You are not logged in.
Pages: 1
Yhtäkkiä tästä on tullut muotiaihe. Esim.
http://tuhatsanaa.net/netti_panee_rockt … n_ahtaalle
Yksityiset sosiaalisen median käyttäjät suosittelevat musiikkia omassa kaveri- ja lukijapiirissään vähintään yhtä suurella auktoriteetilla kuin rocktoimittajat omille yleisöilleen. "Rocktoimittaja on omien ja median valintojen mukaisesti joko vähän groupiesta eroava hang-around, kaveribändeistään innostuva joomies, ylikriittinen rockpoliisi tai oikeasti objektiivinen ammattilainen, kirjoitti Hanna Valjakka Vaasan ylioppilaslehdessä helmikuussa (Rockjournalismi objektiivisuutta vai nuoleskelua?). "Kuka ymmärtää musiikista tarpeeksi voidakseen arvostella toisen tuotoksia? Kriittisesti tarkasteltuna ei kukaan. Kun kyse on uuden luomisesta tilanteessa, missä kaikki on jo tehty, perustuu levyjen arviointi pitkälti siihen, onko saatu taltioitua mitään uutta, kuinka paljon tuotos muistuttaa jotain muuta ja onko levyllä korvaan riittävästi tarttuvaa sävellyksellistä tai sanoituksellista antia. Koska kyseessä on subjektiivinen mielipide, täytyy ihmetellä, kuinka monet lukijoista uskovat toimittajaa siinä, onko levy hyvä vai huono," hän latasi.
Ihmettelyyn ei ole syytä - rock-toimittajan musiikkimaku tulee tutuksi ajan saatossa, minkä jälkeen siihen voi kalibroida oman makunsa. Perinteisen rockjournalismin puolustajat eivät hoksaa, että yhtä hyvin nettinimimerkkikin voi tulla tutuksi ajan saatossa.
"Rockista voi kirjoittaa netissä kuka tahansa mitä tahansa", toteaa tv-toimittaja YLE Uutisten tv-jutussa Rock-journalismi siirtyy kovaa tahtia lehdistä internetiin (video YLE Areenassa 8.10. asti; sähke). "Ihmisillä ei tulevaisuudessakaan ole aikaa sitä massaa pöyhiä ja tehdä rationaalisia päätöksiä aamusta iltaan, vaan kyllä siinä tarvitaan niitä "ylimääräisiä korvia", sanoo jutussa haastateltu YLEn Populaarimusiikin päällikkö, rocktoimittaja itsekin, Pekka Laine. "Nimimerkkien suojasta on helppo olla ns. tough guy ja ampua alas mitä tahansa mutta harvoin siitä seuraa mitään hedelmällistä", hän sanoo uutisjutussa ja toteaa, että nettimaailman todellinen potentiaali on vasta rakentumassa. "Siinä vaiheessa kun netin "hybridimaailma" on täydessä tehossaan, printti on oikeasti helisemässä". Laineen ajatuksia populaarimusiikista voi seurata viikoittaisessa Pop-Talk - podcastissa.
Mitä kotimaisesta musiikkijournalismista verkossa puuttuu? Missä olisi hyvä hakemisto sosiaalisen median musiikkisuosittelijoita?
ja
http://www.roklintu.com/2008/09/09/rokl … alismille/
Ennen musiikista kirjoittivat printtimediat, siis julkaistavat painetut lehdet, nyt tekstiä löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Mutta miten suhtautua tähän? Tuntuuko netistä löytyvä tieto vähemmän luotettavalta kuin "oikeista" lehdistä löytyvä tieto? Entä kritiikki? Onko lehtiin kirjoittavien "asiantuntijoiden" sana painavampi kuin nettizineistä löytyvä?
Offline
Riippuu nettiin kirjoittajasta ja lehteen kirjoittajasta... Ei se media tee kenestäkään yhtään mitään itsessään.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Riippuu nettiin kirjoittajasta ja lehteen kirjoittajasta... Ei se media tee kenestäkään yhtään mitään itsessään.
Tässä olikin kai tehty jonkinlainen ero omalla nimellään kirjoittavilla ja nimimerkillä kirjoittavilla. Mutta joo, periaatteessa samaa mieltä. Joku bloginpitäjä voi periaatteessa tulla auktoriteetiksi kirjoittamalla hyvin. Mutta miten suhtautua vaikka RYM- tai Last.fm-suosituksiin?
