousemisen tulta luovana demonina, jonka hyökkäykset oli helvetin nopeita ja vei energiaa käsittämättömän paljon. Ei tästä tuu mitään...sain hyvällä tuurilla kolmanneksen energiapalkista pois, mutta sitten loppui estukset ja kuolo korjasi.
Pakko vaihtaa taktiikkaa. Ekassa vaiheessa kirves + kilpi -kombo toimi hyvin, mutta ei tässä. Jätetään kilpi pois ja kirves molempiin käsiin ja rollataan pois hyökkäysten alta. Turpaan tuli silti rajusti, mutta aloin vähitellen hahmottaa vastustajan heikkouden ja odottelin sitä yhtä hyökkäystä, josta rankaisin. Toistakymmentä yritystä myöhemmin olin tilanteessa, jossa minulla oli estukset loppu ja en selviäisi todennäköisesti edes yhdestä osumasta. Vastustajalla oli neljännes energiapalkista jäljellä, no, pääsin ainakin jo näin pitkälle. Taas tuli se tappavan tehokas hyökkäys, joka oli koitunut monesti kohtalokseni, mutta nyt jollain ihmeen konstilla onnistuin rollaan selustaan, painoin iskunäppäintä ja yhtäkkiä kamera pysähtyi: olin onnistunut backstabissa. Bossin energiapalkki hupeni loppuun silmieni edessä, vain pisara jäi jäljelle ja siinä se makoili rähmällään edessäni. Nyt oli pakko toimia. Kaikki tai ei mitään. Hirveää huidontaa ja onnistuin saamaan ratkaisevan osuman. Demoni oli kukistettu. Siinä vaiheessa oli pakko laskea ohjain kädestä ja tuijottaa ruutua hetken. Harvemmin tulee pelatessa sellaista tyytyväisyyden tunnetta kuin tuossa kohtaa. Helvetinmoinen tuuri kävi, mutta just oikeassa kohdassa ihan kuin elokuvissa.
Nyt avautui tie uuteen paikkaan ja vanhasta paikasta jäi paljon vielä tutkimatta. Hyvä pelihän tää on. Bloodbornea on sanottu vielä vaikeammaksi, mutta mitä katsoin youtubesta Father Gascoigne ja Blood-starved Beast taisteluita, niin ei ne niin vaikeilta vaikuttaneet. Mitäs sanoo risto_m, kun on peliä pelannut?
Itseäkin tekis mieli kokeilla tuota, mutta harmi kun on vaan PS4:lle tarjolla.
Offline
^ Aivan mahtavaa Acedia, juuri nuo hetket ovat itsellenikin antaneet kovimpia mahdollisia pelikiksejä, kun useiden tuntien yrityksen, strategioinnin ja dramaattisten vaiheiden jälkeen saa kukistettua jonkin ison bossin. Ja toki myös uusien alueiden kartoittaminen on näissä peleissä todella kokuttavaa ja iso osa viehätystä.
En epäile, etteikö tuo olisi voinut olla hankalampi kuin Bloodbornen perusbossit. Eivät ne mitään helppoja olleet, mutta en noita kahta mainittua ainakaan Fromin pelien vaikeimpien hetkien listalle sijoittaisi näkemistäni. Bloodborne kyllä kokonaisuutena ollut mulle vaikea ja välillä turhauttavakin peli. Alkupuolella varsinkin pelaajalle heitettävä haaste on ehkä isoin näistä peleistä - eka alue on todella sokkeloinen ja iso, vihut yllättävät isoissa mobeissa ja vievät yllättävän paljon healthia pitkän aikaa. Lisäksi Soulseja pelannut joutuu opettelemaan uuden pelityylin ilman kilpeä ja mieluusti pyssy-parrya käyttäen. Ja kyllähän se Father Gascoigne oli ekaa kertaa melko konstikas, nyt NG+-kierroksella meni kyl helppeesti.
