You are not logged in.
joo eli tämä david sylvianin johtama mainio orkesteri. aloittivat joskus 70-luvun lopulla, mutta en oikein osaa verrata mihinkään, ei ollut oikein punkkii eikä uutta aaltoo, ehkä jotai glam-vaikutteita paikoittaisilla syntsa-efekteillä silattuna, new york dollssii oli q-nneltu plpl?
adolescent sex 1978
eka levy jota monet dissaa mut meitsi diggailee kybällä, ei uskois ihan samaksi pändiksi kun david laulaa ihan eri tavalla, semmosta katurokkimeininkii, vähä niinq joku hanoi roxx? ihan tajuttoman hyvii piisei kyl, loistava levy!
obscure alternatives 1979
ikävä kyllä kakkoslevy jatkoi hieman ekan linjalla, mutta jotain kummia uusia sävyjä hiipi mukaan ja biisit oli huonompia enkä oikein tajuu tästä mitään, ihan turha levy. ikään kuin umpikujaan olivat ajautuneet, tätä en suosittele kuin pahimmille kompletisteille.
apuun hälytettiin tuottajalegenda giorgio moroder, joka tuotti singlen life in tokyo, tutun säksättävät syntsalinjat taustalla, hieno piisi ja sylvian etsi aivan uudenlaisen laulusoundin; tästä japanin taival modernina "futu"bändinä alkoi...
quiet life 1980
seuraava levy olikin tuon sinkun pohjustamalla tiellä, mutta mukana oli myös rauhallisempia ja mietiskelevämpiä biisejä, ja yllättävän pätevä VU-coveri all tomorrows parties. hieno levy, yksi ihan parhaista!
gentlemen take polaroids 1980
jotenkin tämä levy on meitsillä jäänyt paitsioon, ostin sen vasta myöhemmin kuin muut, eikä se ole kovin tuttu, mutta periaatteessa aivan samaa tasoa kuin muukin kasarituotanto, erikoismaininta hienolle taking islands from africa -raidalle. pitääkin hankkia remasteri tässä kun ehtii.
tin drum 1981
ja tämähän on se lopullinen niitti yhtyeen legendaarisuuteen, täydellinen mestariteos josta löytyy 80-luvun alun tyylikkyyden ruumiillistumia kuten the art of the parties, visions of china sekä huikean hieno ja tunnelmallinen ghosts. täydellinen levy!
näiden ohella pitänee vielä mainita albumi assemblage, joka sisältää sinkkuja, b-puolia ja albumiraitojakin, mutta hyvin koottuna pakettina, kannattaa ehdottomasti tsekata. taisi ilmestyä ennen gentlemen-levyä eli loppuaikojen juttuja ei enää ole mukana, mutta mm. life in tokyo, european son, i second that emotion sekä stateline löytyy, kaikki klassikkoja joita ei albumeille päätynyt (osa tosin bonuspiiseinä myöhemmillä cd-versioilla). adolexcent sex -nimiraidan sinkkuversio on myös mainitsemisen arvoinen. yhtyeen viimeiseksi varsinaiseksi julkaisuksi jäi livetupla oil on canvas.
sittemmin david sylvian on jatkanut soolouralla ja siirtynyt yhä taiteellisemmille vesille, mutta 90-luvun alussa japan palasi vielä yhteen ja tekivät yhden albumin, onneksi kuitenkin tajusivat tehdä sen eri nimellä, yhtye käytti tuolloin nimeä rain tree crow. itse en ole levyä kuullut, mutta ymmärtääkseni ihan kelpo kiekko.
EDIT: muutin otsikkoa
Offline
Mulle on kolahtanut pari Sylvianin sooloa, mutta Japanista en koskaan oikein tykännyt.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Mulle on kolahtanut pari Sylvianin sooloa, mutta Japanista en koskaan oikein tykännyt.
kerropa sooloista, mulla ei taida olla kuin gone to earth -tupla, eli muistaakseni toka levy, lisäksi ryuichi sakamoton kanssa tehty bamboo houses 7" löytyy.
Offline
Jotenki tyssähtäny mulla nimenomaan tuohon Adolescent Sexin tutustumiseen...oon toki hypistellyt muitakin kaupoissa, mut en o viel hankkinut. Tänx sepustuksesta, ehkä nyt uskallan ottaa tuon askeleen
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
[quote:dd60b31c59="psykokarkki"]
tin drum 1981
ja tämähän on se lopullinen niitti yhtyeen legendaarisuuteen, täydellinen mestariteos josta löytyy 80-luvun alun tyylikkyyden ruumiillistumia kuten the art of the parties, visions of china sekä huikean hieno ja tunnelmallinen ghosts. täydellinen levy![/quote:dd60b31c59]
Plus siinä on Simon House!
