You are not logged in.
kk
Last edited by shanks (30.09.2019 10:50)
Offline
Mulla on Man Comes Around ja sit pari jotain epämääräsempää vinyyliä jostain 60 -luvulta. Pitäis ostaa se Unearthed -boksi. Noi indieseksikkäät Americanit on kyllä hyviä. En niistä vanhemmista niin hirveesti tykkää. Ring of Fire on tietysti kova biisi.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Online
Elokuva oli ihan kiva, ei kylläkään kaiken hehkutuksen arvoinen. Musiikki on vielä vähän vieraampaa.
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline
Elokuva oli ihan kiva, ei kylläkään kaiken hehkutuksen arvoinen. Musiikki on vielä vähän vieraampaa.
smaa, mutta kyllä tuosta elokuvasta pieni kipinä tuli joskus tutustua vaikka johonkin.
Offline
Minusta se leffa oli todella hyvä ja ostinkin sen innoittamana Ring Of Fire-nimisen kokiksen, joka vissiin on ensimmäinen, joka kattaa miehen koko tuotannon. Tuon kokoelman perusteella voisin väittää tykkääväni oikeastaan koko tuotannosta. Alkupään biisit ovat hyviä, mutta nuo Americanlevytkin ovat todella kovia. Cashilla on niissä sellainen hieno vanha, pian kuolevan miehen ääni, joka sopii varsinkin Give My Love To Roseen uskomattoman hienosti.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
At Folsom Prison ja At San Quentin -vankilalivet julkaistiin/julkaistaan vissiin uudestaan twofer-halpiksena, pitänee hommata. Viimeiseksi jäänyt American-levytys oli varsin epätasainen, mutta ajoittain loistokas.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Unearthed-boksin paras levy My Mother's Hymn Book on julkaistu myös erikseen ja melkeinpä pitäisin sitä parhaan American-levynä.
Offline
A Thing Called Love on uusi suosikkibiisini. Cashin ääni on siinä parhaimmillaan ja kliseisestä nimestä huolimatta sanoitus on onnistunut
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Nyt pienessä kåpnissä kattelen cashin hurt videota ripiitillä ja tekee mieli itkeä. Ihan käsittämättömän hieno video, niin vahva ääni ja samalla näkee cashin niin heikkona
Ei mul muuta. Vois ostaa tuon At Folsom Prison ja At San Quentin -vankilalive jutun kun kerran maksaa vaan jotain 15 eååh cdoninssa.
This is what happens when you fuck a stranger in the ass
Offline
Tilasin jo. Folsom-liven olen jo kuullutkin ja hyväksi todennut ja en usko että San Quentinkaan voi huono olla.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Olen yrittänyt löytää tuota At Folson Prison -liveä suolesta toistaiseksi menestyksettä. Siitä olisi varmaan hyvä aloittaa tutustuminen.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Leffa jäi harmittamaan, sillä se oisi voinut olla niin paljon parempi. Mutta ihan kiva pläjäyshän se oli.
Ja rupesi siinä lopussa itkettämään kun tuli muistutus siitä, että Johnny kuoli 4 kk Junen jälkeen. Se on sitä "ei voi elää ilman toista" - rakkautta... *sigh*
Offline
Menin tilaamaan Cdonin talvialesta kokoelman The Best of Johnny Cash. Hintaa oli vain 4,95 , ja sattui olemaan tallessa neljän euron alennuskoodi viime syksyltä.
Hintaansa nähden hieno ostos kyllä. The Night They Drove Old Dixie Down jäi parhaiten mieleen aikaisemmin tuntemattomista biiseistä. Oli jännää kuulla tietoisesti se oikea June Carter. Oli ääni kyllä kypsempi Reese Witherspoonin imitaatioon verrattuna.
Ja eikös Ring of Fire ole soinut koko päivän päässä.
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline
The Night They Drove Old Dixie Down jäi parhaiten mieleen aikaisemmin tuntemattomista biiseistä.
Eikös tuo muuten ole alunperin The Bandin biisi? Tai ainakin bändillä samanniminen biisi on. CDON toimitti muuten tänään sen San Quentin/Folsom Prison-paketin. Mahtavalta kuulostaa!
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Walk The Linen voisi katsoa joskus, vaikka Cash ei ikinä olekaan kovin paljoa kiinnostanut. Phoenixin ja Witherspoonin roolisuoritukset ovat ainakin herättäneet kiinnostuksen elokuvaa, ja kenties sitä kautta miehen tuotantoa kohtaan.
Niin...ja Daddy Sang Bass on hassu biisi.
Offline
Netistä latasin jonq videon tuosta san quentinin keikasta. Samalla rakastuin san quentin nimiseen biisiin. Ostin joskus cdonista jonku cashin super hits kokelman mikä ei kyllä ei ole mitenkään hyvä, jos biisissä on kirosana niin sen tilalla on ihanan korkea PIIIIIP. HERMI.
This is what happens when you fuck a stranger in the ass
Offline
Toiseksi uusimmassa Soundissa oli ihan mielenkiintoista juttua Johnny Cashista. Rick Rubin oli bongannut miehen Johnny Deppin klubilta joskus 90-luvun alussa ja päättänyt tuottaa miehelle pitkästä aikaa hyvän levyn. Cashin mielestä Rubin pukeutui kuin pummi, mutta kaksikko tuli ilmeisesti hyvin juttuun. Mm. Depeche Mode ja Nine Inch Nails-koverit olivat muuten nimenomaan Rubinin ajatuksia.
Jostain syystä minua nauratti myös se, että Bonon kanssa illallista syödessään Cash oli ensin lausunut ruokarukouksen, tokaissut sen jälkeen että on kyllä todella ikävä niitä huumeita ja sitten alkanut syömään.
Olen päättänyt alkaa nyt haalia kokoon noita American-levyjä. Tällä hetkellä omistan vain kolmosen eli Solitary Manin, joka alkaa loistavasti, mutta levyn loppupuolella laatu hieman hetkellisesti laskee. One on kuitenkin niin uskomattoman hieno versiointi ettei sitä edes meinaa käsittää. Jopa Mercy Seatiin on saatu sellainen hypnoottinen tunnelma siitä huolimatta että biisi häviää tietysti Caven versiolle rankkuudessa selkeästi. Ei kuitenkaan mikään turha koveri. Before My Time voisi muuten olla ainakin sanoitustensa puolesta Neil Youngin uusimmalta levyltä... Seuraavaksi hankin sen ensimmäisen, joka lienee noista yleisesti arvostetuin.
San Quentin vankilalivellä on muuten aivan käsittämättömän hieno versio Give My Love To Rosesta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
American Recordins (eli se ensimmäinen noista) oli lievä pettymys. Odotin sen olevan jotain aivan uskomatonta, mutta eihän se loppujen lopuksi mitenkään erityisesti muista edukseen erotu. Ei se missään nimessä huonokaan ole tai edes keskinkertainen, mutta odotin vain hieman enemmän. Onhan se varmaan ilmestyessään erottunut selvästi edukseen Cashin muusta uudemmasta tuotannosta, mutta esim. Hurtin ja Onen parhauden jälkeen se ei enää kuulostaa mitenkään ylivertaisesti paremmalta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kakkonen eli Unchainned oli aika erilainen, mitä kokoelman Rusty Cage-cover antoi odottaa. Aika pitkälti tässäkin ollaan akustisen tai lähes akustisen kantrin maailmoissa. Hyvin levy alkaa, mutta sitten vähän hyydytään ja loppu on taas hieno. Aika pitkälti tämä levy keskittyy teemoissaan kuoleman ympärille ja varsinkin Spiritual kuulostaa todella koskettavalta. Enään se viimeinen noista julkaistuista Americana-levyistä onkin sitten kuulematta.
Johnny Cashin poika oli myös kuulemma löytänyt kasan Johnnyn 70-80-luvun levytyksiä ja joku levy-yhtiön tyyppi kehui niitä niin hyviksi että pakkohan niistä on levy julkaista. Hieman kuitenkin epäilyttää se, onko kyseessä vain rahastus. Tuskin kukaan nyt kuitenkaan sanoo, että paskaahan nämä löytyneet nauhat on, mutta julkaistaan nyt kuitenkin. Etenkin kun Cashillakin taisi 80-luvulla olla pallo aika pahasti hukassa...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Hyvä levyhän tuo eka American Recordingskin on. Se vaan oli vähän erilaista kuin odotin, mutta jo levyn avaavasta murhaballadi Delia's Gonesta kuulee että mahtavasta levystä on kyse. Tällä levyllä Cash soitti vielä itse kitaraakin ja suurin osa biiseistä taitaa olla miehen omaa käsialaa. Osa on saanut aika paljon vaikutteita myös gospelista, mutta ei se mitään. Cash jos joku voi laulaa gospeliakin ilman, että se kuulostaa minusta miltään jeesustelulta tai paasaukselta.
Nyt muuten näyttää olevan niin, että myös se Cashin viimeinen American levytys näkee päivänvalon: American V - A Hundred Highways julkaistaan 5.7. Odotan jo innolla! Kyseessä on kuitenkin se levy, jota Cash sulkeutui vaimonsa June Carter-Cashin kuoleman jälkeen nauhoittamaan suruaan lievittääkseen kunnes itsekin sitten kuoli.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Vähän lattea on Cashin I See a Darkness -koveri. Periaatteessahan tuon pitäisi kyllä toimia - kuoleva mies laulaa maailman komeinta kuolemasta kertovaa biisiä. Tuntuu kuitenkin vähän hätäisesti tehdyltä. Tempo olisi saanut olla paljon hitaampi jopa silläkin uhalla, että olisi kuulostanut mauttomalta.
