You are not logged in.
Pages: 1
Nää on jänniä tapauksia, joskus loistavia, usein paskoja tai muuten vaan hämäriä.
Eli kun bändit muuttivat tyylisuuntaa, pakosta (jäseniä lähti/kuoli) tai muuten vaan, esmes Pink Floyd psykerokista progeen, Japan glamrockista new waveen, Shamen pyskeindiestä teknoon, Talk Talk new wavesta post-rockiin, Joy Division -> New Order yms.
Eli esimerkkejä noista "välimallin" levyistä jotka oli tavallaan enemmän tai vähemmän genrejen välissä tänne sit
Pink Floyd: A Saucerful of Secrets
Japan: Obscure Alternatives ja/tai Quiet Life
New Order: Movement
Shamen: In Gorbachev We Trust
Talk Talk: The Colour of Spring
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Online
Gongin Shamal (1975) on tämmönen. Daevid ja Gilli olivat poissa ja Hillagekin lähti (mut vierailee levyllä, vai olikohan oikeasti niin että jätti bändin kesken levytyksen, en oo varma), mutta tämä levy ei ole vielä sitä Pierre Moerlenin johtamaa fuusiojazzia mitä seuraavalla levyllä kuullaan, eikä Moerlen edes ollut vielä mikään pomo tässä. Howlett ja Malherbe on ehkä ne liiderit jos tästä semmosia pitää löytää, Howletthan tässä laulaakin.
Tykkään tästä erittäin paljon
Offline
Gongin Shamal (1975) on tämmönen. Daevid ja Gilli olivat poissa ja Hillagekin lähti (mut vierailee levyllä, vai olikohan oikeasti niin että jätti bändin kesken levytyksen, en oo varma), mutta tämä levy ei ole vielä sitä Pierre Moerlenin johtamaa fuusiojazzia mitä seuraavalla levyllä kuullaan, eikä Moerlen edes ollut vielä mikään pomo tässä. Howlett ja Malherbe on ehkä ne liiderit jos tästä semmosia pitää löytää, Howletthan tässä laulaakin.
Tykkään tästä erittäin paljon
Sama, eka kuulemani Gong sitäpaitti.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Japan: Obscure Alternatives ja/tai Quiet Life
tämän suhteen homma on selvä, upean adolescent sexin jälkeen ilmestynyt obscure alternatives jäi parista hyvästä biisistä huolimatta bändin huonoimmaksi, quiet lifella mielestäni löysivät taas (uuden) juttunsa.
kuuluuko byrdsin sweetheart of the rodeo tähän osastoon, siinä levy joka ilmestyi kahden huikean mestariteoksen jälkeen, miehistön ja tyylin vaihdoksia, enkä tajua levystä pätkääkään. myöhempiäkään en kyllä oikein tunne, vaikka jonkun ihan ok biisin olen ehkä kuullut.
Offline
Scott Walkerin uralla tällaisena varmaan pidetään Walker Brothersin Nite Flightsia. Se on kyllä myös hänen tuotannossaan oikeastaan ainoa oikea rock-levy.
Queenin The Gamen olen ajatellut jonkinlaiseksi välimallin levyksi. Mutta onko kysymys enemmän vuosikymmenen vaihtumisesta ja Freddien viiksistä (ainoastaan levyn sisäpussissa, ei kannessa) kuin siitä, että juuri sillä levyllä bändin musiikillinen tyyli olisi vaihtunut? Queen oli kuitenkin ylipäätään hyvin monityylinen bändi.
Joillakin sellaisilla artisteilla, jotka vaihtavat tyyliä jatkuvasti, saattaa suunnilleen joka toinen levy olla välimallin levy. Esimerkiksi Bowien Diamond Dogs ja Station to Station.
Offline
Xysma: First and Magical
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Mulle Sweetheart of the Rodeossa ei oo mitään tajuttavaa, se on vaan hyvää muzaa
Laitoin muutes just soimaan ennenku avasin tän ketjun
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
esmes Pink Floyd psykerokista progeen
Pink Floyd: A Saucerful of Secrets
Mun mielestä Floyd muuttu psykedealiabändistä progebändiksi vasta Dark Side Of The Moonilla, kaikki edeltävät on enempi tai vähempi just psykedeliaa. Tokan levyn nimibiisi on sitäpaitsi selvästi jatkoa ekan levyn Interstellar Overdrivelle. Sydin jälkeenkin tekivät vielä läjäpäin psykepopbiisejä, vaikka ne toki onki hieman erilaisia ku Sydin biisit.
Offline
Voipi olla noinkin, en ole suurinta osaa Piperin ja Dark Siden välisistä levyistä kuunnellut vuosiin.
Saucerful nyt eka tuli mieleen, koska muistin että se oli noista eniten epämääräistä hakemista...
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Online
Voipi olla noinkin, en ole suurinta osaa Piperin ja Dark Siden välisistä levyistä kuunnellut vuosiin.
Saucerful nyt eka tuli mieleen, koska muistin että se oli noista eniten epämääräistä hakemista...
totta, hakemista oli, mutta kun viimein hommasin sen vinskana (näitä uusia 180 g remastereita) niin täytyy sanoa että onhan se aika hemmetin kova levy, olkoonkin ettei lähelläkään debyä tai esim. atom heart motheria. mut hyvä levy silti, siis ihan tajuttoman hyvä, 5/5.
Offline
ZZ Topin El Loco tänne kans. Ihmeen paskan levyn maineessa tää jostain syystä on, mutta enimmäkseen viihdyttävää ja sekoilevaa proto-Eliminatoriahan tämä
Ihan saatanan pöljä kansi tässä kyllä on.
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Online
Pages: 1