You are not logged in.
Maailman paras bändi!!!1
Oikeesti, mulle ainakin. Elämäni pisin rakkaussuhde, joka alkoi kun ekaluokkalaisena kuulin tanssikoulussa Voguen. Laantui joskus teini-iässä hetkeksi Björkin, Brettin, Thomin, PJ:n ja Draperin Paulin tultua kuvioihin, mutta kukoistaa nykyään kirkkaampana kuin koskaan viimeisimmän tanssilevyn myötä. Ainoaa musiikkia mikä saa mut AINA pakonomaisesti tanssimaan. Teistä en tiiä.
Kasari-Madde on mulle vähän sellaista yhtä ja samaa tanssahtelua. On vaikeeta nimetä mitään suosikkilevyä siltä kaudelta koska sitä musiikkia on kuunneltu vaan parilta enon lahjoittamalta vinyyliltä sekä kaseteilta nauhotettuna eikä ala-asteella kauheesti välittänyt mikä levy tms. on kyseessä, kunhan kuulosti kivalle. Kesäisin oli parasta kun serkun kanssa raahattiin mökille kaikki kasettimme kuukaudeksi ja Madonna-kokoelma oli melkein täydellinen. Immaculate Collection (1990) ja Like a Virgin (1984) on itelle tutuimmat kun ne oon omistanut levyinä sieltä yheskytluvun alusta saakka. IC on aika hieno kokoelma, vaikkakin muutama huippuveto sieltä puuttuu. Like a Virginin a-puoli on pelkkää parhuutta nimibiiseineen ja material girleineen, mutta muistikuvani mukaan b ei ole ihan niin kovaa kamaa.
True Blue (1986) on myös yllättävän hieno levy joka itsellä nousi uuteen arvoon kesällä 2004. Nimibiisi on onnistuneella tavalla pieleen mennyt uuden rakkauden ylistys: se kai yrittää olla pirteä ja menevä mut mulle kuulostaa jotenkin melankoliselta kuitenkin.Voi olla että olen vaan nähnyt liikaa Lynchin leffoja ja kaikki viiskytluvulta kuulostava kalskahtaa korvaani synkälle. Debyyttilevy (1983) on se vierain, hittejä (Lucky Star, Borderline, Holiday) lukuunottamatta, mutta aijon vakavasti paneutua tähänkin tuotokseen. Se on myös American Lifen ohella ainoa varsinainen studiolevy jota en omista. Vaikka koko kasarimadde on tasavarmaa tuotantoa, niin nostaisin Like a Prayerin (1989) kyllä ylitse muiden. Nimibiisi on alun heviriffillä ja läpi biisin mukana seuraavalla gospelkuorolla mahtipontisuuden ylärajoja hipoen ehkä maailman paras tanssibiisi ikinä. Parasta tietty se, että kaikki voi tanssia sitä; ei tarvi ku läpsiä käsiä yhteen tahdissa ja heilutella vartaloa vasemmalle ja oikealle. Ja löytyyhän levyltä myös Express Yourself, Cherish, Til Death Do Us Apart ja vaikka mitä muuta.
Kaikesta tuosta hienoudesta huolimatta itselle rakkain on Madonnan 90-luvun tuotanto. Vaikka I'm Breathless (1990) on ehkä tyhmä nimi levylle, eikä kaikki noi Dick Tracy-viisut edes minua miellytä niin siellä on kuitenkin VOGUE! VOGUE!
V
O
G
U
E
!
Vogue on muuten homomiesten tanssityyli, jossa pousataan ja silleen joko kaiketi pokataan tai sitten vittuillaan toiselle. En tajuu, mut vitsi että on hieno biisi tehty aiheesta.
Pari vuotta kun oli toivuttu VOGUEn hienoudesta niin Madonna pommitti parhaalla levyllään koskaan. Erotican (1992) sain isältä joululahjaksi kopioituna kasettina johon oli tulostettu kannet ja kaikki. Legenda kertoo, että isä oli kopsannut kasetin silloisen työpaikkansa musiikkiterapia-osaston levykirjastosta
Erotica on mielestäni täydellinen levy, johon on upotettu hienosti ysäri hip-hop ja dubi ja semmosii saundeja ja pikku (ja välillä vähemmän pikku-) tuhmaa tematiikkaa. Nimibiisi saa aina punastumaan ja siinä on hienot pvc-skrätsit. Muita ässiä levyltä: Thief of Hearts, Deeper and Deeper, Where Life Begins, Waiting (ja samasta biisistä huumoriräppiversio Did You Do It?), Why Is It So Hard?, Fever-coveri ja Bad Girl. Ja oikeestaan kaikki. Tää on mulle ehdottomasti rakkain ja kuunnelluin Madonnalevy ja kestänyt ihan uskomattoman hyvin. Vaikka ajaton se ei sinänsä ole, että helposti tunnistaa tietyn aikakauden saundit mutta hei kamoon, SEKSI on aina IN!
Niin ja samoihin aikoihin ilmestynyt Madonnan Sex-book on kans ihan tutustumisen arvoinen opus <3
Bedtime Stories (1994) oli eka Madonna CD:ni. Sillä kai haettiin vähän pehmeämpää ja aikuisempaa imagoa nuiden seksijuttujen jälkeen. Tosin löytyy sieltä myös vittuilua medialle Human Nature-biisin muodossa. Eikä se mulle ainakaan mikään aikuislevy ole. Vähän ehkä rauhallisempia vetoja, mutta silti aika täydellinen kokonaisuus iltasatuja ja ähkimistä. Kaiken kruunaa Björkin kanssa kyhätty Madonnan mittapuulla kokeellinen Bedtime Story-biisi ja kaikkien balladien äiti Take a Bow.
Sitten vierähtikin neljä vuotta ennenkuin William Orbitin tuottama Ray of Light (1998) ilmestyi. Välissä julkaistiin kokis Something to Remember (1995), jossa on hyvät hitaat koottuna. Kuriositettina Massive Attackin kans tehty I Want You-coveri, jossa on maailman hienoin musavideo. Muutenkin huippubiisi.
Ray of Lightiä kohtaan olin aikoinani hieman epäileväinen, kun olin tottunut rehtiin tanssi-prono-madonnaan ja Frozenin perusteella tää oli nyt jotain taidejuttua jota en ensin halunnut ottaa vakavasti. Nauhoitin kuitenkin levyn kasetille ja se aukeni sitten pikkuhiljaa ja päädyin siihen, että melkein Erotican tasoilla liikutaan parhuudessa. Drowned World/Substitute For Love on ehkä maailman paras levynavausbiisi ja kiteyttää hyvin millainen levy on kyseessä syklittäisellä kiihtymisellä ja tasoittumisella. Eli ElectronicaHULINAA (Ray of Light, Skin, Sky Fits Heaven) ja sit ambientmaista leijuntaa (To Have And Not To Hold, Swim). Kivoja kitararämpytyksiäkin löytyy tosi tyylikkäästi koneisiin yhdistettynä. Moronicakin diggaa tästä levystä. Kaikkien pitäis!
2000-luvulla meinattiin sitten mennä jo metsään, vaikka Music (2000) on ihan kelpo levy Ali G-musavideosta huolimatta. Impressive Instant on parasta tunnelihousea ja What It Feels Like For A Girl myös hiano biisi. Mirwais on vaan vähän tylsä tuottaja, eikä sillä ole paljon ideoita. Tää koituikin sitten American Lifen (2003) kohtaloksi. Mä en jostain syystä voi sietää tuota levyä ja ne saundit laukaisee migreenin. Oon varmaan kerran kuullut kokonaan. Hollywood-biisistä tykkään jostain syystä, mut muutoin yyh. Bond-tunnari on jees videon kanssa, mut argh, kyllä ahisti kun kuulin levyä ja tanssin nimikkobiisiä diskossa melkein kyyneleet silmissä. Mut eipä sillä, kahden vuoden päästä itku muuttui riemun kyyneleiksi kun juhlallisesti kuuntelimme porukalla Confessions On The Dancefloorin (2005) ekaa kertaa. En ole vielä valmis nostamaan tätä kaikkien aikojen Madonnalevyksi Erotican yli, mutta läheltä liippaa. Täydellisesti varastettua ja uudelleenelvytettyä tanssimusaa kolmelta vuosikymmeneltä. Push on uskomattoman hieno rakkauslaulu. En oo koskaan toivonut näin paljon että jokin biisi julkaistais sinkkuna vaan siksi että voisin tanssia sitä useammin diskossa. Harmitti kun piti säästellä rahoja tänne maahan enkä voinut lähteä kavereiden kanssa keikalle Lontooseen. Mutta ensi kiertueelle sitten...
MAAILMAN PARAS BÄNDI!!!11
Mangojauhe goddamn.
Offline
Rakastan Madonnaa eniten! Mitäpä muutakaan sitä ihminen vois. Täydellinen jumalatar!