BB:ssa on aika jännä rakenne sikäli, että jos tietää reitin, niin pelin voi päästä läpi todella vähillä bosseilla, ja sen sijaan muita alueita ja niiden bosseja on selvästi enemmän. Toki kaikilta alueilta saa jotain tarpeellista ja pääsee levuttamaan hahmoaan, joten ei kannata peliä ekalla kerralla juostakaan läpi. Noista valinnaisista bosseista vaikein oli pelin ärsyttävimmän alueen ja toisen bossin taakse piilotettu cthulhu-tribuutti Ebrietas, Daughter of the Cosmos. Itseasiassa taisinkin vain apuvoimien avulla koko monsterin selättää, tai olisiko ollut niin, että auttajani hakkasi itsemurhatyylillä puolet healtheista pois ja sitten taistelin loppupätkän voittoon. Todella vaikea setti liikkeitä, joiden väistäminen tuntui välillä mahdottomalta ennakoida riittävästi.
Myös hyvin piilotetun alueen, Cainhurst Castlen bossi oli pitkään vaikea. Harjakatolla tapahtuvassa taistelussa pystyi kuitenkin ottamaan suojaa jatkuvilta projectile-hyökkäyksiltä mukavasti. Ne olivat silti niin voimakkaita, että kesti pitkään ennen kuin onnistui koko taistelu läpi ilman munauksia, ja bossin vikassa vaiheessa tapahtuva sekopäisyys taisi mennä silloin jo hiukan säkälläkin.
Voipi silti olla etten ole vielä niitä kaikista hankalimpia Bornen bosseja nähnytkään. Keskustelujen mukaan tuo DLC-paketti tarjoaa aivan päräyttävän haasteen ja Fromin kautta aikain vaikeimpia bosseja. NG+ hahmoani pitäisi saada ilmeisesti parikymmentä pykälää ylemmäksi ennen kuin sinne kannattaa mennä, ja alusta en aio peliä aloittaa, joten se on jäänyt vielä toistaiseksi. Sitten on vielä ne maanalaiset tunnelit, jotka ovat kuin oma pelinsä. Olen nyt kolmoslevelin tunneleissa ja haaste alkaa olla tiukkaa. Näinhän se muuten olikin, että lopetin toistaiseksi etenemiseni, kun tuolla tuli vastaan sellaisia vihuja että pääpelissä ei mitään yhtä hankalaa ollut ja alkoi usko mennä. Tunnelikonsepti on mielenkintoinen, mutta ehkä hiukan liian pitkä ja tylsä kokonaisuus.
Ehdottomasti haluaisin silti nähdä luolaston vikan bossin, DLC-alueen, pääpelin piilotetun bossin, ja napata Bornesta platinum trophyn, mutta saattaa olla että tälle kaikelle ei ole aikaa koskaan, kun vielä kokeilemattomat pelitkin aina kuumottelee. Ehkä jos muu perhe menee kesällä viikoksi mummulaan kun olen töissä tms, silloin voisi olla hyvä aika latatutua tähän
Bloodbornen lovecraftiaaneista perusvihuista on pakko mainita vielä yksi kammottavimmista otuksista, joita kuunaan olohuoneeni ruudulla on tallustellut - Winter Lantern, jonka kanssa ei saa joutua katsekontaktiin. Tätä vaikeuttaa vieläpä se, että otuksen pää on täynnä silmiä joka puolelta. Muistan esim yhden järkyttävän tilanteen, jossa sellainen vain pitkän aikaa seisoi takanani, odottaen että nurkkaan ahdistettuna käännyn, joudun frenzyyn ja delaan!
DS III ostan varmasti valmiiksi sitten kun on ekan kerran -50 tai -33% alennuksessa, ja aloittelen sitten kun olen Bloodbornesta nähnyt loputkin sisällöt tai luovuttanut ja poistanut kovolta.
Last edited by risto_m (01.05.2016 12:40)
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
^Pitääpä katsoa nuo mainitsemasi bossitaistelut youtubesta, mutta ei viitsi kaikkia katsoa, koska on tullut vähän sellainen fiilis, että voisi jossain vaiheessa hommata PS4:n tämän ja muutaman muun pelin vuoksi. Katselin tubesta Bloodbornen kaikki bossitaistelut -videon listausta, niin olihan siinä ihan hämmästyttävän iso joukko pomoja kaadettavaksi. Muutenkin tuo peli vaikuttaa sellaiselta survival horrorilta ja tyylikkään synkän näköiseltä, että melko varmasti tykkäisin siitä. Pitää nyt vain tyytyä lukemaan toiselta foorumilta pelaajien tuskailua ja kehuja pelistä.
Tein tässä vähän taustatutkimusta ja ilmeisesti tuo käymäni voitokas pomotaistelu oli ihan suunnitellusti seuraavaksi vuorossa, mutta eipä se voiton arvoa vähennä. Nyt vasta huomasin, että olisin voinut kutsua tuohon taisteluun avuksi NPC:tä, jos olis tajunnut käydä jututtamassa niitä Firelink Shrinessa. Olen myös tarkoituksella jättänyt toistaiseksi embereiden (Humanity/Human Effigy aiemmissa peleissä) käytön pois, joiden avulla voi kutsua muita ihmispelaajia avuksi ja saa samalla mm. energiaboostin (1,3x).
Muutenkin tuntuu, että oon pelannut peliä vähän turhankin vaikeasti, kun mulla oli alussa se ihan onneton eka kilpi, jolla en osannut yhtään parryta. Sen seurauksena muutamat eliittiviholliset ovat olleet tosi vaikeita, mutta nyt kun on käytössä Twin Dragon Greatshield, niin sillä parryaminen on huomattavasti helpompaa. Äsken myös tajusin, että jokaisen bossin sielun voi myydä tai niistä voi tehdä uusia tehokkaita aseita tai sormuksia. Nyt tässä vähän suunnittelin, mitkä myyn ja mistä olis hyvä tehdä uusia aseita/sormuksia. Päädyin sit ehkä tuohon yhteen greatswordiin, mutta sen kantaminen vaatii strengtiä 40 tason verran ja mulla on nyt se tasolla 26 eli grindausta edessä.
Offline
Taas on DS3 nytkähtänyt eteenpäin sitten viime kirjoittelun ja ollaan jo pelin loppupuoliskolla. Sinällään harvinaista(?), että vasta nyt äsken tuli ekan kerran pari bossia peräkkäin, jotka aiheutti ohjaimen paiskomista sohvalle. Ei sillä, että ne olis ollut ihan mahdottoman vaikeita, mutta välillä taistelu tuntui epäreilulta, kun kaikki lyönnit viuhuu ohi ja vastustajan jokainen hyökkäys syö aimo annoksen energiapalkista. Eka bossi oli sellainen, että ekalla yrittämällä meni sain vietyä noin puolet energioista, ei paha. Neljännellä yrittämällä sitten kävi ohraisesti: olin yhden iskun päässä voitosta ja en viitsinyt käyttää estusta vaikka energiapalkki veteli viimeisiään: kaikki tai ei mitään. No ei mitään siitä jäi käteen ku pomo veti pahimman hyökkäyksen hihasta ja lopputulosta ei tarvinne sanoa. Silloin harmitti. Kun samanlainen tapaus kävi kuudella yrityksellä, niin se laski moraalia ja intoa jo aika paljon. Sit tuli monta räpellysyritystä, joista ei enempää. Käännekohta oli kun havaitsin, että jostain kumman syystä teen pomolle enemmän vahinkoa miekka + kilpi yhdistelmällä vs miekka molemmissa käsissä. En tajua tätä logiikkaa. Kun vaihdoin yhdistelmää, niin bossi kaatui heti ekalla yrityksellä.
