You are not logged in.
Pages: 1
Tällainen ruotsalainen ohjaaja, joka sekoitetaan usein veljentyttäreensä Ingridiin. (Oikeasti he eivät ole sukua.) Tarkoitus olisi hissukseen katsoa läpi keskeinen tuotanto sanotaan nyt vaikka että 50-luvulta eteenpäin. Plakkarissa on toistaiseksi alle 10 katsottua Bergmania, lähinnä timanttisia klassikoita, joita otan projektin myötä toisen kerran katseluun. Kronologiasta välitämme tässä topicissa yhtä paljon kuin Ingmar välitti natsien tuomitsemisesta.
Mansikkapaikka (1957)
Kitupiikkinä pidetty vanha ukko lähtee hakemaan itselleen kunniatohtorin hattua ja tajuaa pienten päiväunosten kautta, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja miten nopeasti kaikki on slut. Erinomainen leffahan tämä. Ekalla kerralla löi ällikällä, nyt toka katsominen oli erittäin jees ****
Kuiskauksia ja huutoja (1972)
Melkein teki mieli sanoa, että tämä on heikommasta päästä Bergmanin klassikko-osastoa, mutta loppu oli niin jysäyttävä, että pyörii vieläkin mielessä. Ihmiset ovat niin heikkoja t. Ingmar Bergman ***
Kohtauksia eräästä avioliitosta (1973)
Tämä on se yksi ultimate-klassikko. Tuli katsottua tossa muutama kuukausi sitten. Raastavaahan se oli. Parisuhteet eivät aina ole helppoja *****
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Seitsemäs sinetti (1957)
Tämä on se Bergmanin leffa, jossa ritari pelaa rannalla shakkia viikatemiehen kanssa. Rutto jyllää ja ihmiset joutuvat pikavauhtia tekemään sinunkaupat lähestyvän kuoleman kanssa. Bergmanin ykkösneuroosi oli kuolemanpelko ja tässä sitä sitten käsiteltiin neonkeltaisella alleviivauskynällä. Jokseenkin virheetön elokuva, jossa yksinkertaisuudesta huolimatta ei missään vaiheessa tule fiilis, että tietäisi mitä seuraavaksi tapahtuu tai miten ihmiset vääjäämättömään kuolemaan suhtautuvat *****
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Projektille
Seitsemäs sinetti oli yksi niistä muutamasta elokuvasta jotka saivat innostumaan tästä laiteenlajista. Max Von Sydow
ja toki IB:n luottokuvaajaan Gunnar Fischerin mustan sävyt.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Projektille
Pitäis varmaan itsekin skarpata näiden suhteen, aika monta keskeistä teosta on vielä näkemättä. Omat suosikit taitaa nykyisin olla Talven valoa, Kuin kuvastimessa ja Persona.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Pages: 1