You are not logged in.
Ai perkele, se Parviaisen leffa tänään. Ja sit on Kutomolla klo 17 esitys. Ja Dynamossa keikat. Ja kirjastossa ambient-päivä.
HALOO TURKU VOITASKO PALATA SIIHEN KERRAN VIIKOSSA JOTAIN KIVAA -RYTMIIN.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Last edited by MMM (10.04.2011 11:20)
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Yksinteoin II teaser lunasti Parviaisen lupaukset: pillunnuolentaa oli, ja paljon.
Muutenkin Yksinteoin ja Parviaisen kommentit leffan jälkeen olivat aika "once-in-a-lifetime" -kamaa.
Edelleenkään ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.
Offline
perkele ku ei päässyt!
BB:lle kanssa kiitos hyvästä kadunmiehen raportista.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Joo, tässä vielä meitsin sunnuntaimietteet.
Yksinteoin oli kyl neroa kamaa kaikessa vittumaisuudessaankin, ei siittä mihinkään pääse. Ja kuten Jose sanoi, niin ilmassa oli vähän sellaista "kerran elämässä" -fiilistä, varsinkin leffan jälkeen ku Parviainen ja Annika Siren kertoilivat Yksinteoin kakkosesta ja sit näytettiin se traileri, joka oli aika hämmentävä. Tissii&tussuu ainakin luvassa, juu.
Keskustelutuokio piti jättää kesken, kun kiiruhdin Dominoon kattomaan Jäniksen vuotta. Sinänsä olis ehkä ollut järkevää jäädä puutarhakadulle katsomaan Linnasalon Aikalainen, kun Jäniksen vuoden nyt näkee koska vaan haluaa, mut se nyt on vaan niin ihana elokuva etten voinut jättää tätä(kään) tilaisuutta väliin, varsinnii ku Litjakin oli paikalla. Ja niin no, ihq leffa, minkäs teet.
Siihen ne loppukin sitten nää festarit mun osalta; oli taas tosi hyvä ohjelmisto, varsinkin toi MP oli semmonen helmi että oksat pois. Puolityhjälle salille pyöri sekin, noloo porukkaa kaikki ketkä ei olleet paikalla.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
festarit tänä vuonna 11.-15. huhtikuuta
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Nettisivuilla ei edelleenkään ohjelmistoa, mut onneks on painokoneet vielä olemassa.
Joo, eli teemoina tänä vuonna kauhu, tie-elokuva ja Pirjo Honkasalo. Ei ehkä ihan samanlaista kiimaa ilmassa ku parina viime vuotena, mut paljon kivaa katottavaa toki. Kauhusarjassa ainakin kaikkee semmosta, mikä on jäänyt aiemmin näkemättä ja semmosta, mitä on kiva nähdä pitkästä aikaa uudestaan (Kuutamosonaatti! mut mihin jäi Kadunlakaisijat?) Muutenkin toki.
Ja aika nastaa kyllä, että festareilla myös maailman ensi-illassa Aarne Kivimäen turkulaisleffa Kulkurin holhokki vuodelta 1940.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Festarien ekan päivän teemana Turku. Like a boss.
Eka leffa Kivimäen veljesten Kulkurin holhokki, tommonen Chaplin-pastissi (no ei ny varsinaisesti, mut kumminkin). Aika kömpelö, mut erittäin symppis ja oli siinä yksi varsin hyvä (ja varsin pitkä) slapstick-kohtaus. Vähän kyl hämäs, ku vaikutti siltä että jäi eka kela näyttämättä. Vai oliko vaan pitäny leikata tuhoutunutta filkkaa alusta pois vai mitä.
Sitte K.J. Kosken Hurjan pojan koti ja Yön kevyt polttoöljy. Ensinmainittu dokkari Turun undergroundin tyypeistä, Into "pääosassa". Aika pintaraapaisu, mut silleen kivan impressionistisesti. Tuokiokuvia jostain, ei kai ollut sen kummempaa sanomaa. Kivaa ajankuvaa 80-luvun Turusta. Harro Koskinen välittömästi Ihanat miehet rannalla -topsuun Yön kevyt polttoöljy Innon kässäröimä lyhytelokuva, jossa Markku Toikka hämyilee Turussa ja Carl-Kristian Rundman meinaa tehdä tuomiokirkosta hotellin. Tässäkin kivaa ajankuvaa 80-90 -luvun vaihteen Turusta, mut oli myös mainio pätkä muutenkin. Raoul Björkenheimin ja Mamban musat. Molemmat vois hyvin esittää Teemalla jossain sopivassa yhteydessä täs joku kerta.