Tykkäsin joskus alkuaikojen hiteistä kuin myös salaa Frozenista. Nyt en jaksa enää yhtään, mutten silti ole Immaculate Collectionia poistamassa levyhyllystäni.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
ostin anttilasta ne 2 kokista ku halvalla sai, immaculate ja sit se toinen minkä kannesta tulee nopealla vilkaisulla mieleen butthole surfers -kitaristin soololevyn kansi (paul leary - history of the dogs). onhan niissä hyviä biisejä, mut tuntuu että paljon puuttuu, pitäis saada joku definitiivinen boxi niin hommat ehkä aukeis paremmin. into the groove on hieno, ei vähiten maailman parhaan coverversion (ciccone youth) takia, ja onhan niitä muitakin... uudemmista tykkään siitä abba-väännöksestä ja ray of light on myös hyvä. muistan kun sex-kirja oli urho kekkosen kadulla olevan mainion levyliikkeen eli diskerin ikkunassa avattuna "aika" rohkeasta kohdasta...
tämmöstä nyt näin alkuun.
Offline
The First Album, True Blue ja Like a Prayer on älppäreinä. Aika harvoin tulee kuunneltua eikä ne kokonaisuuksina hirveästi innostakaan. Parhaiten Madonna minulle ilmentyy irtopiiseinä, joita hyviä on tietty paljon.
Frozenia olen aina vihannut. Niinku VIHANNUT.
Offline
Inspiroituneesta alustuksesta
Meitsipunkkarille Madde oli pitkin 80-lukua vain semmonen sillontällö onnistuva listatähti, joita ei voinu muka kuunnella tosissaan. Mut sit Like A Prayer räjäytti potin. Nimivideo mustine jeesuksineen on yhä universumin huippua, ja koko albuumin biisimazqu laadukkainta silleen laajimmalla rintamalla. Sen jälkeen ostelin divareista irtohittien takia muutamat aiemmatkin levyt.
Sit tuli pitkä kuiva kausi, jolloin joutui tyytymään lähinnä joihinkin hemaiseviin videoihin, kun sävellykset ei enää kolissu. Kunnes räjähti uusi potti eli Ray Of Light, joka on yksittäisistä biiseistä kaikist suurin suosikki, ihan tappotavaraa. Muistan kun äänestin sitä ihan vakavissani Räkärodeon vuosiäänestyksessäkin - ja tuloksista päätellen yllättäen ilmeisesti moni muukin - mutta ohjelmassa Miettinen protestoi aidosti närkästyneenä tyyliin "älkää nyt viitsikö pelleillä siellä"
2000-luvun levyjäkin tulee hankittua aina vuoden jälkijunassa sitku niitä saa halvalla käytettynä, mut Rayn tasolle ei ole päästy. Tosin nyt uunnavuonna näin vahingossa telkusta ihan loistavan livepätkän: tuli peräkkäin Ray Of Light ja uudelta levyltä se yks biisi, joka on varastettu Stoogesin Now I Wanna Be Your Dogista - ja Madde revitteli sitä riffii skebasta nahkakuteissa ihan ite
Offline
Täällä on hämmentävän paljon oikeita mielipiteitä. Minä luulin, että 99% kaikista poppipostimerkkeilijöistä olisi heteromiehiä, mutta taisin olla väärässä
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Pidän Michael Jacksonista enemmän.
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline
jaa-a. musta kultakausi oli ehdottomasti toi kasari- ja varhainen ysäri. vogue tietty ikuinen homoklassikko ja deeper and deeper aika epätasaisen erotican yksi valopilkku. sitten alkoi paha alamäki.
madden juttu kun on aina ollut tanssimusan viimosimpien trendibiittien ryöstöviljely poplistoille, ja aina nimenomaan loistavalla ajoituksella. ray of light:in ja musicin aikoihin rouva oli jo aivan pihalla kuvioista ja raahasi studioon jotain patonkihousen has-been-pieruja. epätoivoista, niin kovin epätoivoista. samaan hengenvetoon pitää kyllä sanoa et frozen on hieno biisi. toisaalta live-esitykset tästä tuovat karmaisevasti esiin astistin vajavaisuudet laulajana. eikös kaiveta ne taustanauhat taas esiin, pliis. (muistaakseni blond ambition-kiertueella vain 40% biiseista oli oikeasti laulettu noiden koreografioiden takia)
oma ikisuosikki on like a prayer-levyn mahtipoppis "till death do us part". aivan mahtava ralli.
confessions-levyä en ole edes pystynyt kuuntelemaan. tuo abba-sämpläys oli niin surkea esitys että tarkempi tutustuminen on ollut mahdotonta.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Aina ku on tullu noita uusia madonnabiisejä ja levyjä, niin ihan ohi ovat menneet multa, hangup tosin muutti tilanteen, siitä tykkäsin. Onhan maddogin uralla muutenkin asiallisia biisejä lennellyt mutta en kyllä oo levyjä ostamassa / kotikuuntelemassa
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
ray of light:in ja musicin aikoihin rouva oli jo aivan pihalla kuvioista ja raahasi studioon jotain patonkihousen has-been-pieruja. epätoivoista, niin kovin epätoivoista.
Pitää teoriassa paikkansa - unohdit vain olennaisimman eli sen että Ray Of Light on tuosta kaikesta huolimatta huipputehokas ralli.
Offline
silvawhale wrote:ray of light:in ja musicin aikoihin rouva oli jo aivan pihalla kuvioista ja raahasi studioon jotain patonkihousen has-been-pieruja. epätoivoista, niin kovin epätoivoista.
Pitää teoriassa paikkansa - unohdit vain olennaisimman eli sen että Ray Of Light on tuosta kaikesta huolimatta huipputehokas ralli.
olet väärässä.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
silvawhale wrote:ray of light:in ja musicin aikoihin rouva oli jo aivan pihalla kuvioista ja raahasi studioon jotain patonkihousen has-been-pieruja. epätoivoista, niin kovin epätoivoista.
Pitää teoriassa paikkansa - unohdit vain olennaisimman eli sen että Ray Of Light on tuosta kaikesta huolimatta huipputehokas ralli.
Olet oikeassa. Mut jos joku EI potkinut, niin se oli toi hangup-biisi. "Mut kun siinä on abba-sample jpp hasittakaa" -späm
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Ray Of Light on ainoa levy jonka omistan ja hyvää on tietysti toi kasarihomo-osasto. Viimeisimmät albumit Musicista lähtien kuulematta paskaa
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
oma ikisuosikki on like a prayer-levyn mahtipoppis "till death do us part". aivan mahtava ralli.
Tulee aina mieleen joku portaiden ylösalasjuokseminen tuosta biisistä.
Ja faghag Moronican shankseilylle
Mangojauhe goddamn.
Offline
Ei ole ikinä napannut. Jokunen hyvä video joskus.
Kovasti on rouva kyllä tehnyt töitä äänensä kanssa (vai onko se vain studiotekniikkaa?), ne ekat hitit olivat ihan minnihiirtä.
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Kovasti on rouva kyllä tehnyt töitä äänensä kanssa (vai onko se vain studiotekniikkaa?), ne ekat hitit olivat ihan minnihiirtä.
Eikös juuri tuo minnihiiri ollut sitä kuuluisaa studiotekniikkaa?
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Eikös juuri tuo minnihiiri ollut sitä kuuluisaa studiotekniikkaa?
No ei se Live Aidissakaan sen kummemmalta kuulostanut. Ja taustanauha ei ollut käytössä, vierestä vietiin ja lavaliikehdintä vei loput...
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Viimeisimmät albumit Musicista lähtien kuulematta paskaa
Ja faghag Moronican shankseilylle
Ihan oikeasti, paskaa tuotantoa ja köyhii retroideoit
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Moronica wrote:Viimeisimmät albumit Musicista lähtien kuulematta paskaa
tiptoo wrote:Ja faghag Moronican shankseilylle
Ihan oikeasti, paskaa tuotantoa ja köyhii retroideoit
Mistä tiiät jos et oo kuullu kerta?
Ja HoHoo Liikanen, luit väärin. En omista ekaa enkä American Lifeä. Tosin en tiedä takaako joku tavaroiden omistaminen välttämättä hyvän maun mut siitä kai voidaan keskustella jossain muualla. Kuten vaikka kesäkuussa saunan takana?
Mangojauhe goddamn.
Offline
Ray of Light on ensikuuntelusta lähtien ollut ihan saatanan hyvä, sain sen joskus piraattina silloin kun se oli juuri ilmestynyt
Nimikappale on toki aika perseestä, mutta muut on hyviä juttuja. Mer Girl kuulostaa Kate Bushilta jonkin verran, jossain kohtaa, ehkä.
Offline
tigrushka wrote:Kovasti on rouva kyllä tehnyt töitä äänensä kanssa (vai onko se vain studiotekniikkaa?), ne ekat hitit olivat ihan minnihiirtä.
Eikös juuri tuo minnihiiri ollut sitä kuuluisaa studiotekniikkaa?
joops. koko paska on nopeutettu n. 10%. hilpeetä. eli pikku orava-efektin lievempi muoto.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Ray of Light on ensikuuntelusta lähtien ollut ihan saatanan hyvä, sain sen joskus piraattina silloin kun se oli juuri ilmestynyt
Nimikappale on toki aika perseestä, mutta
ettet vaan ite oo?
nimibiisi on niinq parasta ikinä & sillee lol apua
Offline
Ray of Light on huippisbiisi!
what she said
åhå, smiths-topicissa lol apua pileet äxdee nämä
spåm
Offline
Ei ole ikinä napannut. Jokunen hyvä video joskus.
SAMA.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Hyvä spämmi vie suoraan uudelle sivulle.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline