You are not logged in.
Pages: 1
Laurel Halo is an American electronic musician and recording artist from Ann Arbor, Michigan. Laurel moved to New York City in 2009 where she is currently based.Halo is a classically trained musician. She started writing music at the age of 19 and committed to recording at the age of 22.
Halos work reveals influence from the music of her home state; in particular Detroit techno, hip hop and soul. The physical process and impact of time are reoccurring motifs. Halo has written in multiple styles to date, including ambient, techno, and synthpop, utilizing synthesizers, drum machines and samplers, as well as voice, piano, guitar and violin.
Following the success of the Hour Logic EP on Hippos in Tanks, Halo released her debut album Quarantine on London based label, Hyperdub in June 2012. The album received widespread critical praise, and was named the #1 Album of the Year by The Wire Magazine. Halo also records dance material as King Felix
The Wiren vuoden levyt lista laitto mut vihdoin tutustumaan - mitäs muut tästä mieltä? Äänen kanssa ottaa vaikeuksia (tiedän, että moni jotain urponnnut tuosta) mut mä oon jotenkin yliherkkä ihmisäänille instrumenttinä ja aina ollut - it can be very distracting jos se jotenkin säröö mua - mutta muuten tämä on erittäin mielenkiintoisen kuuloinen levy tää Quarantine. pitänee treenailla vielä tuon kokonaisuuden kanssa - varmaan jossain vaihees oon hehkuttamassa miten itseasiassa tän ääni onkin just vittu täydellisintä
"hiljaa pyörii salaattilinko"
bitch ain't even COLD in that poncho
Offline
Tää levy ylitti mullakin havaintokynnyksen vasta ton Wiren valinnan myötä. Hyvä levy muuten paskimmassa listassa miesmuistiin mut ihan joka kohassa ei vielä ideat ja toteutus kohtaa. Meinaan tolla siis sitä että täs on hirveen vähän hetkiä mitkä ei ois jollain tapaa stimuloivia mut silti hirveen harvasta biisistä tulee semmonen 'okei, she really nailed it there' -fiilis. Mut Laurelilla on selvästi tunnistettava oma soundi ja mun korvaan tosi virkistävä tapa koostaa musiikkia. Iso osa näistä biiseistä synnytti ekoilla kuuntelukerroilla samantyyppisen reaktion ku ne Autechren hyvät biisit mis ei oo IDM-säksätystä, mikä on oikeestaan just sitä mitä mä tämmöseltä kuuntelu-elektrolta haenkin.
Laulupuoli voi joitain ihmisiä silittää vastakarvaan ihan ymmärrettävästi mut mä ite tykkään tän epäkonventionaalisesta laulutavasta mihin pätee se kilpapurjehtijoiden nyrkkisääntö: jos ei välillä oo paatti kumossa niin ei oo yritetty tarpeeks kovaa. Eli siis musta on hienoa et koitetaan vähän sitä ja tätä tyyliä ja kun näissä kaikissa on ainakin joku idean jyvä niin osa niistä toimii tosi hyvin ja lopuissakin pystyy ainakin pikkasen tunnustelemaan et mitä siinä on haettu. Toi ylläoleva Carcass on levyn äärimmäisin esimerkki ja mun mielestä tosi onnistunu. Toinen nappiosuma on vika biisi mikä menee enemmän sinne Vuk -tyyliin missä vokaalit venyy ja ääniskaala suihkii sinne tänne. En tiiä miten paljon siinä on pitch shifteri vinkunu mut kyl tää selvästi osaa laulaa.
Tasapuolisuuden nimissä täytyy kyl todeta et välillä mennään pahasti metsään. Jossain ihan alussa oli täysin kuuntelukelvotonta ulinaa ja loppupuolella musiikilliset ideat alkaa käydä vähiin. Eli välillä köli käy rehdisti pinnan puolella ja SEHÄN MEILLE SOPII ;D
En btw tajua miks tää ei esiinny omalla nimellään: Ina Cube. Ois just täydellinen nimi tämmöselle kybermusalle.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Pages: 1