Offline
[quote:e474514ff0="psykokarkki"]
tin drum 1981
ja tämähän on se lopullinen niitti yhtyeen legendaarisuuteen, täydellinen mestariteos josta löytyy 80-luvun alun tyylikkyyden ruumiillistumia kuten the art of the parties, visions of china sekä huikean hieno ja tunnelmallinen ghosts. täydellinen levy![/quote:e474514ff0]Näin ön. Brilliant trees ja Voices of the beehive ovat rakkaimmat Sylvianin levyistä. Jos wanha saa muistella, niin aikoinaan Lepakossa ja Natsan Bela Lugosi-klubilla Japan oli kyllä ns. eliittiryhmän valttikortti.
Offline
Secrets of the Beehive on mun lemppari. Se on jotenkin hienolla tavalla eleetön ja rauhallinen, olematta kuitenkaan taustamattoa. Gone To Earthia kuuntelen myös... Muita mulla ei ole.
Yksi Mick KArnin soolo, koska on itänyt yksi bassoulina sämplätä jo pitkään, mutta...
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Ainoastaan David Sylvianin sooloja oon lainaillut kirjastosta. Sillä on hieno ääni, mutta ne levyt ei ehkä ihan olleet mun musiikkia. Fenneszin kanssa tehty biisi on kyllä täydellistä parhutta.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Gentelemen Take Polaroids on näiltä paras, Tin Drum melkein yhtä loistava. Quiet Life ja debykin pääosin hyviä, mutta ei tuota Obscure Alternativesia voi oikeen tajuta. Sylvianin sooloista jaksaa lähinnä vaan tuota Secrets of the Beehiveä... Nii, ja se Robert Frippin kanssa tehty levykin on ihan kuuntelukelpoinen!
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
[quote:7dfa7643d9="psykokarkki"]gentlemen take polaroids 1980
pitääkin hankkia remasteri tässä kun ehtii.[/quote:7dfa7643d9]
5,95 cdonilla, lähti tilaukseen (ja pari muuta samalla vaivalla).
Offline
Mulla on Quiet Life (ostin rotsitse) ja Gentleman Take Polaroids. Luulin että jälkimmäinen olikin paska, mutta se osoittautuikin virheoletukseksi kun annoin sille lisäkuuntelua. Methods of Dance on hieno biisi.
Offline
ihan kuin olisin tän jutun kertonu joskus, mutta sou not: ostin quiet life -vinyylin discuksesta (pieni levykauppa ateneumin takana joskus 80-luvulla) ja se oli mun eka japan-ostos, muistan kun kävelin bussipysäkille levykassin kanssa ja mietin että tämä ostos saattaa suorastaan mullistaa elämän.
ikävä kyllä ei ihan niin käynyt ("se" tapahtui vasta vuosi pari myöhemmin samassa paikassa, kyseessä smithsien hatful of hollow) ja kesti jonkun aikaa päästä edes sisään noihin rauhallisempiin biiseihin (in vogue yms.) mutta on tuo hieno levy kyllä tuo quiet life. duran duran ottanut muuten aika roppakaupalla vaikutteita japanilta, nick rhodes varsinkin ulkoisesti.
Offline
CDON pisti just viestiä että japan-levyä tulossa tänne päin... kivakiva.
Offline
Ostin Adolescent Sexin ja se jäi jumiin kaverin autostereoihin
jopas oli huono tuuri...
Offline
En erityisemmin osaa kuin Adolescent Sexiä, enkä sitäkään oikein enää
This must be what jail / I will scratch
Offline
ei toi gentlemen take polaroids iske mulle ihan samaan malliin mitä quiet life tai tin drum, ihan ok ja sillee mutta en tiedä sitten. night porter ja erityisesti taking islands in africa on kuitenkin sitä kuuluisaa "parasta ikinä" -osastoa.
Offline
Hyllystä löytyy molemmat Nine Horses -levyt sekä Sylvianin sooloista Dead Bees On A Cake ja Blemish.
Herra esiintyy Tukholmassa 7.9. maailmankiertueen avauksena, ai että houkuttelisi!
Offline
Sylvianinltakin jonkin verran tuota tuotantoa löytyy, enkä läheskään kaikkia ole saanut kuunnteluun, mutta uskonpa,
että kuuntelemattomista ei Secrets of the Beehivea parempaa löydy - joka on siis todella hyvä levy.
Frippin kanssa tehty The First Day on toinen niin hyvä, että joskus tuli hankittuakin.
Loput kuulemani eivät ole vastaavia toimenpiteitä aiheuttaneet, muistaakseni tuo Dead Bees on a Cake oli erityisesti aika kuraa.
Beehiveakin suurempaan Sylvian on kyennyt muilla saroilla naimalla PRINCEN entisen tyttöystävän
Menetetty peli
Offline
Ostin lipun keikalle.
Musta Dead Bees On A Cake on nimenomaan Sylvianin paras soololevy.
Offline
En jaksa omaa topikkia tehdä, mutta Steve Jansenin (Japanin ja Nine Horsesin rumpali) uusi soololevy on aivan mahtava. Saattaa tunkeutua mustana hevosena top kymppiin vuoden levyjen osalta.
Offline
Dublinista tarttui mukaan kolme Japan-vinyyliä. Jatkot ostoxxxxia-topikissa vaikkapa huomenna -späm.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
[quote:43fd08e27e="psykokarkki"]
quiet life 1980
gentlemen take polaroids 1980[/quote:43fd08e27e]
Suosikkeja, pitäs kyllä myös toi Adolescent Sex.
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Hyi vittu, en kyllä ymmärrä miten kukaan voi noista Japanin ulostuksista pitää. Hyllystä löytyy tätä nykyä jokaikinen Japanin jälkeinen Sylvian -levy ja jokaista niistä tulee kiimassa kuunneltua, paitsi ehkä Brilliant Treesiä jossa turhan paljon Japan -vaikutteita on.
Olen ehkä hieman taipumassa siihen että Blemish on herran suurin mestariteos, vaikka sisään pääseminen kesti melkein vuoden ja jatkuu edelleen...
Offline
Eikö Japan herätä kokonaisvaltaisia tunteita?
Offline
ota mikko innanen brenkkua mjitah+!?!??!
Offline
Hyi vittu, en kyllä ymmärrä miten kukaan voi noista Japanin ulostuksista pitää. Hyllystä löytyy tätä nykyä jokaikinen Japanin jälkeinen Sylvian -levy ja jokaista niistä tulee kiimassa kuunneltua, paitsi ehkä Brilliant Treesiä jossa turhan paljon Japan -vaikutteita on.
brilliant trees pitäis varmaan hankkia.
Offline
oon viime aikoina kuunnellut tuota japanin kokista ja sen verran pitänyt, että ajattelin ainakin adolescent sexin tarkistaa.
Menetetty peli
Offline
Gentleman Take Polaroids ja Tin Drum on tosi hyviä.
Offline
David Sylvianin soolotuotanto on kyllä varsin massiivinen instituutio kun otetaan laskuun mukaan kaikki kollaboraatiot ja sivuprojektitkin. Ja tuo massiivisuus viittaa sekä tuotannon määrälliseen että laadulliseen puoleen. Esimerkiksi jostain Brilliant Treesin post-Japan poppailusta vaikuttaisi olevan todella pitkä, mutta merkittävä matka Gone to Earthin huomattavasti minimalistisempaan ja ambient-henkisempään tuplalevyyn. Toisaalta edelleen näiden kahden vertailu Nine Horses julkaisuihin tuntuu jotenkin lähtökohtaisestikin keinotekoiselta, niin eri maailmasta ovat omalla tavallaan.
Oma henkilökohtainen tutustumiseni Sylvainin soolotuotantoon on vasta-alkajan asteella (viisi levyä löytyy hyllystä), mutta silti uskallan sanoa, että tuosta tuotannosta löytyy keskenään todella vivahdeikasta ja taiteellisesti varsin erityyppistä materiaalia. Tästä suunnasta asiaa tarkastellen ei olisi välttämättä lainkaan hullumpi idea lähteä liikkeelle kokoelmalevystä, jos nyt jostain on pakko ottaa otetta. 2000 julkaistulla Everything and Nothing -tuplalevyllä ei ole näitä viimeisempiä tuotoksia, mutta muuten erittäin kiitettävä kattaus David Sylvianin ympärille kehittyneen tuotannon eri vaiheista ja tyyleistä aina Japan biiseistä asti. Kaikki biisit ovat laulusovituksia, mikä tällä kertaa kenties lisää kuulijaystävällisyyttä. Suosittelen lämpimästi, varsinkin kun levy on jo pari vuotta pyörinyt sopuhintaisena kaupoissa. Tuosta on hyvä lähteä liikkeelle, jos Sylvianin soolotuotannon rönsyilevyys hämmentää ensi alkuun.
Lisäksi pitää mainita, että Nine Horsesin Snow Borne Sorrown kakkosbiisi, "Darkest Birds", on suvereenisti kategoriassa 'parasta ikinä'. Mahtava levy muutenkin, ja eritoten käyttökelpoinen tilanteissa, joissa tarvii pönkittää omaa kypsyneisyyttä ja aikuismaisuutta sortumatta kuitenkaan liialliseen elitismiin ja yläluokkaisiin taidekliseisiin.
Mites Mick Karnin soolotuotanto? Pelaako tylsä peli vai jakaako tunteita tämä modernin (nauhattoman)bassottelun ja etnosoundien edelläkävijä? Entäs Dali's Car?
"Every second counts
When I am with you
I think you are a pig
You should be in a zoo"
- Bernard Sumner
Offline