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline
American V on nyt sitten ilmestynyt ja aika samoilla linjoilla se jatkaa edellisen American-levytyksen kanssa. Suurin osa biiseistä on lainoja, mutta tällä kertaa lainaillaan enemmänkin kantrin legendoja kuin tämän päivän artisteja. Yksi Bruce Springsteen-lainakin levylle on mukaan mahtunut. Ainoa minulle aiemmin tuttu biisi oli Neil Younginkin koveroima Four Strong Winds, joka kieltämättä toimii Cashinkin esittämänä hienosti. Hiukan laimea tunnelma levystä kuitenkin jää. Kaksi tai kolme ensimmäistä American-levyä toivat Cashin levytyshistoriaan jotain uutta, mutta nämä viimeisimmät ovat olleet jo hieman itsensä toistoa. Tällä kertaa mukana ei ole edes mitään Hurtin kaltaista "hittibiisiä". Omalla tavallaan rankka levy silti, kun ottaa huomioon että Cash nauhoitti levyn hieman ennen kuolemaansa lievittääkseen June Carterin kuolemasta aiheutunutta suruaan. Rankkuus ei kuitenkaan biiseihin samalla tavalla minusta välity kuin esim. Hurtiin. Lisää pitää silti kuunnella.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
On tuo Hundred Highwayskin vaan tajuttoman kova levy. Parhaaksi biisiksi on yllättäen noussut Bruce Springsteen-cover Further On Up the Road.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Jännä muuten, että siinä Walk The Line-leffassa Reese Whitterspoon laulaa minusta paljon paremmin kuin oikea June Carter niillä levyillä, mitä olen kuullut. Hämävää oli myös se, että eihän ne Johnny ja June enää mitään nuoria oikeasti olleet Folsomin vankilakeikalla. Johnnykin näytti jo aika vanhalta patulta, vaikka leffassa ne on vielä niin nuoria ja kauniita.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mulla on läjä Cash-vinyyliä, kaikki Americanit ja se boksi plus The Legend-boksi. Yhtään osotosta en ole koskaan katunut. Jos haluaa kattavan tsekkauksen miehen uraan ennen Rubinia, The Legend on hyvä. Sitä löytyy ajoittain käytettynäkin...
Mun mielestä noi Americanit oli aina yksittäisinä levyinä vähän epätasaisia, mutta kokonaisena läjänä aika hieno rutistus. Samaa voi sanoa koko miehen urasta. Kaikkine hutilyönteineen kyseessä on aika ylitsepääsemättömän massiivinen järkäle, kulttuurinen Mount Everest jonka vaikutus tulee näkymään vuosisatoja ellei onnistuta räjäyttämään kaikkea ja taantumaan jollekin kurlauslaulu asteelle...
Lempparilevyjä...jos kokkareita ei lasketa.
Folsom Prison
San Quentin
American 1
American 3
The Holy Land
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Alxity wrote:Hämävää oli myös se, että eihän ne Johnny ja June enää mitään nuoria oikeasti olleet Folsomin vankilakeikalla. Johnnykin näytti jo aika vanhalta patulta, vaikka leffassa ne on vielä niin nuoria ja kauniita.
Njoo no eihän leffassa kaikki tarvii niin justiinsa olla. Nelikymppisiähän molemmat sillon oli tosiaan jo.
eli edelleen nuoria ja kaunita
Offline
Itsellä on nelonen ja kolmonen American-sarjasta + tuommonen Best of Johnny Cash. American ykkösen tilasin tuossa tovi sitten CDONista. Kolmonen ja nelonen on molemmat hiton hyviä levyjä, mutta tosiaan pientä epätasaisuutta niissä on. Vanhat Cashit toimii myös hiton hyvin. Pitäisi nuo vankilalivet hommata jossain välissä
Offline
Sain muuten tietää, että Johnny Cashilta on julkaistu myös boxi, jossa on ennen julkaisemattomia biisejä/ottoja jotka eivät päätyneet levyille. Aika paljon tuolla on todellisia helmiäkin joukossa, sillä Cash nauhoitti jokaista levyä kohti useamman kymmentä biisiä. Erityisesti mieltä lämmittää kaksi Neil Young-koveria (Pocahontas ja Heart Of Gold), jotka molemmat ovat vieläpä todella onnistuneita. Lisäksi mukana on useampikin duetto mm. Nick Caven ja Fiona Applen kanssa. Viidestä levystä kaksi on tosin minulle aika turhia (en tosin ole boxia kyllä ostaa raaskinutkaan) kun toisella on jotain Johnny Cashin äidin suosikki gospel-biisejä, jotka varmaan ovat ihan hyviä, mutta enpä usko, että jaksan niihin perehtyä ja viimeisellä levyllä on minusta ihan identtisiä ottoja jo julkaistujen levyjen kanssa.
Suuri yllätys muuten oli, että boxilta löytyy myös Joe Strummerin kanssa duetoitu Redemption Song, joka poikkeaa Strummerin viimeisellä levyllä julkaistusta siinä, että mukana on tietysti Cash ja myös toinen kitara. Muista onnistuneista kovereista mainittakoon vielä Steve Earlen Devil's Right Hand ja Dolly Partonin I'm A Drifter.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
kun toisella on jotain Johnny Cashin äidin suosikki gospel-biisejä, jotka varmaan ovat ihan hyviä, mutta enpä usko, että jaksan niihin perehtyä
siis se my mother's hymn book tms? mua kyl kiinnostais just se.
Offline