Ja sit viimesenä Leimolan Jannen Ääniä maan alta. Ei siitä sen enempää.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Muuten kaikken smaa, mutta Yön kevyt polttoöljy on ihan selvästi unohdettu suomalainen kulttiklassikko. Herra- ja päättäjävihassa ihan lyömättömän hauska, surrealistinen rikosleffa.
Offline
Bernardille vielä sen verran, että Kulkurin Holhokista puuttui noin 5-10 minuuttia. Järkkärit eivät tiedä syytä, tuli heillekin täytenä yllätyksenä. Voi olla, että noi puuttuvat materiaalit on vain hautautunut maan alle.
Offline
voi vittu vittu vittu vittu kun meni ohi noi turkuleffat
saatana
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
voi vittu vittu vittu vittu kun meni ohi noi turkuleffat
saatana
Yön kevyessä polttoöljyssä esiintyi myös Titanik
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
perkele ku ei päässyt!
voi vittu vittu vittu vittu kun meni ohi noi turkuleffat
saatana
Nyt kuules Magnificent Mighty Mammal tsekkaat ton ohjelmiston ja tuut katsoon edes jotain tuolta.
Omalla odotuslistalla ainakin vielä Kuutamosonaatti, Noita palaa elämään, Honkasalot ja erityisesti Vaaran merkki (Honkasalon ja Lehdon dokkari Siitoimesta).
Offline
Yön kevyessä polttoöljyssä esiintyi myös Titanik
Haha, joo!
"missä täällä voi kusta?" jne.
Last edited by hc_jose (11.04.2012 23:18)
Offline
MMM wrote:voi vittu vittu vittu vittu kun meni ohi noi turkuleffat
saatana
Yön kevyessä polttoöljyssä esiintyi myös Titanik
joo, tästä oli ollut puhetta ja silti unohdin mennä.
syytän kadonnutta puhelintani jossa oli kyllä hälyytys tälle päivälle kalenterissa.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
2. päivä
Kassilan Lasisydän oli ihan jees. Siinä oli selkeesti semmonen yritys tehdä jotain vähän uutta, irtautua kaavoista, mut draivia ei riittänyt ihan koko elokuvan ajaksi, et välillä ehti tylsistyä. Toivo Mäkelä oli loistava kaksoisroolissaan. Alkukuvana tuli Kassilan ihq Iskelmäkuvia.
Kivimäen veljesten Kaksi kivaa kaveria oli samanmoinen tapaus ku eilinen Kulkurin holhokki. Amatöörimäinen ja kömpelö, mut niin sympaattinen ja herttainen ettei voi olla tykkäämättä. Kovaa peliä lautatarhalla.
Kurkvaaran Autotytöt ei ollu yhtään hassumpi, mukavan päämäärätöntä kulkemista. Lopussa meni turhankin dramaattiseksi, ei oikein toiminut, mut ei nyt hirveesti haitannutkaan.
Kuutamosonaatti oli loistava. Viime kerrasta on hitosti aikaa, paljon mitään tästä edes muistanut. Tyylikäs ja hauska. Olisivatpa ottaneet Kadunlakaisijatkin festareille, sitä en oo tainnu koskaan nähdäkään. Tai ehkä sittenkin. Emmuista.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
3. päivä
Kauhuteemaa. Ensi alkuun Noita palaa elämään. Täähän on tunnetusti varsin fantsu leffa, joskin mua kyllä vituttaa se läskiksi heitetty lopetus. Muuten huisin hyvää kamaa ja hiton kuumaa. Voi Mirja sun tissejäs. Alkukuvana tuli Veera Lehtolan lyhäri Ominainen, joka oli kyllä aika taidekoulusoopaa, joo. Leffan jälkeen Kari Uusitalon lyhyt Waltari-dokkari 50-luvulta.
Tulion Intohimon vallassa oli aika merkillinen, mut mitäs sitä nyt muutakaan vois odottaa. Alkukohtaus oli lähes absurdia tykitystä, sit lässähti melko pitkäksi aikaa laiskan melodraaman pariin (toki ihan hyvää melodraamaa, mut joo) kunnes väännettiin taas vaihdetta isommalle ja olikin melkoista hulinaa. Mahottoman upeen näköistä ja esim. Eric Gustafssonin roolisuoritus mahtavan maaninen. Ja tietty Regina
Atro Lahtelan Silmä silmästä ei ollu ihan niin hyvä kuin mitä muistin sen olevan, mut hyvä kuitenkin. Ehkä omaperäisyyden puute vähän vaivas nyt katsottuna, mut homma pysy hyvin kasassa loppuun asti. Tiivis tunnelma ja silleen. Lahtelan Vastanaineet -lyhäri oli varsin hauska sketsi.
Christian Dreadfulia en jääny kattoon. Hämisvaistoni varoitti.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
homo
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
4. päivä
Väsymyksen tähden skippasin kaksi ensimmäistä näytöstä, joten tämä päivä alkoi Teuvo Puron mykkiksellä Noidan kirot. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta varsin positiivinen elämyshän tämä. Säestyksellä saattoi olla aika iso osuus asiassa, oli varsin eläytyväistä ja vokaalipainoitteista. Kauhuahan tämä sinänsä ei toki ollut, mutta mukavasti oli tuota yliluonnollista meininkiä kyllä. Se finnjävelien hyökkäys lappalaisnoidan kiukaalle oli todella upea kohtaus.
Valkoinen peura tuli nyt nähtyä ensimmäistä kertaa ihan kokonaan alusta loppuun. Onhan se klassikkostatuksensa ansainnut, mutta eipä ihan ongelmatonkaan tapaus ole. Fiiliksiin pohjautuva ilmaisu toimii toimiessaan kuin häkä, mutta onhan tässä paljon tyhjäkäyntiäkin ja noin niinkuin tarinan osalta täytyy sanoa, että mitä vähemmän sitä ajattelee niin sen parempi.
Skippasin tässä välissä Tulennielijän ja kävin pitsalla ja punkulla. Pitsa oli paska, punkku välttävää, joten ehkä olis sittenkin pitänyt jäädä katsomaan leffa ja kärsiä vähän nälkää. Joka tapauksessa ilta jatkui Jarvalla, Bensaa suonissa. Jarva nyt on semmoinen primääriluku ja jakaa kovasti mielipiteitä. Mä tykkään ja mikäs tästäkin oli tykätessä (näin ekaa kertaa), moniin muihin Jarvan leffoihin verrattuna kaikesta huolimatta vähemmän ohjelmallisempi ja aika dynaaminen, vaikkei sinänsä paljon mitään tapahdukaan. Se kolarikohtaus on hemmetin hieno.
Illan päätteeksi Neitoperho. Hitto soikoon, että oli törkeän hyvä. Aivammahtava, miten onkaan jääny tämmönen helmi aiemmin näkemättä. Jos pitäisi joku "parhaat kotimaiset leffat" -lista väsätä, niin kyllä tää sinne top-kymppiin sopis tosta noin vaan. Ja Lea Kleemolan roolisuoritus about parhaita koskaan ikinä missään. Jukopliut.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Neitoperho oli kyllä aivan järkyttävän hyvä. Käsittämättömän intensiivinen, aidon oloinen ja piinallinen kemus. Menee mullakin heittämällä parhaiden suomileffojen kärkisijoille, ja samalla myös suosikkielokuviin. Leea Klemola = HUH HUH.
Bernardblack, tunnistin muuten sut vasta nyt. Olin ottanut susta kuvan ostamassa festaripassia ja ex-kolja paljasti loput. Terve mieheen.
Last edited by hc_jose (15.04.2012 00:45)
Offline
Pirjo Honkasalo -> Mielettömän mukava ihminen, elokuvaajana suorastaan nero. Ihan mahtavaa päästä paiskaamaan kättä ja juttelemaan elokuvanteosta hänen kanssaan.
Varmaan ihan tarpeetonta sanoa, mutta olen hänen elokuviensa suuri fani. Atman, Ikäluokka, Vaaran merkki ja Tulipää olivat kaikki hienoja, vaikka jälkimmäistä minulla ei ollut mahdollisuutta jäädä katsomaan.
edit. Tulipään olin siis nähnyt Teemalta aikoinaan. Nyt iski nälkä pitkän päivän jälkeen, joten päätin skipata elokuvan. Honkasalon alustukset tuli silti kuunneltua. Mollbergin, Donnerin ja Niskasen kanssa yhteistyötä tehneenä häneltä tuntui irtoavan aikamoista triviaa ohjaajalegendojen taustoista.
edit 2. Honkasalo -> hieno ihminen
Last edited by hc_jose (16.04.2012 10:04)
Offline
Jaa niin, 5. päivä jäi kommentoimatta. Joo, Honkasaloa tosiaan kolmen näytöksen verran. Ikäluokka oli ainakin siinä mielessä jees, että tykkään kattoa kun käsityöläiset tekee työtään. Se on jotenkin semmoista rauhoittavaa ja mielihyvää tuottavaa. Oli se kyllä muutenkin toki ihan hyvä, vaikka tiettyä kankeuttakin esiintyi. Vaaran merkki oli saksalaisdubbauksestaan huolimatta saakelin kiinnostava. Pekka Siitoimesta tuskin olisi voinut muunlaista dokumenttia aikaan saadakaan. (Asian vierestä; tuli vaan mieleen, että kaikki tähänastiset Pekka-dokkarit on ollu tuommosia ikäänkuin pintaraapaisuja, johonkin yhteen hetkeen tai yhteen puoleen keskittyviä, eli toisin sanoen olisi aika jonkun tehdä kattava dokumenttielokuva miehen koko elämästä. On sen verta kiinnostava henkilö kuitenkin.)
Atman, no joo, hyvähän se oli, mutta en nyt silleen kauheasti jaksanut innostua. Honkasalon kertomat jutut leffan taustoista ja päähenkilön myöhemmistä vaiheista toi kyllä lisäulottuvuutta ja sinänsä ihan jännä, että sitä olis varmaan katsonut leffan ihan eri tavalla jos ei olis näitä asioita tienyt.
Tulipää. Komia oli ja hyvä toki, mutta toi tommonen epookkijutska ei oo ihan sitä mulle läheisintä tyyliä ja sen sekä festariväsymyksen johdosta ei täysillä jaksanut antautua leffan vietäväksi, vaan ehdin kyllä jossain määrin tylsistyä sen aikana.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Tervetuloa Suomalaisen elokuvan festivaalille 10.-14.4.!
Ensimmäisen kerran vuonna 1992 Turussa järjestetty Suomalaisen elokuvan festivaali on edennyt nuoren aikuisen ikään. Järjestyksessään 22. SEF asettautuu tänä vuonna uuteen kotiin, kulttuuri- ja tapahtumakeskus Logomoon, jonka 120-paikkainen Move 2 -sali tarjoaa kelpo puitteet festivaalin pitoon.
Vanhemmasta ja vähän uudemmastakin kotimaisesta elokuvasta kiinnostuneita hemmotellaan tuttuun tapaan niin teemasarjoilla kuin myös yksittäisillä erikoisuuksilla ja näkemisen arvoisilla suomalaisilla elokuvilla.
TeematVuoden 2013 Suomalaisen elokuvan festivaalin teemoja ovat ohjaaja Veikko Aaltonen, näyttelijä Pirkko Mannola, 80-vuotta täyttävän elokuvaneuvos Kari Uusitalon Carte Blanche -valinnat ja Suomi-western.
Aaltonen, Mannola ja Uusitalo vierailevat festivaalilla kertomassa ohjelmistoon valituista elokuvistaan. Hillittömän hilpeäänkin kotimaisten lännenelokuvien sarjaan liittyy oleellisena oheisena myös Länkkäriseminaari.
Ei mitään suurta kiimaa kyllä tällä kertaa herätä. Veikko Aaltonen kiinnostaa ja länkkäreistä varmaan iloa irtoaa, mutta. Enkä haluais valittaa, mutta pakko sanoa että Move 2 ei esityspaikkana myöskään kovasti innosta.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline