You are not logged in.
Pages: 1
Näille ei tainnut olla vieläkään omaaa otsikkoa? Hieno bändi, traaginen tarina. Usein unohdetaan kuinka hyvä rumpali Karen Carpenter oli. Jossain haastattelussa Karen sanoikin olevansa omasta mielestään rumpali joka laulaa, eikä toisinpäin.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Lisää rumpulointia:
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Oiskohan eponyymi ja Passage ne parhaat albumikokonaisuudet.
"No more mistakes, like the last one."
Offline
Topikille :peuk:
Oiskohan eponyymi ja Passage ne parhaat albumikokonaisuudet.
Ois, vaikka tykkään kyllä Horizonista myös. Aika harvoin silti näiltä jaksaa albumeja kuunnella. Yksittäisistä kappaleista suosikkini taitaa nyt olla Now, joka oli myös Karen Carpenterin viimeinen levytys.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Offline
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Pannaanpa vielä liveversio
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
^
Yksi kaikkien aikojen kappaleista tuo. :itku::sydan:
(Tosin toi liveversio on aivan kauhea. Ehkä se johtuu, että näkee soittajat.)
Last edited by leposi (07.11.2019 22:18)
Offline
Hyvä nosto
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Aloin taas miettiä tätä bändiä, kun John Carpenter -keskustelussa viitattiin siihen. Carpenters on bändi, jota minun on aika vaikea sietää. Sinänsä he levyttivät versioita useista hyvistä biiseistä (mm. Burt Bacharachin Close to You). Soittamassa oli todella kovia muusikoita, esimerkiksi Hal Blaine. Lopputulos on kuitenkin musiikillinen vastine Lemmenlaivalle, jossa tiivistyvät kaikki 70-luvun ällöttävät puolet. Toisaalta Karen Carpenterin tarina on yksi rock- ja pop-musiikin historian suurista draamoista – suuri tragedia, jossa on myös tragikoomiset piirteensä. Sen takia luen silloin tällöin Carpentersiin liittyviä juttuja. Kun luen jotain Carpentersiin liittyvää, minulle tulee yleensä halu kuunnella joku heidän biisinsä. Kuunneltuani yhden en pysty kuuntelemaan enää toista.
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
koska tänään on sateinen maanantai niin:
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Pages: 1