Sen perään tuli heti toinen pomotaistelu, jossa oli yksi estus jäljellä ja vastassa yksi ilkeimmistä pomoista, näin lukemani perusteella. Aattelin, että ei tästä tuu tällä kerralla mitään ja lähdin matsiin rennosti. Sain vietyä pomolta 75% energioista, kunnes kuolo korjasi. Sitten kun pääsin taistelemaan täydellä estusvalikoimalla (10 pulloa), niin en en saanut edes puolia pomon energioista pois. Tässä heiteltiin myös ohjainta. Lopulta sain huidottua pomon kuoliaaksi ja jäljellä ei ollut yhtään estusta ja energiaa sen verran, että yksikin isku olisi tiennyt kuolemaa. On nämä välillä ihmeellisiä taisteluita. Ekalla kerralla lähdin taistoon rennosti ja tulosta tuli. Muilla kerroilla hirveä stressi ja kasvava turhautuminen ja meno oli yhtä tuskaa. Ja just katsoin yhden speedrunnaajan menoa, joka pieksi molemmat pomot ottamatta osumaakaan ihan onnettomilla varustuksilla. Ne on vähän sellaisia wtf-hetkiä.
No kaksi pomoa yhdessä päivässä. Loppu alkaa jo häämöttää ja on ollut kyllä kova peli tähän asti. Pelikello näyttää reilua 54 tuntia ja varmasti menee jonnekin 65-70 tunnin välille kun peli läpäistään - jos läpäistään.
Offline
On nämä välillä ihmeellisiä taisteluita. Ekalla kerralla lähdin taistoon rennosti ja tulosta tuli. Muilla kerroilla hirveä stressi ja kasvava turhautuminen ja meno oli yhtä tuskaa. Ja just katsoin yhden speedrunnaajan menoa, joka pieksi molemmat pomot ottamatta osumaakaan ihan onnettomilla varustuksilla. Ne on vähän sellaisia wtf-hetkiä.
No kaksi pomoa yhdessä päivässä. Loppu alkaa jo häämöttää ja on ollut kyllä kova peli tähän asti. Pelikello näyttää reilua 54 tuntia ja varmasti menee jonnekin 65-70 tunnin välille kun peli läpäistään - jos läpäistään.
Tuo rentous tuntuu ihan oikeastikin kyllä toimivan, mulla kävi Bloodbornessa kahdenkin bossin kanssa niin että tulin reilun viikon tauon jälkeen takaisin ja onnistuin sen jälkeen heti ekalla. Hieman kuin The Witnessin puzzlet, joihin usein paloi käämit tuntien ruudukkojen tuijottelun jälkeen. Sitten seuraavalla kerralla ratkaisu saattoi tuntua heti ilmiselvältä.
Souls-pelit ovat varmistaneet että noi speedrunnerit ovat kyllä jotain yli-ihmisiä. Eikös se yks tyyppi vedä näitä läpi jollain fakin tuunatulla Gamecuben bongo-ohjaimella? Hyvässä tahdissa oot kyl edennyt sinäkin, mulla on näissä kaikissa tullut sata tuntia täyteen!
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Souls-pelit ovat varmistaneet että noi speedrunnerit ovat kyllä jotain yli-ihmisiä. Eikös se yks tyyppi vedä näitä läpi jollain fakin tuunatulla Gamecuben bongo-ohjaimella? Hyvässä tahdissa oot kyl edennyt sinäkin, mulla on näissä kaikissa tullut sata tuntia täyteen!
Ei ole vielä tullut kovin isoa seinää vastaan missään pomotaistelussa (pl. se mistä viime viikolla kirjoitin, mutta en muista kauan siinä meni, koska ajantaju tuntuu katoavan noissa mittelöissä). Suuri tuntimäärä tulee enemmänkin siitä, että on pyrkinyt tutkimaan mahdollisimman tarkasti jokaisen mahdollisen kolkan ja löytämään lenttiin piilotetut salaisuudet. Hassua myös, että kun on lueskellut muiden pelaajien mielipiteitä vaikeimmista Fromin peleistä, niin vaikuttaa siltä, että vaikeimmat pelit top 3 on: 1. Bloodborne 2. Dark Souls 3. Dark Souls III (niukasti ennen Demon's Soulia).
Katselin eilen yhden kaverin speedrunia Demon's Soulsissa ja kaveri meni pelin läpi muistaakseni 43 minuutissa ja 18 sekunnissa. Oli aika pro pelaamista, jossa melkeinpä jokainen askel oli tiukasti ennaltamäärätty ja vaati timanttista ajoitusta napin painallusten kanssa. Vaatii myös aivan käsittämätöntä hermojen kontrollia ja ties kuinka monia pelitunteja. Katsoin myös Bloodbornen speedrunin, jossa pelaaja hyödynsi kentissä olevia buge, joiden avulla pääsi siirtymään alueelta toiselle, joten se söi vähän siitä hohtoa, mutta kova suoritus silti.
Offline
Wasteland 2 devs issue C&D letter to Alien Wasteland studio
inXile pls
edit: tai sitten tuo tavaramerkkilaki on vaan vitun perseestä, mutta joka tapauksessa naurettavaa.
Last edited by E (07.05.2016 20:46)
Noin 130-kiloinen naapurinmies, 23-vuotias mies ja alusvaatteisillaan ollut nainen kaatuivat ojaan.
Tehokkain tapa piiloutua on painua pohjaan, ja jos miehistö makaa punkissaan eikä tuota energiaa ja hiilidioksidia niin kolmesta viiteen päivään voi olla siellä
Offline
Tänään meni taas yksi (valinnainen) bossi läpi DS3:ssa ja sai kunnian olla ensimmäinen ekalla yrityksellä kaatunut. En osannut missään vaiheessa odottaa tätä, sillä kun kävelin sumun läpi ja cutscene alkoi, niin tämä jonkinlainen kuuluisan leffapedon ja muinaisen mytologian otuksen yhdistelmä alkoi jutustella tunkeilijalle hyytävällä äänellä. Viestikin oli sellainen, että täähän oli ihan täys sekopää. Kun taistelu alkoi niin oli hieman sellainen pelonsekainen tunne päällä, joten päätin ottaa tän rennosti, ja katsoa millaisia liikkeitä tällä hullulla on tarjota. No lopputulos tulikin jo ilmi. Katselin tubesta pätkiä tuosta taistelusta ja joku olikin kommentoinut: "Waitress, there is too much bloodborne in my Dark souls". Tulin vähän sellainen BB viba, kun pelin videoita olen netistä katsellut...
Nyt riitti tälle päivälle. Huomenna yhden alueen tutkiskelua ja todennäköisesti taas yhden pakollisen pomon kanssa tappelua. Pääsin tänään myös yhden toisen valinnaisen pomon luokse, mutta en suoraan sanottuna uskaltanut mennä sisälle, koska tiedän (en oo edes netistä katsonut) mitä siellä on luvassa ja en halunnut pilata tuon aiemman pomon kukistumisesta aiheutunutta hyvää oloa.
Offline
Muutama sana, jotka saa verenpaineen tällä hetkellä nousemaan: Dark Souls 3 ja Twin Princes. No tulihan tätä jo pelattuakin muutama tunti. Ensi viikolla sit Homefrontia...
Offline
Menihän se läpi, mutta ei ilman apua. DS yhteisö osoitti voimansa ja sain kutsuttua pari kaveria apuun, jonka jälkeen taistelu oli yhtä lastenleikkiä ja meni luonnollisesti heti ekalla yrityksellä. Yritin kyllä olla turvautumatta ulkopuoliseen apuun, mutta nyt oli ekan kerran pakko.
Offline