You are not logged in.
[quote:33ab7dbaca="janne m."][quote:33ab7dbaca="PrivateJoy"]Musta aika yllättäviä näkökantoja tähän asiaan täällä. Iso osa hankaluudesta on, kun täälläkin yritetyt analogiat mp3-tiedoston ja lähimarketin maksalaatikon välille eivät vain toimi.
Mua ihan oikeasti kiinnostaa, että miksi ei?[/quote:33ab7dbaca]
mp3 on aineetonta eli sitä voi monistaa vaikka kuinka ja kaikille riittää
tästä syystä musiikin waretusta ei voi tulkita varastamiseksi vaan korkeintaan luvattomaksi käyttöönotoksi [/quote:33ab7dbaca]
Niin just, immateriaalisilla oikeuksilla ei ole väliä
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
keskustelulle
mun käsittääkseni tulevaisuudessa levymyynnillä/radiosoitolla ei enää kovin moni tule tienaamaan, joka on mun mielestä ihan ok. tekniikan kehittyessä aina osa ihmisistä on joutunut työttömäksi ja sillehän ei vaan mitään voi. liityin itsekin teostoon tällä viikolla, joten ei musta oo tietenkään väärin ansaita musiikilla. se vaan tulee tulevaisuudessa todennäköisesti olemaan mahdotonta, paitsi tietysti keikoilla ja oheiskrääsällä tienaaminen. kaikkien levy-yhtiöiden ja makikolehmaisten pitäisi vaan hyväksyä tämä. en usko, että musan kuluttajille tullaan löytämään parempaa tapaa hankkia musaa, kuin ladata ilmaseks intternetistä.
Offline
[quote:a399cd7662="janne m."]Vaan sitten toisaalta en millään ymmärrä noita 'go warner / musiikki pois köyhiltä' heittoja. Jos tuo rinnastetaan mihin tahansa muuhun toimialaan, niin minkä takia jonkun pitäisi uhrata rahaa siihen että joku toinen saa sen ilmaiseksi.
no eiköhän nuo heitot ainakin tällä foorumilla olleet huumoria [/quote:a399cd7662]
No juu, huumorilla mutta vain tiettyyn pisteeseen. Sillä eihän tässä köyhyydestä suinkaan kyse lopulta ole vaan laiskuudesta, kohtuuttomuudesta tai jostain muusta kuolemansynnistä.
Olen Janne M.:n kanssa täysin samoilla linjoilla siitä, että rahan kulkeminen on täysin oikeutettua musiikkiympyröissä. Musiikintekijän (oli sitten esiintyvä artisti tai työpöytänsä ääressä työstävä säveltäjä) on korvaus saatava työstään ellei sitten hyväksytä sitä jyrkkää laatutason laskemista, joka täysharrastelijuudesta seuraa. Musiikkibisnes on tietysti eri asia: kuten on jo monesti tullut sanottua, ei (suurten firmojen) levy-yhtiökulttuuri voi tällaisenaan jatkua kovin pitkälle. Mutta isojen lafkojen takana on niitä kuuluisia pieniä ihmisiä, joille jonkun ajattelematta huolettomasti heittämät waretusaatokset näkyvät suoraan arkipäivään ja siihen maksalaatikon määrään ruokapöydässä.
"[K]yseessä on hyvä ja joutuisasti etenevä kertomus irlantilaissiirtolaisesta, joka pakenee kauas länteen ikävää paholaismenninkäistä."
Offline
en usko, että musan kuluttajille tullaan löytämään parempaa tapaa hankkia musaa, kuin ladata ilmaseks intternetistä.
Niimpä, ja levy-yhtiöillä tulee olemaan vaikeuksia tuon hyväksymisessä...
Mut jep, CD kuolee pois, vinyylit jää pienten piirien huviksi jne. Nämä nykyiset mp3/wav jne formaatit eivät varmaan sellaisenaan ole tulleet jäädäkseen. Kunhan muistikapasiteetit vielä lisääntyvät niin täysin pakkaamatonta musaa mahtuu ihmisen sieraimeen enemmän kuin sitä ehtii elämänsä aikana kuuntelemaan. Joku intergalaktinen musamuisti on parin vuosikymmenen päästä formaatti mihin musaa tuotetaan saataville. Nimenomaan tämmöinen 'maksa vuosimaksu ja saat rajattoman pääsyn' tyylinen ratkaisu, tai sitten mainostuloihin perustuva. Tms.
