You are not logged in.
Pages: 1
Päällisin puolin perinteistä vokaalijatsia, mutta kun repsää niin repsää kunnolla, siinä jää Diamandat sun muut vääjäämättä toiseksi. Pelottaa! 60-luvun puolivälissä pökkäsi pihalle Patty Waters Singsin ja College Tourin, viime kuussa näköjään ilmestynyt Happiness Is a Thing Called Joe: Live in San Francisco 2002
This must be what jail / I will scratch
Offline
Patty Waters Singsin B-puoli voi ns. yllättää
Yksi parhaita biisejä ikinä. Black Is the Colourhan on kai alunperin irlantilainen kansanlaulu, oon kuullu siitä Christy Mooren tulkinnan, joka oli aika nätti, joskin _hieman_ erilainen.
College Tour on jäänyt vähemmälle huomiolle, kun ei oo sitä kuin mp3-muodossa. Mutta tuntuu vähän siltä, että vaikka, CT onkin kokonaisuutena kokeellisempi, niin pitäisin silti enemmän Singsistä. A-puolen lounge-meininki antaa niin hienon kontrastin b-puolelle.
Offline
Hjuu kyllä Patty on yksi hurjimmista laulajattarista.
aika ihmeellinen juttu että näin pitkän tauon jälkeen on nyt sitten levyä taas. hmm. ei vissiin havaintoja tästä?
Varmaan tän kaikki jo tiedättekin mutta BYG/ACTUEL-julkaisu
SONNY SHARROCK : monkey - pockie - boo
on yksi rankimmista tapauksista. Täysin over the top freekitarointia,
en vastaavaa ole kuullut juurikaan. paitsi ehkä jossain ihan eri konteksteissa vuosia myöhemmin. ja syy miksi tähän topikkiin tämän kirjoitan, on tietenkin sonnyn vaimo LINDA joka laulaa tässäkin levyllä. ja miten laulaa!!
huikeaa ulinaa, valitusta, kirkunaa, ölinää, aivan tulessa.
ja myös saman ss:n black woman on oikein hyvä levy, hankalampi vaan tajuta. niin helevetin oudot saundit ja ihmeellisiä biisejä. ei voi verrata mihinkään. tai en mä edes tiedä onko se hyvä. mutta jaksaa ihmetyttää ja kiinnostaa. ja linda siis tälläkin kertaa äänessä omalla ihanalla tyylillään.
over and out, albatrossi
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Miltäs levyltä tuo Watersin "Black is the colour of my true love's hair" -versiointi löytyy? Joku ESP-levy vissiin? Hieno biisi, Davy Grahamin ja Nina Simonen versiot löytyy levyhyllystä ja tuo kiinnostais, kun wiressäkin just hehkutettiin.
Joo, ja Monkey-pockie-boo on kyllä fantsu, mutta jos Lindasta diggaa, niin kyllä Black Woman on ehdottomampi julkaisu. Joo.
Offline
Se on tolla Patty Waters Singsillä. Eeäspeepä hyvinkin. Löysin sen joskus Tampereelta Voltista ja vielä halvalla. o/
Olen viime kuukausina tykästynyt Pattyyn valtavasti. Molemmat ESP-levyt ovat melkoista parhautta, ja Sings ehkä pykälän parempi juuri tuon mainitun albumipuoliskojen välisen kontrastin ansiosta. 60-luvun tuotantoon verrattuna hieman kyllä harmittaa se, että nuo myöhemmät "comeback"-levyt (Love Songs, Happiness Is a Thing Called Joe) ovat ihan turhan perinteistä laulujatsihissuttelua ilman kirkumista tai mitään. Vähän kuin Singsin A-puoli mutta tylsempänä siis.
Offline
Pages: 1