Tässä kai ajetaan takaa sitä tarvitaanko painettua musiikkikritiikkiä enää lainkaan.
Offline
Tuntuuko netistä löytyvä tieto vähemmän luotettavalta kuin "oikeista" lehdistä löytyvä tieto? Entä kritiikki? Onko lehtiin kirjoittavien "asiantuntijoiden" sana painavampi kuin nettizineistä löytyvä?
sanotaanko että viimevuosien hesarin (ja myös rumban, sori nyt vaan) valossa printtimedioiden "luotettavuus" on kokenut aika kolauksen...
että semmoista "automaattista" luottamusta tuskin on enää mihinkään mediaan. M.O.T on hyvä esimerkki tuolta television puolelta. hyvä puoli tietty on (toivottavasti) lisääntynyt medialukutaito...
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
PASKAA
Offline
Tässä kai ajetaan takaa sitä tarvitaanko painettua musiikkikritiikkiä enää lainkaan.
mielenkiintoinen kysymys. itse käsitän kritiikit omaksi viihdemuodoksi. harvemmin mitään "absoluuttista totuutta" tavoittelevaksi toiminnaksi..
eli vastatakseni kysymykseen: tarvitaan.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
[quote:965ed6cae2="Feggy"]Tässä kai ajetaan takaa sitä tarvitaanko painettua musiikkikritiikkiä enää lainkaan.
mielenkiintoinen kysymys. itse käsitän kritiikit omaksi viihdemuodoksi. harvemmin mitään "absoluuttista totuutta" tavoittelevaksi toiminnaksi..
eli vastatakseni kysymykseen: tarvitaan.[/quote:965ed6cae2]
Absoluuttista totuutta ei olekaan. Mutta jos kerran netistä löytyy miljoona mielipidettä jostain levystä (esim. RYM), tarviiko siitä enää lukea jostain lehdestä yhtään mitään?
Offline
Ehkä jossain lehdessä on enemmän sinun viihdetarpeisiin vastaavaa kritiikkiä? Kyllä mä näkisin että lehdille on oma ekologinen lokeronsa, jos osaavat profiloitua. Portinvartijaksi en ole yhtään kriitikkoa elämässäni mieltänyt, enkä todellakaan ole nähnyt itseäni koskaan sellaisena, joten jonkun auktoriteetin murenemisesta en ole itse huolissani. Jos joku toimittaja on siitä saanut stondiksen, nyt kannattaa vaihtaa Viagraan...
Jos joku osaa oikeasti krijoittaa, sitä lukee kyllä hiukka enemmän mielellään kuin jotain RYMiä (jolle mulla ei ole aikaa...) ja sen miljoonaa mielipidettä. Mua ei musiikin yhteydessä ole statistiikkaa myöskään koskaan kiinnostanut. RYM on tilastopalvelu.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Ehkä jossain lehdessä on enemmän sinun viihdetarpeisiin vastaavaa kritiikkiä? Kyllä mä näkisin että lehdille on oma ekologinen lokeronsa, jos osaavat profiloitua. Portinvartijaksi en ole yhtään kriitikkoa elämässäni mieltänyt, enkä todellakaan ole nähnyt itseäni koskaan sellaisena, joten jonkun auktoriteetin murenemisesta en ole itse huolissani. Jos joku toimittaja on siitä saanut stondiksen, nyt kannattaa vaihtaa Viagraan...
Joo, sama. Pidän itseäni perusmusiikinkuuntelijana, joka omasta rajoittuneesta näkökulmastaan sanoo sitten jotain niistä levyistä (toki yrittäen perustella).
Mutta jos ajatellaan, että keskiverto nettimielipide on sama kuin Shanksin yllä, niin kaipa sitä jotenkin automaattisesti olettaa että painettua sanaa toimitetaan sen verran, että syntyy jonkinlaista itsekritiikkiä eli jutut on vähän mietitympiä kuin nettiroiskaisut. Tietenkin varsinaiset nettilehdet on asia erikseen...ja kyllä esim. tuolla RYMissä on varsin perusteellisia arvosteluja.
Tämä asiahan on nyt sikälikin esillä, että monet bändit (esim. Racounteurs, Bloc Party) on julkaisseet levynsä kerralla kaikille lähettämättä mitään ennakkokappaleita lehdille.
Offline
Suosikkiarvostelujani ovat ylivoimaisesti Vicen arvostelut. Kun ei kerran mitään sanottavaa ole, niin yhtä hyvin voi sanoa just sen.
Toinen lemppari ovat nämä genrestään reippaasti poikkeavat levyt hyvin genretietoisen arvostelijan käsissä, esim. Pymathon hevilehdissä.
Kotimaisten lehtien levyarvostelut tuntuvat pääosin samanlaiselta lehden tilkkeeltä kuin mainokset tai horoskoopit. Tottakai on hauska katsoa, onko joku tykännyt jonkun kaverin levystä vai ei, mutta siinä kaikki.
Maksaako muuten mikään lehti (paitsi varmaankin hesari) levyarvosteluista?
Onko todella mahdoton ajatus kirjoittaa mielenkiintoisia, syvällisiä kirjoituksia jostakin levystä ja sen tekijästä/-jöistä? siis ei levyn arvostelua, vaan enempi esseetyyppistä kirjoittelua, ehkä jopa liittäen levyn osaksi jotain ilmiötä tai artistin uraa laajemmin valoittaen tai vaikka katsoa jotakin asiaa ajassamme sen levyn kautta tai mitä nyt ikinä. Vai onko se niin, että varmastikin ihan taidokkaat kirjoittajat kokevat levyjen arvostelun pakollisena suoritteena, jolla kuitataan ilmaislevyt himaan.
On aina hämmentävää selata jotain vuosikymmenien takaisia musalehtiä (mm. muistaakseni varhainen Soundi), jossa ei ole vetäviä otsikoita tai monivärikuvia, mutta sen sijaan löytyy monta sivua pitkiä levyarvosteluja ja persoonallisia henkilöhaastatteluja. En sano, että ovat parempia, kun en laajemmin ole tutustunut kuin frendien keittiön pöydän ääressä, mutta ainakin ulkoasu on lupaava: helvetisti tekstiä ja ihan mitä kirjoittaja itse haluaa. Tosin paljon tekstiä = korkea laatu ei todellakaan ole tosi yhtälö...
Eipä sillä, että kotimainen kulttuurikirjoittelu muutenkaan juuri muuta olisi kuin puffijuttuja, joitakin tietyn alan erikoislehtien satunnaisoivalluksia huomioimatta.
Se, että tälläsiä lukisi netistä, tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta.
Ehkä nyt vähän kärjistin ja sillee, mut pyytelen anteeksi sit perästä päin. Tää vartin nettiaika kirjastossa on vähän armoton.
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
Maksaako muuten mikään lehti (paitsi varmaankin hesari) levyarvosteluista?
Soundi maksaa aika muodollisen korvauksen.
Onko todella mahdoton ajatus kirjoittaa mielenkiintoisia, syvällisiä kirjoituksia jostakin levystä ja sen tekijästä/-jöistä? siis ei levyn arvostelua, vaan enempi esseetyyppistä kirjoittelua, ehkä jopa liittäen levyn osaksi jotain ilmiötä tai artistin uraa laajemmin valoittaen tai vaikka katsoa jotakin asiaa ajassamme sen levyn kautta tai mitä nyt ikinä. Vai onko se niin, että varmastikin ihan taidokkaat kirjoittajat kokevat levyjen arvostelun pakollisena suoritteena, jolla kuitataan ilmaislevyt himaan.
Tuollainen kirjoittelu olisi minulle nannaa, mutta en ole vielä törmännyt yhteenkään lehteen joka siihen mukaan lähtisi. Ehdioteltu on... Levyistä krijoittelussa, jotain satunnaista "muistatko tämän klassikon?"-pikkuartikkelia lukuunottamatta ollaan kaiinni kahdessa haitallisessa asiassa. 1100-2500 merkkimäärässä ja ajankohtaisuudessa. Tuollaisella pituudella ei levystä sanota juuri mitään muuta kuin perusfaktat tai sitten kirjoitetaan jostain ihan muusta, eli itsestään.
Nimenomaan musiikista kirjoittamisen laventaminen ulkomusiikilliseen maailmaan on sellainen jota haluaisi kovasti tehdä koko ajan, mutta musalehdistössä tunnutaan musiikkiin suhtauduttavan usein aika hermeettisesti.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
[quote:7479ed9de6="kmodig"]Maksaako muuten mikään lehti (paitsi varmaankin hesari) levyarvosteluista?
Soundi maksaa aika muodollisen korvauksen.
Onko todella mahdoton ajatus kirjoittaa mielenkiintoisia, syvällisiä kirjoituksia jostakin levystä ja sen tekijästä/-jöistä? siis ei levyn arvostelua, vaan enempi esseetyyppistä kirjoittelua, ehkä jopa liittäen levyn osaksi jotain ilmiötä tai artistin uraa laajemmin valoittaen tai vaikka katsoa jotakin asiaa ajassamme sen levyn kautta tai mitä nyt ikinä. Vai onko se niin, että varmastikin ihan taidokkaat kirjoittajat kokevat levyjen arvostelun pakollisena suoritteena, jolla kuitataan ilmaislevyt himaan.
Tuollainen kirjoittelu olisi minulle nannaa, mutta en ole vielä törmännyt yhteenkään lehteen joka siihen mukaan lähtisi. Ehdioteltu on... Levyistä krijoittelussa, jotain satunnaista "muistatko tämän klassikon?"-pikkuartikkelia lukuunottamatta ollaan kaiinni kahdessa haitallisessa asiassa. 1100-2500 merkkimäärässä ja ajankohtaisuudessa. Tuollaisella pituudella ei levystä sanota juuri mitään muuta kuin perusfaktat tai sitten kirjoitetaan jostain ihan muusta, eli itsestään.
Nimenomaan musiikista kirjoittamisen laventaminen ulkomusiikilliseen maailmaan on sellainen jota haluaisi kovasti tehdä koko ajan, mutta musalehdistössä tunnutaan musiikkiin suhtauduttavan usein aika hermeettisesti.[/quote:7479ed9de6]
ennen ku joku suuttuu, niin sanonpa tän: Unohdin mainita, että näin epäilen asian olevankin, kirjoittajilla olisi intoa lehdillä ei. Ja varmasti hyviä kirjoittajia Suomesta löytyy, ei liene vain siitä kiinni.
Toinen muuten lehtikirjoittelussa mua vituttava asia (pienellä kokemuksellani) on henkilökeskeisyys. Että pienet lehdet haluavat matkia isojen lehtien pärstäkeskeistä linjaa. Olis todella, todella virkistävää jos "vaihtoehto"lehdistön parissa mietittäisiin että kun EI tarvi miellyttää keskiverto-töölöäisporhoa tai mainostulo-lypsylehmä-autofirmaa, niin ehkä esim. lehden rakenne, tyyli, muoto voisi poiketa isoista lehdistä. Ja että ihmiset osaavat lukea lehteä, vaikka siitä löytyisi juttuja ilmiöistä tai laajemmista kokonaisuuksista, joita ei kerrottaisikaan pienen kärsineen katulapsen tms. kuvan ja tarinan kautta.
Mulla on sellanen periaate, että melkein mikä tahansa on kiinnostava aihe, kun juttu on huolella taustoitettu ja hyvin kirjoitettu. Tähän törmää aina, kun lukee vaikkapa juttua maratonin historiasta (ja hups sehän liittyikin osuvasti yhdysvaltojen talouskasvuun ja luokkaeroihin ja ties mihin), puiden kasvusta tai mistä nyt ikinä.
Tottakai on vitun typerää verrata Rumbaa New Yorkeriin, mutta toisaalta kyllä musta joku pieni kotimainen bändi voi tehdä aivan yhtä hyvää musaa kuin miljoonia myyvä ulkomainen. Joten miksi sama ei toteutuisi lehdistössäkin?
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
Levyistä krijoittelussa, jotain satunnaista "muistatko tämän klassikon?"-pikkuartikkelia lukuunottamatta ollaan kaiinni kahdessa haitallisessa asiassa. 1100-2500 merkkimäärässä ja ajankohtaisuudessa. Tuollaisella pituudella ei levystä sanota juuri mitään muuta kuin perusfaktat tai sitten kirjoitetaan jostain ihan muusta, eli itsestään.
Näin se on. Nopeasti tuohon formaattiin myös leipääntyy ja sitten tulee huitaistua sellaisia automaattiarvioita, jolloin teksti saattaa vaikuttaa juurikin tältä:
kirjoittajat kokevat levyjen arvostelun pakollisena suoritteena, jolla kuitataan ilmaislevyt himaan.
Nettimedioissa sit ei merkkimäärä määrää (vaan SWEITSI ), mutta jonkinlainen laadunvalvonta tuntuis usein puuttuvan, näissä kotimaisissa ainakin. Kirjoituksia on niin monen tasoisia, että koko sivuston uskottavuus kärsii väkisinkin.
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
[quote:d7367dc1d1="kmodig"]
Onko todella mahdoton ajatus kirjoittaa mielenkiintoisia, syvällisiä kirjoituksia jostakin levystä ja sen tekijästä/-jöistä? siis ei levyn arvostelua, vaan enempi esseetyyppistä kirjoittelua, ehkä jopa liittäen levyn osaksi jotain ilmiötä tai artistin uraa laajemmin valoittaen tai vaikka katsoa jotakin asiaa ajassamme sen levyn kautta tai mitä nyt ikinä. [/quote:d7367dc1d1]
Toi on toi fanzine-style. Upeeta oli lukea esim. Ripplestä just noita. Ajankohtaislehdissä ei vaan ole tilaa tuommoiseen kun pitäis pitää mainostajat, levy-yhtiöt ja lukijat tyytyväisinä. Useimmat kuitenkin haluaa sen 1000 merkkiä ja numeron. Ja kun lehti ilmestyy aika usein, niin toi vaatis sen yhden 8-tuntisen päivän ainakin. Harvempi avustaja (joka on yleensä muualla päivätöissä) pystyy siihen, ainakaan kovin usein. Mä esimerkiksi arvostelen pahimmillaan 20 levyä kuussa ja niitä ilmestyy koko ajan yhä enemmän. Se taas tietää sitä, että entistä enemmän pitää kuitata levyjä parilla rivillä ja nostaa sitten joitakin esille vähän isommin.
Offline
Miksi? siis MIKSI? Pitää vääntää noin pitkiä otsikoita? Eikö " levyarviossa Noel Gallaghers High Flying Birds" riitä? Joo, saa hassutella otsikoinnissa, mutta miks on pakko vääntää monen lauseen otsikoita? Rumba ei ole ainoa joka tätä harrastaa. Pappa ei ymärrä nykyaikaa
Offline
No nyt!
Rumba tykittää parastaan lol
Haha kelatkaa (ei Anssi eikä vara!!11) ketkä on ekaa kertaa lavalla
elokussa koskaan 4eva!111 No vittu Rotsi & Jyrä!
Offline
Nykyaika on erään ex-foorumistin ansiota, kun piti mennä katkeruuspäissään (kun ei euroviisuissakaan menestytty) ilmoittamaan nuorille ja vaikutukselle alttiille, ettei kannata ikinä olla tosissaan minkään kanssa ja että kaikki on paskaa.
Tämä toki oma hlökohtainen tulkinta aiheesta.
Offline
NYT VITTU OIKEESTI!
Aika helposti voi mennä ohitse uutinen, että Mudhoneyltä on julkastu uus biisi/video, kun otsikoinnissa ei mainita asiasta sanallakaan!
Ei tarvi arvaa kuka hassuttelija kyseessä. Melkee tekis mieli ilikeesti sanoa
Offline
Mitä tulee Rumban (ja muidenkin) otsikointityyliin, niin kuulin semmosta juttua että ne kirjottajat ei välttämättä päätä niitä otsikoita vaan siellä voi olla joku tyyppi erikseen joka lukee jutut ja keksii otsikot. En tiedä onko asia näin.
Offline
Perusjuttu kaikessa journalismissa.
Offline
^^veikkaan kyllä että rumbassa kirjoittajat keksivät ne itse
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
^^veikkaan kyllä että rumbassa kirjoittajat keksivät ne itse
Joo tai sit toi "joku tyyppi" keksii vittuillakseen vaan Fräntilän juttuihin ne tosi rasittavat otsikot
Offline
Pages: 1