Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

rc-lungen · 07.01.2018 13:39

Olen huomannut, että mulla on levyjä, jotka on konseptiltaan, toteutukseltaan tai myös pelkältä sisällöltään samaan aikaan todella hienoja, mahtavia ja friggin awesome, mutta joiden kohdalla on todella hankalaa puhua kuuntelunautinnosta. Kuitenkin näistä tuntuu olevan hankala luopua.

Paraatiesimerkkinä Harry Pussyn Let's build a Pussy, jota en ole vieläkään kuunnellut loppuun asti, koska se lähinnä aiheuttaa fyysistä pahoinvointia, mutta jota pidän kuitenkin aivan älyttömän hyvänä levynä, enkä millään tavoin raaski luopua siitä. Soitin kerran eräälle heilalle, joka oli siitä hyvinkin kiinnostunut, mutta aika pian hän pyysi vaihtamaan. Ja kyseessähän on oikeasti ihan järkyttävän vittumainen levy.

Toinen mikä tulee mieleen on Harry Merryn First Contact, jonka eräs läheiseni halusi välttämättä kustantaa minulle, kun kerroin että eräs tuttu on luopumassa siitä. Todella nerokasta kamaa, mutta samaan aikaan aivan äärettömän häiriintynyttä ja vittumaista musiikkia.

Viimeisin varmaan sitten Tetsuo The iron Manin ääniraita (ykönen ja kakonen samalla LP:llä), joka oli kyllä aivan järkyttävän kovaa disko-industrialia, mutta samaan aikaan äärettömän vitun käppää. Mun unelma on soittaa tätä levyä queer-bileissä, koska sehän menisi siellä aivan täydestä läpi.

Luppakorva sikailee taas · 07.01.2018 13:48

Kiinnostava topsu. En ole kahden ekan Tetsuon musiikkeja kuullut pitkään aikaan, hiljattain mietin että tekis mieli katsoa uudelleen leffat mutta toisaalta pelottaa jos eivät olekaan niin vaikuttavia kuin junnuna.

Tony Conradin Fantastic Glissando on tämmöinen, tosin sen olen myynyt pois mikä harmittaa ja olen miettinyt uudelleen hankkimista, vaikka en pystynyt juuri koskaan kuuntelemaan sitä.

KZ · 07.01.2018 16:26

En täysin samaistu ilmiöön. Paljon on musiikkia, jota arvostan että joku en semmosta tehny, mutta jos ei sitä oikeesti tule kuunneltua niin en mä sitä "palkinnoksi" hanki.

Feggy · 07.01.2018 17:39

Mulla tätä edustaa lähinnä välityöt joltain hyvältä artistilta.

ba · 07.01.2018 20:00

KZ wrote:

En täysin samaistu ilmiöön. Paljon on musiikkia, jota arvostan että joku en semmosta tehny, mutta jos ei sitä oikeesti tule kuunneltua niin en mä sitä "palkinnoksi" hanki.

sama täällä. esim. radiopuhelimet on sellanen. toki moni muukin, tuo nyt vaan hyppäs ekana mieleen.

Luppakorva sikailee taas · 07.01.2018 20:18

ba wrote:

KZ wrote:
En täysin samaistu ilmiöön. Paljon on musiikkia, jota arvostan että joku en semmosta tehny, mutta jos ei sitä oikeesti tule kuunneltua niin en mä sitä "palkinnoksi" hanki.
sama täällä. esim. radiopuhelimet on sellanen. toki moni muukin, tuo nyt vaan hyppäs ekana mieleen.

Mun mielestä tässä haetaan takaa vähän eri juttua kuin sitä, että arvostaa jotain artistia ja sen takia pitää levyä hyllyssä. Eikä tämä ole mikään guilty pleasures -juttu myöskään. Harry Pussyn Let's Build ja Conradin Fantastic Glissando on hyviä esimerkkejä - en yleensä sano, että jonkun musiikin kuuntelu on vaikeaa, mutta noiden kummankaan kuuntelu ei ole varsinaisesti mikään nautinto. Ja silti niissä on jotain tosi kiehtovaa. Vaikka niitä ei välttämättä tulisi kuunneltuakaan.

rc-lungen · 07.01.2018 21:31

Joo, nyt ei ole kyse sellasesta "Circle teki levyn josta en tykkää"-tyyppisestä tilanteesta. Luppis kiteytti aika hyvin ton Let's build a Pussyn kohdalla, mitä ajoin takaa. Levyn idea ja toteutus on usealla tasolla niin nerokas, että haluan omistaa tuon levyn. Tähän vielä siis, että "arvostamisen" ja "fanittamisen" välillä on selkeä raja. Esim. taiteen puolella fanitan armashenrikin tekemiä juttuja ihan täysillä, vaikka ne on ihan vitun raivostuttavaa ja hankalaa katseltavaa ja se on täysin eri juttu kuin "arvostan tätä mutta en tykkää".

Toki voi myös jutella levyistä, jotka häilyy oman esteettisen näkemyksen rajamailla ja noi muut esimerkit, nimenomaan just Tetsuo Soundtrack, meni siihen suuntaan. Huonouden estetiikka, so bad it's actually good jne. Nimenomaan industrialin ja itse asiassa kaiken syntetisaattorimusiikin puolella toi "käppäsyys vs. esteettisesti miellyttävä" kahtiajako on mun mielestä kiinnostava ilmiö.

KZ · 07.01.2018 22:20

Luppakorva sikailee taas wrote:

ba wrote:
KZ wrote:
En täysin samaistu ilmiöön. Paljon on musiikkia, jota arvostan että joku en semmosta tehny, mutta jos ei sitä oikeesti tule kuunneltua niin en mä sitä "palkinnoksi" hanki.
sama täällä. esim. radiopuhelimet on sellanen. toki moni muukin, tuo nyt vaan hyppäs ekana mieleen.
Mun mielestä tässä haetaan takaa vähän eri juttua kuin sitä, että arvostaa jotain artistia ja sen takia pitää levyä hyllyssä. Eikä tämä ole mikään guilty pleasures -juttu myöskään. Harry Pussyn Let's Build ja Conradin Fantastic Glissando on hyviä esimerkkejä - en yleensä sano, että jonkun musiikin kuuntelu on vaikeaa, mutta noiden kummankaan kuuntelu ei ole varsinaisesti mikään nautinto. Ja silti niissä on jotain tosi kiehtovaa. Vaikka niitä ei välttämättä tulisi kuunneltuakaan.

Luulen ymmärtäväni pointin, mutta viittaan silti edelliseen lausuntooni. Ei sillä että olis väärin omistaa levyjä joita ei juurikaan kuuntele. Koska levyjä on muutenkin liikaa, hankkiudun herkästi eroon semmosista jotka tuntuu pragmaattisessa mielessä "turhilta".

Tomsk · 08.01.2018 12:28

rc-lungen wrote:

Viimeisin varmaan sitten Tetsuo The iron Manin ääniraita (ykönen ja kakonen samalla LP:llä), joka oli kyllä aivan järkyttävän kovaa disko-industrialia, mutta samaan aikaan äärettömän vitun käppää. Mun unelma on soittaa tätä levyä queer-bileissä, koska sehän menisi siellä aivan täydestä läpi.

Just ostin tämän biggrin

Tämähän on just sitä mitä pitääkin!

Last edited by Tomsk (08.01.2018 12:39)

ba · 08.01.2018 12:39

hmm. ehkä taas hieman asian vierestä, mutta toisaalta mieleni tekisis hankkia Mana Manan Totuus Palaa LP, koska sitä tuli kuunneltua nuorena paljon, ja siitä kovasti pidin - ja siis pidän siitä yhä, mielettömän hyvä levy - mutta enää tuskin sitä jaksaisin kuunnella.

Kollaa Kestää Kokonaan cd on lojunut kokoelmissa vuosikausia, ilman halua luopua siitä vaikken sitä enää edes kuuntele, syystä että sen vain haluaa pitää eikä myydä (tämä lähempänä topicin ihannetta) / tunneside; muistot nuoruudesta; kunnioitus.

Kulli · 22.10.2018 18:39

omistan aika paljon paskaa musaa mut en oo myynyt ikinä yhtään levyä pois.

noiseidea · 22.10.2018 20:11

Buffalo Tomin ne pari "hyvää".

Street Spirit Sr.

#1 07.01.2018 13:39

Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#2 07.01.2018 13:48

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#3 07.01.2018 16:26

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#4 07.01.2018 17:39

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#5 07.01.2018 20:00

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#6 07.01.2018 20:18

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#7 07.01.2018 21:31

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#8 07.01.2018 22:20

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#9 08.01.2018 12:28

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#10 08.01.2018 12:39

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#11 22.10.2018 18:39

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

#12 22.10.2018 20:11

Re: Kyseenalaisen hyvyyden levyt, joista ei kuitenkaan raaski luopua

Board footer