Jos levy-yhtiöt aikovat olla apajilla niin niiden pitää muuttaa rooliaan aika radikaalisti.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Kunhan muistikapasiteetit vielä lisääntyvät niin täysin pakkaamatonta musaa mahtuu ihmisen sieraimeen enemmän kuin sitä ehtii elämänsä aikana kuuntelemaan. Joku intergalaktinen musamuisti on parin vuosikymmenen päästä formaatti mihin musaa tuotetaan saataville. Nimenomaan tämmöinen 'maksa vuosimaksu ja saat rajattoman pääsyn' tyylinen ratkaisu, tai sitten mainostuloihin perustuva. Tms.
Luulenpa, että Philip K. Dick näki ainakin unta tästä ellei jotain kirjoittanutkin. Mikä olisi sopiva vuosimaksu? Rajaton pääsy vastaavasti palvelun käyttäjän tiettyihin aivolohkoihin, muistoihin tai muuta sellaista. Kohdennettua mainosta perustuen kunkin yksilön aivokäyriin, kenties.
"[K]yseessä on hyvä ja joutuisasti etenevä kertomus irlantilaissiirtolaisesta, joka pakenee kauas länteen ikävää paholaismenninkäistä."
Offline
[quote:2ede2a42f1="janne m."]Kunhan muistikapasiteetit vielä lisääntyvät niin täysin pakkaamatonta musaa mahtuu ihmisen sieraimeen enemmän kuin sitä ehtii elämänsä aikana kuuntelemaan. Joku intergalaktinen musamuisti on parin vuosikymmenen päästä formaatti mihin musaa tuotetaan saataville. Nimenomaan tämmöinen 'maksa vuosimaksu ja saat rajattoman pääsyn' tyylinen ratkaisu, tai sitten mainostuloihin perustuva. Tms.
Luulenpa, että Philip K. Dick näki ainakin unta tästä ellei jotain kirjoittanutkin. Mikä olisi sopiva vuosimaksu? Rajaton pääsy vastaavasti palvelun käyttäjän tiettyihin aivolohkoihin, muistoihin tai muuta sellaista. Kohdennettua mainosta perustuen kunkin yksilön aivokäyriin, kenties.[/quote:2ede2a42f1]
Hei joo, musaa vastaan suoramainontaa suoraan aivoihin! Nyt aletaan pääsemään jonnekin
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Hei joo, musaa vastaan suoramainontaa suoraan aivoihin! Nyt aletaan pääsemään jonnekin
Pistetäänkö firma pystyyn?
"[K]yseessä on hyvä ja joutuisasti etenevä kertomus irlantilaissiirtolaisesta, joka pakenee kauas länteen ikävää paholaismenninkäistä."
Offline
Jos levy-yhtiöt aikovat olla apajilla niin niiden pitää muuttaa rooliaan aika radikaalisti.
Onhan tätä siinä mielessä havattavissa, että lafkat alkaa (viimein) ottamaan kokonaisuutta haltuun (keikat, oheistuotteet jne) ja levystä on tulossa sivutuote. Ellei ole jo.
Erikoista tässä tilanteessa on minusta se, että levy/äänite objektina saattaa jäädä viimeisenä sinnittelemään juuri marginaalisimpiiin lajeihin. Esim. tällä minun hyvin tuntemallani kansanmusiikkipuolella levy elää ja voi hyvin, ja myös hitaasti mutta varmasti myy, erityisesti keikoilla. Tämä johtuu tietenkin paljolti siitä, että alan musiikkia on niin hankala saada kuultaviin mitenkään muuten. Jos kuulee jonkun hyvän bändin livenä (vaikka ulkomailla) on levy pakko rynnätä ostamaan, muuten ei ehkä koskaan saa tilaisuutta kuulla musiikkia uudestaan.
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
[quote:b2d49b830b="janne m."]Hei joo, musaa vastaan suoramainontaa suoraan aivoihin! Nyt aletaan pääsemään jonnekin
Pistetäänkö firma pystyyn? [/quote:b2d49b830b]
Kyllähän tässä on ainekset oikein komealla liikeidealle
"Ei siinä ole mitään pahaa hei, te kaikki altistutte KUITENKIN mainoksille koko ajan, nyt teidän vain tarvitsee ajatella vähemmän"
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Onhan tätä siinä mielessä havattavissa, että lafkat alkaa (viimein) ottamaan kokonaisuutta haltuun (keikat, oheistuotteet jne) ja levystä on tulossa sivutuote. Ellei ole jo.
Juu kyllä juuri näin. Mutta jengiä kyllä lähtee taloista pihalle kun kustannuspuolen rahapusseja ei enää kannetakaan sisään vanhaan malliin, toi on kuitenkin ollut yhtiöille iso tulolähde. Ts. jos vaikka siirrytään johonkin tilanteeseen että musa on se mikä tuotetaan olemaan saatavilla ilmaiseksi.
Erikoista tässä tilanteessa on minusta se, että levy/äänite objektina saattaa jäädä viimeisenä sinnittelemään juuri marginaalisimpiiin lajeihin. Esim. tällä minun hyvin tuntemallani kansanmusiikkipuolella levy elää ja voi hyvin, ja myös hitaasti mutta varmasti myy, erityisesti keikoilla. Tämä johtuu tietenkin paljolti siitä, että alan musiikkia on niin hankala saada kuultaviin mitenkään muuten. Jos kuulee jonkun hyvän bändin livenä (vaikka ulkomailla) on levy pakko rynnätä ostamaan, muuten ei ehkä koskaan saa tilaisuutta kuulla musiikkia uudestaan.
Marginaalipuolella levyjen elinkaari on muutenkin pidempi. Onhan se vähän kärjistettynä niin, että mitä enempi alakulttuuriin mennään, niin sitä enemmän ihmiset tahtovat nähdä vaivaa musan/taiteen löytämiseksi. Ja sitä henkilökohtaisemmalta se tuntuu.
Tuskin esim. vinyyli tulee kokonaan poistumaan sinä aikana kun itse jaksaa tässä musan kanssa todennäköisesti kituuttaa. Ja hyvä niin.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Oho, täällähän on puhuttu. Jos vielä aiempaa kantaani selostan, niin tottakai, jos asioita tarkastelee levy-yhtiöiden perspektiivistä, niin toiminta on täysin rationaalista. Lisäksi annan rahani kyllä edelleenkin mielelläni artisteille, joiden musiikista pidän, mut musta se on vain typerää, että menossa on mukana turha välikäsi, joka suhtautuu asioihin tyystin taloudellisesti. Ja ihmetyttää miksi kaikki miettii, että mitä isojen levy-yhtiöiden pitäisi tehdä selviytyäkseen. Ikään kuin ne olisi jokin unicef ja punainen risti, joiden säilyminen olisi oleellista ja tärkeää.
En tiedä oikein itsekään lopullista kantaani noihin immateriaalioikeuksiin. Miltä kannalta tahansa asiaa lähtee tarkastelemaan, tuntuu lopputulos kestämättömältä. Kaikki niiden ympärillä käytävä keskustelu on kyllä mielenkiintoista. Keskusteluhan voidaan siirtää vaikka lääketeollisuuden patenttien puolelle, siellä rent seekingistä koituvat hyvinvointitappiot voidaan mitata konkreettisemmin.
Mut joo, en ole mikään taloustieteen asiantuntija, mutta vähän niinku Psykokarkki viittasikin, niin näen hyödykkeen tuottamisen rajakustannukset oleellisina hintaa muodostettaessa.
Musta vanha tekijänoikeusjärjestelmä yleensäkin on tiensä päässä ja suuret levy-yhtiöt ovat tämän menneen ajan jäänne. Mut kuten sanoin, niin näyttäisi, että artisteille yksi ratkaisu on ainakin lisääntyvä keikkaileminen ja ongelmat eivät olis niinkään siis lisääntyneet. Seuraava on täysin omaa spekulaatiotani, mutta voisi arvella, että levymyynnin laskukin tapahtuu enimmäkseen juuri britney spearsien kohdalla, mutta että kaiken kaikkiaan levyihin käytetyt rahat kohdentuisivat nykyään tasaisemmin levyttävien artistien kesken.
Internetin tuoman läpinäkyvyyden myötä nykyään jokainen voi löytää "uusia" bändejä enemmän irrallaan yhtiöitten vääristävistä markkinointiponnistuksista. Toki käytäntö on siirtymässä siten myös enemmän "asiantuntijoiden" bisnekseksi, jolloin huonossa tapauksessa rahahanat alkavat kääntyä pikkuhiljaa liiaksi pitchforkkien yms. suuntaan.
no joo..
Menetetty peli
Offline
musta se on vain typerää, että menossa on mukana turha välikäsi, joka suhtautuu asioihin tyystin taloudellisesti.
"Turha välikäsi" ajattelua en oikein kannata, jos sitäkin vähän purkaa auki. Se välikäsi on kuitenkin myös 99.9% tapauksista bändin hyväksymä, levy ei ehkä olisi sellaisena ilmestynyt ellei joku olisi maksanut laskuja jne. On toki rahanahneita välistävetäjiä, mutta myös sieltä isoista lafkoista löytyy musadiggareita, ei isokaan levy-yhtiö ole välttämättä aina se isopaha. Sitäpaitti aika moni vähänkään isompi bändi suhtautuu asioihin myös hyvin taloudellisesti, samassa kelkassa olevat. Eli jos tehdään major/minor jakoa niin bändit mukaan moraaliarvosteltaviksi kans.
Ja ihmetyttää miksi kaikki miettii, että mitä isojen levy-yhtiöiden pitäisi tehdä selviytyäkseen. Ikään kuin ne olisi jokin unicef ja punainen risti, joiden säilyminen olisi oleellista ja tärkeää.
Toivottavasti olen ainakin itse tarpeeksi moneen otteeseen korostanut, että tervemenoa vaan, good riddance. Musaa tulee aina olemaan, kyllä se julkaisukanavansa löytää. Eri asia on se, että kyllä itseä kiinnostaa spekuloida jotta mihin tää kaikki tulee menemään, että miten levybisnes kauhoo itsensä ylös paskasta, tai sit ei.
Seuraava on täysin omaa spekulaatiotani, mutta voisi arvella, että levymyynnin laskukin tapahtuu enimmäkseen juuri britney spearsien kohdalla, mutta että kaiken kaikkiaan levyihin käytetyt rahat kohdentuisivat nykyään tasaisemmin levyttävien artistien kesken.
Ei ole tähän hätään nyt linkittää mitään "levyteollisuuden pitkä häntä" tilastoja, mutta taitaa olla juuri päinvastoin. Huonosti myyvät myyvät tosi huonosti jne. Ja on tämä "nykyaika" koskettanut myös aika pahasti pienlevy-yhtiöitä, joiden kohdalla kyllä henkilökohtaisesti väittäisin että isoimpia "ongelmia" on tämä hurja levytulva. Musaa julkaistaan vaan todella paljon. Miettikää 10-15 vuotta taaksepäin. Suomessa oli määrällisesti TODELLA paljon vähemmän pienlevy-yhtiöitä, nyt niitä on joka korttelissa. Ja HUOM! Tämähän ei siis ole huono juttu, vaan ihan vaan yksi iso syy sille että joka levylle ei riitä ostajia, jos tommosta tahdotaan kaivella esiin.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Yksi viime aikoina ajankohtainen tähän kokonaisilmiöön liittyvä oire on tietenkin pienten levykauppojen katoaminen. Romantikkona ei voi kuin murehtia palvelusektorin kuihtumista, olivat kyseessä sitten kivijalkalähikaupat tai asialleen omistautuneet erikoisliikkeet :sad:
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Ja niin vielä tuohon edelliseen, joo saatat hyvin olla oikeassa siinä, että levyihin käytetyt rahamäärät ovat saattaneetkin pysyä vakiona, se suhde miten ne jakautuvat eri levyjen välillä on vaan muuttunut. Eli tää 'pitkä häntä' teoria. Lyhyt paksu pää myy paljon, pitkä pitkä ohut häntä vähän.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Yksi viime aikoina ajankohtainen tähän kokonaisilmiöön liittyvä oire on tietenkin pienten levykauppojen katoaminen. Romantikkona ei voi kuin murehtia palvelusektorin kuihtumista, olivat kyseessä sitten kivijalkalähikaupat tai asialleen omistautuneet erikoisliikkeet :sad:
No sama kauhea ajatus jos levy- ja kirjakaupat katoaisivat ja kaikki siirtyisi jonnekin anonyymin internetmuurin taakse.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
[quote:4f763a69b8="Pope"]Yksi viime aikoina ajankohtainen tähän kokonaisilmiöön liittyvä oire on tietenkin pienten levykauppojen katoaminen. Romantikkona ei voi kuin murehtia palvelusektorin kuihtumista, olivat kyseessä sitten kivijalkalähikaupat tai asialleen omistautuneet erikoisliikkeet :sad:
No sama kauhea ajatus jos levy- ja kirjakaupat katoaisivat ja kaikki siirtyisi jonnekin anonyymin internetmuurin taakse.[/quote:4f763a69b8]
Ja sit toisaalta "kehityksen kehittyminen" on ihan mahtavaa myös. Eli vaikka niiko tota se, että oikeasti voi shopata asioita vaikka ei pääse helposti kotoaan pois eikä mihinkään kauppoihin notkumaan. Ja esifiilistellä niitä piisejä vaikka sitten myspäsesta kaupan kuuntelukopperon sijaan.
Mutta toisaalta kyllä sitä tehtiin inter netsittömällä 80-90-luvullakin, Jukebossin katalogivihkoset NEVA FORGET, ja YLEn kanavilta kuuli kaiken hyvän UuuGee muzan :peuk:
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
[quote:635f81e887="janne m."][quote:635f81e887="Pope"]Yksi viime aikoina ajankohtainen tähän kokonaisilmiöön liittyvä oire on tietenkin pienten levykauppojen katoaminen. Romantikkona ei voi kuin murehtia palvelusektorin kuihtumista, olivat kyseessä sitten kivijalkalähikaupat tai asialleen omistautuneet erikoisliikkeet :sad:
No sama kauhea ajatus jos levy- ja kirjakaupat katoaisivat ja kaikki siirtyisi jonnekin anonyymin internetmuurin taakse.[/quote:635f81e887]
Ja sit toisaalta "kehityksen kehittyminen" on ihan mahtavaa myös. Eli vaikka niiko tota se, että oikeasti voi shopata asioita vaikka ei pääse helposti kotoaan pois eikä mihinkään kauppoihin notkumaan. Ja esifiilistellä niitä piisejä vaikka sitten myspäsesta kaupan kuuntelukopperon sijaan.
Mutta toisaalta kyllä sitä tehtiin inter netsittömällä 80-90-luvullakin, Jukebossin katalogivihkoset NEVA FORGET, ja YLEn kanavilta kuuli kaiken hyvän UuuGee muzan :peuk:[/quote:635f81e887]
Epe'sin postimyynti 80-luvulla
Vaikka netistä tuleekin musaa osteltua (..erityisesti sellasta mitä ei kotomaan kaupoissa ole) niin eipä kyllä mikään voita levyjen/kirjojen pläräilyä ja siistien kansien johdosta tehtyjä heräteostoksia.
Mut joo, semmonen best of both worlds tyylinen ratkaisu ok.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Oon oikeasti niin autuuan pihalla bändien toiminnasta, että pyrin oikeastaan miettimään tätä aika neutraaleista lähtökohdista, enkä ehkä välttämättä niinkän bändin vinkkelistä. Kyllähän bändien takana on ihmisiä samoin kuin levy-yhtiöidenkin ja suurella osalla varmasti taloudelliset seikat vahvasti esillä. Ja jos ja kun asiat lopulta asettuvat uusiin uomiin ei lopullinen systeemi ole varmasti kellekkään omasta poterosta katsottuna paras mahdollinen.
No joo ehkä mun perimmäinen pointti on niinkin latteaa, että kehitys tosiaankin kehittyy ja levy-yhtiöiden vastatoimet ja kuolinkorskahdukset tuntuvat vain niin typeriltä
Ja joo, ajattelin tota häntä-asiaa noin kuin tossa jälemmässä sanoit. Ja totta toi seuraus levykauppoihinkin. Vaikka toi levykauppojen kuolema tuntuu pahalta, niin täällä maakunnissa siihen on jo totuttu. Onhan se käytännössä aika mahdotonta pitää nykyään kattavaa valikoimaa, kun tavaraa on niin paljon ja moni levy on jo ilmestymispäivänä . Mutta vastapuolena vois ajatella paluuta entisaikaan, eli suodatusta ois tehty meidän puolesta valmiiksi, siten että koko valikoima mahtuisi yhteen tunnelin levyyn.
Menetetty peli
Offline
Tämä on kyllä semmoinen aihe, johon on lopulta hyvin hankala muodostaa mitään kantavaa mielipidettä; aina on se "toisaalta, toisaalta" -tilanne. Itsekin huomaan suhtautuvani musiikin kuluttamiseen(!) kovin tunnepitoisesti ja varmaankin henkilöhistoriallisten syiden vuoksi: lähes koko ikäni pellonlaidalla hevonperseessä asuneena ei ole ollut tilaisuutta juuri keikoilla käydä (enkä niistä ehkä siksi nykyäänkään juuri perusta), mutta myöskään levykauppoja ei ole sadan kilometrin säteellä ollut, joten postimyynti etenkin netitse on aina ollut se ainoa vaihtoehto.
"[K]yseessä on hyvä ja joutuisasti etenevä kertomus irlantilaissiirtolaisesta, joka pakenee kauas länteen ikävää paholaismenninkäistä."
Offline
tuommottis jack rosee juttua on tääl ton levykaupan kynnyxellä
tänään tribuuttikeikkajuttua, shinne
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Vatik … 5252917002
Hanttaroisin jos voisin
Last edited by Pope (15.02.2010 20:10)
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Pannaas tänne, kun en tiedä kuinka aktiivisesti tuota The Knife -keskustelua jengi seuraa.
Eli Hirmiksen mielipide uudesta oopperaKnifestä:
Sama. Ei tota kyllä varmaan tuu ihan hirveästi kuunneltua, mut varsin mielenkiintoinen kyllä.
Ja oma kaksipenninen:
Tätä muuten aina miettinyt. Voiko levy jota ei tule enää kuuntelemaan koskaan ja joka on itsetarkoituksellisen "vaikea" (kuten omassa tapauksessani Knifen uusi kuulostaa, eri mieltä saa olla) olla hyvä. Siis jos sen kuuntelee kerran ja ymmärtää/tajuaa että se on taiteellisesti (sic!) korkea-arvoinen ja/tai mielenkiintoinen, mutta täysin kuuntelukelveton muuten, niin onko se sillion hyvä?
Halmeen Markku tiivisti asian hyvin joskus vuosia takaperin Rinneradio-arviossaan: "Tässä on paras levy hyllyssäni mitä en tule koskaan kuuntelmaan".
Mutta siis: levy on mielenkiintoinen, mutta sitä ei jaksa kuunnella. Hyvä vai huono?
Pallo on heitetty. Asiakeskustelua odotellessa.
"noi (sun) listat tekevät ketjuista vittumaisia luettavia. vähänniinku kaikki muutkin sun postaukset siis mut voisit lopettaa. yllytys ei oo hyvä tekosyy. no ei niitä tartte sinnekään enää postailla. tuollaset listat vois upota jonneki huoneeseen ja muut (sun) jutut demiin."
Offline
On mulla hyllyssä jonkin verran musiikkia, joka on kiistämättömän mielenkiintoista, mutta syystä tai toisesta tulee kuunneltua äärimmäisen harvoin. Syitä on vaikkapa se musiikin vaatima huomio, esim. monen klassisen musan kohdalla, ei sitä viitsi pistää taustalle soimaan, pitäs istua se 70min siinä levyn äärellä. Ja siihen löytyy aika harvoin aikaa.
Hmm, ehkä tää ei ollut ihan sitä mitä hait takaa koska näissä mun tapauksissa on aika harvoin varsinaisesti jaksamisesta kiinni. Enempi siitä, että musalle ei löydy sopivaa hetkeä.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
mä voin sanoa että muutama sellanen noiseplatta löytyy joita ei oikein jaksa kuunnella (paitsi joskus ihan poikkeustapauksissa) mut arvostan silti ja mielelläni pidän hyllyssä
Offline
Ensiksi tulee mieleen se, että maailmassa on niin paljon hyvää musaa ettei sitä ehdi kuuntelemaan tarpeeksi usein vaikka olisi kuinka "helposta pop-musiikista" kysymys. Mutta sitten luin alkuperäisen kyssärin uudelleen, ja tajusin että nyt puhunkin asian vierestä, sillä tässähän haettiin nimenomaan "vaikeita" esimerkkejä. Hmm, ekana tulee klassiset ja jotkut free jazzit mieleen. Jotain Chick Coreaa tai Bird Parkeria kuuntelen vaikka joka päivä, mutta Coltranen vapaampi tuotanto on aina ottanut vaikeasti. Sitä uran vaikeaa loppukautta omistan vaan muutaman älppärin verran, ne on vähän liian rankkoja mun mieltymyksiini nähden. 95 % niissä tapauksissa kun tekee mieli kyseistä artistia kuunnella, niin laitan alkupään tuotantoa soimaan.. Mutta, en silti osaisi luopua Olatunji Concertista kovinkaan mielellään. Se levy on älytöntä repimistä ja raiskaamista, mutta kerran kahdessa vuodessa tulee kuunneltua keskittyneesti alusta loppuun, ja silloin musasta paljastuu niin huimia sävyjä, että sen rinnalla joku Naked City alkaa kuulostamaan miltä tahansa Mike Pattonin tympeältä sivuprojektilta.
Toinen esimerkki on Jethro Tullin Passion Play.. Äärettömän lapsellista ja mukanokkelaa kikkailuprogea, ei pysty ikinä kuuntelemaan alusta loppuun asti. Silti ihan törkeen kova levy, paljon mielenkiintoisempi tavallaan kuin monet sellaiset levyt, joita tulee luukutettua enemmän.
Uudemmasta musasta ei oikein tule mieleen mitään erikoisia esimerkkejä, Scott Walkerin faneilla ne. Mutta sanotaan nyt vaikka noi Will Oldhamin Lost Bluesit: Enimmäkseen huonoja biisejä huonosti esitettynä, huonosti äänitettynä. Ei voi käyttää bilemusana, ei voi käyttää panomusana, ei voi käyttää duunin taustalla.. Mutta yllättävän usein tulee palattua noidenkin pariin, ja tunnelma on vaan älyttömän hieno.
Toisenlainen esimerkki on sitten vaikkapa Gybe!:n viimeinen levy, siis se Yanqui U.X.O vai mikä olikaan. Kun bändin jokainen aikaisemmin levytetty minuutti on silkaa nerokkuutta, niin tuntuisi tyhmältä sanoa että toi levy olisi surkea tms. Mutta en ikinä jaksa kuunnella sitä, eli sikäli se on kuuntelukelvoton. Taiteellista arvoa sillä levyllä on esittäjiensä ansiosta, mutta ai että on tylsää menoa. Ja kun niiden uraa tarkastelee yhtenä isona kokonaisuutena, niin sen levyn toivottomuus ja puhumattomuus (siis kun ne samplet puuttuu) tuntuu loogiselta ja draaman kannalta asialliselta päätepisteeltäm mutta silti ei vaan lähde. En siis osaa sanoa, että onko se levy ihan vaan perseestä vai ei. Hyllyssä pölyttyy, eikä iske oikein mitenkään.
Onhan niitäkin levyjä, jotka on aivan liian sleazyja kestääkseen jatkuvaa kuuntelua, mutta omassa lajissaan ne on ihan huikeita mestariteoksia. Tähän kategoriaan menee monet Linda Ronstadtin levyt ja vaikka joku Caroline Trettine.
Mites muuten ne levyt, joista kuulee että "tää vaan ei ole kovinkaan kummoinen", mutta on silti pakko jatkaa kuuntelua vaikkapa parin viikon ajan? Mulla tuohon kategoriaan menee Kanye Westin 808's & Heartbreak, Omin joku huonompi levy ja sitten Arja Saijonmaan esikoisalbumi "Laula kanssani toveri", jota on tullut kuunneltua paljon enemmän kuin monia lempparilevyjäni, mutta josta en silti oikein osaa sanoa yhtään mitään.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Pakko mainita vielä Acid Mothers Temple. Niiden biisi Pink Lady Lemonade sisältää mun mielestä maailman upeimman riffin koskaan, mutta valtaosa koko tuotannostaan on ihan hirveetä skeidaa. Ne melodiset biisit on just nättejä, etenkin jos Cotton Casino on siellä ähkimässä ja silleen, mutta noiseimmat meiningit Electric Heavyland ja Bible Black Sabbath ja mitä niitä nyt oli, niin ne ei iske yhtään. Ällöttävän metelin ja tylsän soittamisen universaali paskayhdistelmä, mutta heti kun sitä kevyempää puolta vilautetaan niin olen ihan haltioissani niiden musasta.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Toisenlainen esimerkki on sitten vaikkapa Gybe!:n viimeinen levy, siis se Yanqui U.X.O vai mikä olikaan. Kun bändin jokainen aikaisemmin levytetty minuutti on silkaa nerokkuutta, niin tuntuisi tyhmältä sanoa että toi levy olisi surkea tms. Mutta en ikinä jaksa kuunnella sitä, eli sikäli se on kuuntelukelvoton. Taiteellista arvoa sillä levyllä on esittäjiensä ansiosta, mutta ai että on tylsää menoa. Ja kun niiden uraa tarkastelee yhtenä isona kokonaisuutena, niin sen levyn toivottomuus ja puhumattomuus (siis kun ne samplet puuttuu) tuntuu loogiselta ja draaman kannalta asialliselta päätepisteeltäm mutta silti ei vaan lähde. En siis osaa sanoa, että onko se levy ihan vaan perseestä vai ei. Hyllyssä pölyttyy, eikä iske oikein mitenkään.
Ei ole perseestä, oma suosikki bändin tuotannosta En ny varsinaisesti muitakaan vihaa, mutta tuosta puuttuu se liioiteltu pömpöösi melodramaattisuus, mikä niissä muissa joskus väärinä hetkinä tökkii.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Mun mielestä se levy kuulostaa vuosi vuodelta enemmän ihan tavalliselta ( =tylsältä) post-rockilta. Ja mulle ton bändin juttu oli nimenomaan siinä, että ne oli itseääntoistavassa ja ylidramaattisessa genressä jotain täysin poikkeuksellista. Lift Yr. Skinny Fistsin viimeisen biisin jälkeen toi levy oli melkoinen downer, mikä siis edelleen on tavallaan ymmärrettävää, mutta ei vaan kovin kiehtovaa näihin korviin. Tietysti Yanqui nyt voittaa aika helposti noi tukku -post-rock -bändit.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Joo ei siis mä tiedän olevani vähemmistössä tän mielipiteeni kanssa. Mulle vaan ei ole tuo nyrkkilevy koskaan merkinnyt niin paljoa kuin monille. Liian kaavamainen jne, ihan ku olisivat halunneet luoda post-rock plätyn oikein kunnolla oppikirjojen mukaan, kaikkine itsetietoisine dramaattisuuksineen. Mut taas aikanaan Yanqui yllätti kun se oli vaan sellanen vähän kankea synkkätunnelmainen levy mikä ei yrittänyt saada jengiä itkemään.
Tosin veikkaan, että jos nyt kuuntelisin yhtyeen koko tuotannon analyyttisesti alusta loppuun niin tykkäisin huomattavasti vähemmän niistä kaikista kuin aikoinaan. Vois haudata noi kaikki Gy!bet vintille 10 vuodeksi ja kokea uudelleen löytämisen riemun sitten joskus, se aika ihan taatusti tulee ennemmin tai myöhemmin.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Vois haudata noi kaikki Gy!bet vintille 10 vuodeksi ja kokea uudelleen löytämisen riemun sitten joskus, se aika ihan taatusti tulee ennemmin tai myöhemmin.
En ole ihan varma, mutta ainakaan tietoisesti en ole yrittänyt niitä kuunnella kolmeen vuoteen. Just tohon mainitsemaasi uudelleen löytämisen riemuun tähtään. Vois järjestää post-rock -illan vuonna 2020.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline