Primavera Sound 2011

Moronica · 03.06.2011 22:19

Junkieman wrote:

Yks ylimääränen lippukin ois lopulta ollut keikalle ja oisin soittanut Moronicalle siitä, kun edellisenä iltana kyseli, mutta ei mulla ole enää hänen numeroaan.

byääääääääää

leposi · 04.06.2011 13:39

Eiks kukaan kattonu papas fritasia?

grasskirt · 04.06.2011 18:35

leposi wrote:

Eiks kukaan kattonu papas fritasia?

Katoin koko keikan. Ihan ok poppista. Alku oli jees, sitten soittivat muutaman mitään sanomattoman biisin keikan keskivaiheilla, mutta lopun "hittiputki" (en tiiä biisien nimiä, vaikka oon kuullut ne kymmeniä kertoja icon_redface ) oli rautaa. Näitä oli katsomassa yllättävän paljon väkeä, joten taitavat olla suosittuja Espanjassa päin. Olisivat sopineet tosin paremmin jollekin pienemmälle lavalle, kuin sille isolle mammuttiareenalle.

Tomsk · 04.06.2011 21:03

Kirjotinpa jotain minäkin kun kaksi iltaa joutuu kököttämään täällä respassa duunissa...

TULEMINEN, OLEMINEN JA MENEMINEN

Pieni pelko oli perseessä kun juuri pari päivää ennen reissua menin vilustumaan ja tulivuorikin köhimään. No nenäliinoja, finrexiniä, ibumaxia ja carmolis-karkkeja vaan kassiin ja menoksi. Lennot menivät mulla putkeen ja Graciaan kämpillekin löytäminen ja JUMALAUTA MIKÄ KÄMPPÄ se onkaan! Tuota lukaalia ei voi oikeasti hehkuttaa liikaa. Siisteintä ikinä. Vuokraajana on tanskalainen über-rento taidemaalari (joka kylläkin näytti spanskilta ja jonka nimi on Carmen 017 ) jolla on ilmeisesti kämppiä vuokralla myös Berliinissä. Mesta oli sisustettu Carmenin omalla taiteella (josta voin seitsemisen vuoden estetiikan opiskelulla sanoa ettei se tosiaan ollut mitään sekundaa toritaidetta) ja ylipäätään siisteillä mööpeleillä.

Tämän lisäksi sieltä löytyi vahvarilla varustettu stereosysteemi ja nurkista kaikenlaista kiinnostavaa sälää esim. kitara ja rumpu, joilla vedettiin ILRin kanssa pikaiset metsäfolkkijamit tiistaina. Terassilla oli rento hengailla ja röpöjuomaa oli valmiina sekä jääkaapissa että pakkasessa. Tämä huomioon ottaen osoittaa melkoista luottamusta että mimmi suorastaan kehotti kreisibailaamaan ja ilman depositia. Naapureita ei juuri kylläkään ollut joten terassilla pämpättiin käytännössä aina johonkin seiskaan-kasiin aamulla. Ainoa miinus tais olla kankeasti ja katkeillen toiminut wi-fi. Suihku jonka kuuma/kylmävesihanojen kanssa en päässyt sinuiksi seitsemänkään päivän jälkeen oli lähinnä persoonallinen (tai minä hidasjärkinen).

Paikka oli erittäin tilava kuudelle hengelle, ja enemmänkin olisi mahtunut kivuttomasti. Esimerkiksi minä rohmusin flunssa-vanhuksen verukkeella itselleni master bedroomin erittäin leveine panoverhoilla varustettuine parisänkyineen ja terassin sohvalla tosiaan pystyi näillä keleillä aivan vaivatta nukkumaan. Pärskimistä oli melko runsaasti keskiviikkona mutta sitten se laantui melkein kokonaan eikä mitään rohtoja (runsaan viinanoton lisäksi) tullut edes käytettyä. Vasta maanantaina oli ensimmäinen kanuuna, mutta siitä selvisi nopeasti parilla ibumaxilla ja syömällä. Muutenhan sitä tuli vedettyä melkolailla täysiä koko viikko.

Turismia ei ehtinyt tällä kertaa muuten harrastaa, mutta maanantaina käytiin nastassa skeittaajien pyörittämässä Nevermind-baarissa (jossa join elämäni parhaan mojiton) ja sen jälkeen Sidecariin kreisibailaamaan sanoisinko melko laajalla skaalalla tykittäneen DJ:n tahtiin. Smithsit ja muut indiestandardit vaihtuivat luontevasti Panteraan ja Offspringiin yms. Tiistainahan satoi, joten mahdolliset daytripit kariutuivat siihen, mutta käytiinpä sentään porukalla syömässä Betty Fordin hampurilaisklinikalla. Neljän levykaupan verran koluttiin Carrer de Tallersia ja sukkaostoksilla käytiin eksoottisessa kaupassa nimeltä H&M. Siinä mun shoppailut.

Ainoa paikan päällä kommervenkkejä aiheuttanut juttu johtui siitä kun minä pakkaamisen ammattilaisena unohdin kännykkälaturini kotiin, eikä tällaiseen antiikkiseen rotiskoon tietenkään kenelläkään löytynyt sopivaa vastiketta. Lauantai-illalla akku sitten kuukahti ja festareiden jälkeen kaavailtu Za!-haastattelu jäi tekemättä. Tosin myöhemmin takaisinreissulla tajusin että virtaa vielä pihisi akussa hivenen, mutta se oli jotenkin muljahtanut paikoiltaan niin että SIM-kortti ei osunut kohdilleen. Sain mcgyveroitua sen toimintakuntoon vessapaperilla ollessani paskalla Rigan lentokentällä. Siellä siis jumitettiin neljä turhauttavaa tuntia jonkun määrittelemättömän "teknisen vian" takia, joka koski ainoastaan Helsingin lentoa, ei Tampereen, ei Lappeenrannan, eikä Turun, jonne lithh joutui tosissaan juoksemaan ehtiäkseen.

Air Balticia en kyllä suosittele muille kuin uhkapelaajille ja masokisteille. Rigan lentokenttä on muutenkin todella käppänen, mutta ei silleen vanhaa neuvostonostalgiaa huokuvan käppänen, vaan uusi, kliininen ja kolkko, jonka ainoa meriitti on sen pienuus kun on kiire jatkolentoon. Silti katosta valui jotain epämääräistä nestettä alle asetettuihin ämpäreihin ja tiedonanto oli käytännössä olematonta, mikä valoi tooossipaljon luottamusta paikalliseen osaamiseen myös ilmassa. Baltic tarjosi viivästyneen koneen matkustajille "meal voucherin" joka oli silkkaa vittuilua. Ensin niissä kesti ihan hemmetin kauan kun ne kirjoitti ne KÄSIN. Ja se mitä niillä kaiken vaivannäön jälkeen saa on kahvi tai tee ja pieni suklaapatukka. Vau. Samaisesta BUFFET-kahvilasta koetin omilla rahoilla myös pekaaniviineriä joka oli ängetty täyteen ylimakeaa toffeeta (hyi vittu) ja joku lämmin kanajuustovoileipä, joka oli säälittävää ankeutta huokuva 2 mm ohut rieska (miten sinne edes saa mahtumaan mitään täytettä menee jo magian puolelle). Ja kahvikin piti itse valuttaa itsepalveluautomaatista. CLASSY! Kyllä se jotenkin yritti olla modernin hip ja cool. Ja hinnat tottakai ihan samoja kuin Suomen lentokentillä.

Teki mieli ostaa pullo Riga Balsamia ja ruveta röpöttelemään vitutukseen, mutta oli koko päivä niin hutera jumitusolo seitsemän päivän rännin jälkeen, että piti varoa vähän mitä suuhun pistää, eikä ajatus muutenkaan oikein skulannut. Ainoana piristysruiskeena tuon lentokenttähelvetin jälkeen, kun vihdoin päästiin lentokoneeseen, olivat lentostuerttien millimetrilleen koordinoidut euroviisumuuvit esitellessään vanhaa kunnon turvaproseduurirituaalia.

Jatkoa seuraa musiikista...

Last edited by Tomsk (05.06.2011 02:49)

leposi · 04.06.2011 21:12

grasskirt wrote:

leposi wrote:
Eiks kukaan kattonu papas fritasia?
Katoin koko keikan. Ihan ok poppista. Alku oli jees, sitten soittivat muutaman mitään sanomattoman biisin keikan keskivaiheilla, mutta lopun "hittiputki" (en tiiä biisien nimiä, vaikka oon kuullut ne kymmeniä kertoja ) oli rautaa. Näitä oli katsomassa yllättävän paljon väkeä, joten taitavat olla suosittuja Espanjassa päin. Olisivat sopineet tosin paremmin jollekin pienemmälle lavalle, kuin sille isolle mammuttiareenalle.

Joo, näin Facebookissa keikan jälkeisiä kuvia lavalta yleisöön ja ihmettelen kyllä, että mites nää niin isolla areenalla pelas. peuk

Tomsk · 05.06.2011 00:05

Ja seuraava novelli käsitteleekin sitten itse musiikkia jonkinlaisessa paremmuusjärjestyksessä.

LEDERHOSEN!

Kaikkein tajunnanräjäyttävin keikka koko festareilla oli aivan yllättäen paikallinen duo nimeltä Za! Olin ehtinyt noin viikkoa ennen tutustua yhtyeeseen ja jopa innostua toden teolla varsinkin tässä keväämmällä ilmestyneestä Megaflow-kolmosalbumista. Mutta kuka olisi luullut että viittä vaille viisi päivällä ensimmäisenä bändinä Ray-Ban-lavalla paukuttanut yhtye olisi noin orgastista menoa livenä? Mitään yleisönpuoleista meininkiä ei tietystikään ollut, kun bändin kokoon nähden valtavan estradin edustalla oli noin 50-100 vielä heräilevää ihmistä sekä hyvin hajanaisesti väkeä istuskelemassa taaempana katsomossa. Silti vaikutelma oli täysin eri kuin Moon Duolla, jonka jumitus olisi ollut omiaan pimeässä ja myöhempään, kuten ILRkin tuossa sanoi. Mutta Za! onkin aurinkoista naatiskelua ja karnivalistista ilotulittelua. Ja duon soundi paisui parhaimillaan melko bombastiseksi, joten sen puolesta bändi kyllä täytti tilan mainiosti. Mutta Battles dadaistisella Afrikka-kierteellä-paahtonsa lisäksi yhtye venyi myös tunnelmalisempiin sävyihin vaikkapa kun kitaristi PAPA DUPAU soitti trumpettia eräässä kappaleessa. Kalimbakin taittui ja rumpali SPAZZFRICA EHD ehti myös soittaa koskettimia ja laulaa. Totaalista ultimaalista parhautta alusta loppuun, varsinkin Nanavividedeñaña Lederhosen!-hokemisineen ja tietysti Calonge Terrassa, Kalon-Jah! Tewra-ssah! Koko reissu oli pelkästään tämän takia kaiken säädön arvoinen.

NO PUSSY BLUES EXPLOSION

Yhdyn mm. börjen tuossa aikaisemmin heittämään Grinderman-hehkutukseen. Odotokset olivat aika lailla nollissa, vaikka olinkin ruvennut lämpenemään kakkoslevyyn alkufeilin jälkeen. ILRin kuvailemaa soundillista puuroa en huomannut, vaikka katsoinkin keikkaa sekä edempänä että kauempana, mutta kaipa mulla on vähän löyhempi suhtautuminen tuohon muutenkin. Se falsettibiisi jossa käsi on piparipurkissakin toimi (en tiedä tarkoittiko ILR sitä). Luolamies-Nick, Warren-profeetta ja kiimaista rokkituuttausta. What else do you need on a Thursday night? Vielä kiimaisempaa oli tosin The Jon Spencer Blues Explosion lauantaina. Setistä ei saanut niin selvää kun koko keikka meni edessä moshpitissä heiluessa ja siellä taisi muutenkin olla jotain hassuja medleyitä. Mutta jestas olipa hulinaa! Ja FUCK SHIT UP! God damn! Tämä enemmän kuin korvasi ankeanpuoleisen Ruisrockin keikan vuonna 2002.

RITUAL DE LOW SHELLAC HABITUAL

Perjantaina peräkanaa ATP-lavalla esiintyneet Low ja Shellac vetivät kuten tavallisestikin aivan upean kuuloiset keikat. Lowhun tultiin hieman myöhässä joten ei päästy muualle kuin puitten alle rinteeseen chillailemaan, mistä näin oksien läpi hikisesti Mimin. Mutta mikäs siinä, kyllä tällaisesta äänihunajasta mielellään nauttii sokkonakin. Ilmeisesti Nothing But Heart tuli ensimmäisenä ja missattiin siitä suurin osa kun en oikein kun en loppumetreillä enää hahmottanut mikä soi. Harmi, koska juuri nimenomaan sen olisin halunnut kiihkeimmiten kuulla. Eli Tavastialla nähdään. Primaveran housebändiä väijyttiin viimeksi jostain syystä katsomosta, mutta eihän sellainen peli nyt vedellyt joten mentiin hvvissä ajoin eteen venailemaan. Kahden ja kolmen vuoden takaiseen settiin uutta oli ainakin Wingwalker, joka oli henkilökohtainen huippuhetki, sekä yhä lisääntyvä uusien biisien katras. Muuten tuo oli business as usual. But good business is always good business. Tai niin kuin Fun-yhtyeen rumputaiteilija Riku tokaisi just ennen keikkaa: Shellac on vittu Shellac.

CONNAN-MOKKASIINI & DYLAN-VOIMAPOPPAAJA

Tänä vuonna kävin ihan tahallani katsomassa monia hieman tuoreempia pikkuakteja, monia isoja kun pystyi feidamaan joko sen takia että ne on nähny aikaisemmin, tai ei kiinnostanut vittuakaan. Connan Mockasiniin meneminen hyvin alkaneesta P.I.L.:istä oli vaikea, mutta se kannatti. Nuori uusseelantilainen veti hurmaavasti omintakeista psykedelistä bluesiaan tai mitä lie. Yleensä tuollainen ylärekisterilaulu saa mut hamuilemaan revolveriani, muta Connanin lempeä naukuminen on itse asiassa varsin miellyttävää ja sopii musiikin laiskaan poljentoon erinomaisesti. Hieno, tunnelmallinen keikka, johon olisi halunnut keskittyä tarkemmin mutta siinä vaiheessa oli juuri alettu vastaanottaa käteistä kaljanmyyntipisteissä, eli suurin osa keikasta tuli tsekattua mittenin kera kaljajonosta. Lauantaina päällekäin menneiden Yuckin ja Cloud Nothingsin välillä valkkasin jälkimmäisen ja en voi kuvitella että se olisi ollut huonompi valinta. Täydellistä voimapoppia silleen old school -tyyliin, että punkin intensiteettiäkin on reippaasti mukana tyypillisten indie-elementtien lisäksi. Todella lupava tapaus tämä ilmeisesti nippa nappa parikymppinen Dylan Baldi, johon bändi kiteytyy. Tämä oli myös todella hyvä jatkumo Za!sta joka oli nostanut fiilikset kattoon. You're Not That Good at Anything. Jumantsuigula Mats mikä biisi! Ihan viime vuoden Soft Packin tasoon tämä deby ei yllä mutta aika likelle mennään.

SPEKTAAKKELIN KRITIIKKI

Mulla meni samalla tavalla kuin junkiemanin kanssa Sufjan Stevensin varauksen suhteen, mutta minulle sanottiin vaan tylysti että ei onnaa kun kysyin etteikö ne oikeesti näe nimen perusteella ketkä on varannut. En olisi millään ehtinyt säätää kaikkia tarvittavia juttuja (koska se varauksen tehneiden jono meni jostain syystä jo 17:20 kiinni), joten karjajonoon vaan. Aika mahdottomalta homma kyllä näytti, mutta runsaan puolentunnin jälkeen olin jo Auditorion ovella jännänkakka pöksyissä. Taisin olla viimeisiä sisäänpäässeitä eli paikka ei ollut mitään naminamia. Mutta vaikka katsoin keikkaa melkeinpä piippuhyllyltä näin ja kuulin todella hyvin, eli propsit vaan arkkitehdille.

Visuualisesti tuo oli upeimpia keikkoja joita olen nähnyt miesmuistiin. Back to 1981, mutta surrealistisemmalla kierteellä. En voi kuvitella parempaa tapaa millä rönsyilevän runsas konseptilevy Age of Adz olisi tuotu estradille. Albumi vaan on sen verta mötkö, ettei sitä oikein vieläkään ole ehtinyt sulatella tarpeeksi pystyäkseen saamaan kappaleista livenä pinnallisempaa karkkiefektiä syvällisempää irti. Sufjanin pitkä spiikki levyn taustasta ja innoituksena toimineesta outsider-taiteilijasta oli ainakin omasta mielestäni hyvin mielenkiintoista ja valaisevaa kuunneltavaa. Sisterin aleneminen teennäiseksi yleisönlaulatukseksi oli harmi, mutta vielä harmillisempaa oli se että jouduin menemään puoli tuntia ennen loppua Triangulo-haastikseen (joka ei sitten toteutunutkaan kun penteleet feidasivat).

The Flaming Lipsin perussetti kalpeni tämän rinnalla. Mutta kyllä minä aina parin vuoden välein oikein mielelläni taannun lapsen asteelle näiden parissa, eli olihan se hiton siistiä silti. Tämä taisi olla ainoa San Miguel keikka jota mentiin katsomaan suht eteen ja kyllähän se todella paljon vaikuttaa fiilikseen katsooko keikan sieltä vai norsunurtsilta. Oli hauska kuulla niitä Embryonicin biisejä myös after the fact, sanoi Ulvis mitä tahansa.

To be continued...

Last edited by Tomsk (05.06.2011 00:10)

ILR · 05.06.2011 01:28

Tomsk wrote:

Se falsettibiisi jossa käsi on piparipurkissakin toimi (en tiedä tarkoittiko ILR sitä).

Joo, just se. Musta se kertsi kuulosti ihan helvetin hyvältä mut sit kuiteskin noi jätkät sai sen pilattua jollain VIUVIUVIU-kitaralla.

ILR · 05.06.2011 01:33

Perjantai

Portal-sekoiluista huolimatta kaikki kämppäläiset mua lukuunottamatta oli saaneet Sufjan-liput perjantaille mutta Lithhillä oli yks ylimääräinen tarjolla niin mitään ongelmia ei pitäis tulla. Sellainenhan toki saatiin kun Tomsk ei ollut rekisteröinyt omaa porttaalikorttiaan edellisenä päivänä alueella. Tultiin vähän tyhmästi paikalle sen verran myöhään ettei sitä rekisteröitymäkiekkaa ehtinyt enää tehdä vaan Tomskin piti jonottaa muiden liputtomien kanssa kun me muut mentiin punaista mattoa pitkin sisään ei-lopulta-ihan-niin-hirveen-hyville paikoille. Sisään päästiin jokainen lopulta silti onneks.

Vaikka runsas Illinois ja viimevuotinen räjähdysherkkä Age of Adz viittaa selvästi tietynlaiseen suuntakäyrään, Sufjan Stevens oli silti paljon bombastisempi kuin kuvittelin. Toihan oli ihan Flaming Lipsiä ja lopussa saatiin jopa pallosade. Mä en vaan oikein saa otetta Sufjanista artistina. Koherentti Seven Swans on ainoa sen tekemä levy josta oikeesti tykkään, ja varsinkin ton Age of Adzin far out -mytologia ja haulikolla seinään -soundiratkaisut on vastenmielistä kuunneltavaa kaikista kiinnostavista elementeistä huolimatta koska jokainen hiljainen kolo on täytetty jollain vitun pulputuksella. Tuntuu että tukehtuu kuunnellessaan sitä enkä mä tajua mitä se oikein yrittää sillä kaikella kompleksisuudella lopulta sanoa. Yhdessä välispiikissä Sufjan itse kuvaili tätä jatkuvaa muodonmuutostaan siten että siinä missä se ennen teki lauluja sanoituspohjalta, nyt se tekee ne äänipohjalta. Fair enough.

Mut tosi hyvinhän toi livetilanteessa lähti. Se auditorio on hirveen toimiva ympäristö tämmöiselle ja sikäli vähän harmittaa jälkikäteen ettei ulkotiloissakin loisteliasta Mercury Reviä tullut just nimenomaan täällä kuultua. Mut takas Sufjaniin: pompöösiä pauhua, valoshowta läpinäkyvälle kalvolle bändin edessä, taustatanssijoita, UV-valossa loistavia pukuja, PALLOJA. Hyvä show, hyvä esitys, Seven Swanssin nimibiisi tuli alussa, missä luterilainen sieluni vähän yskähteli lopun FOR HE IS THE LORD -paisuttelussa kun Sufjan venytteli siipiään. Muuten tais olla Illinoisee ja Age of Adzia, mihin se räiskyvyys sopii paremmin.

Seuraavaksi mentiin kattomaan Monochrome Setiä ja Tätejä. Taas yksi bändi kärsimässä päivänvaloajasta. Hirmu miellyttävä bändi kuunnella anyway, vaikkei varmasti ihan täysillä istumakeikkana toiminut. Soittivat niitä isompia biisejään ekoilta levyiltä. Jet Set Juntaa ei harmillisesti kuultu enkä jaksanu jalkautua kuvausetäisyydelle missään välissä, muuten tosi jees.

Tankattiin sit shanksin, Tomskin & Lithhin kans vähän sapuskaa lähiostarissa, missä mustekalalasagne oli kokonsa puolesta lähinnä vitsi. Eipä tuol auringossa hirveesti kyl nälkäkään tuntunu tulevan joten so not. Ostarin katolla oli kasa Wayne Coynelta tuttuja läpinäkyviä palloja, joiden sisällä lapset ryntäilivät ja kaatuilivat pienessä altaassa kelluen. Hulvatonta menoa.

Jatkot sopivasti Ariel Pinkkiin, mikä tais olla festarien eka keikka minne tuli mentyä etuajassa. Matkalla kuunneltiin vähän Pere Ubua ja kovassa vedossa kyllä sekin nippu on. Itse Ariel tais olla enempi esiintymistuulella tällä kertaa, vaikka tosta aika axlrosemainen habitus tuleekin mieleen. Setti oli musta tosi hyvä, Before Todayta tuli neljä-viisi biisiä, ehkä yks kokonaan uusi ja sit vanhempia paloja, mukana mm. ydis-suosikki Getting High in the Morning. Ongelma tuli siitä että kaikki Before Todayn vedot soitettiin putkeen melkein heti alussa, joten tunnelma vähän lässähti loppua kohden kun niitä tuntemattomampia (eikä mun mielestä niin onnistuneita) biisejä tuli niin ikään putkessa. Hienoa poppia toi mies kyllä tekee ja bändi vaikuttaa toimivalta. Ei ihan niin ylivoimainen kuin olisin toivonut, mutta yks festarin kohokohtia silti.

Seuraavaksi Belle & Sebastianin alkuhetket päälavalla. Ei mun suosikkibändejä millään mittarilla katottuna mutta tosi hyvältä kuulostivat. Ois varmaan tullut katottua pidempäänkin ellei tarjolla olisi ollut samaan aikaan Low. Niiden lava oli täynnä jo heti ekan biisin aikana kun sinne saavuttiin, minkä johdosta asetuttiin köllöttelemään sinne jyrkälle nurtsille köllöttelemään ja kuuntelemaan. Taivas oli vähän pilvinen ja maa toki kyönäinen mut muutenhan toi oli just mahtava miljöö kuunnella Lowta. Canadaa lukuunottamatta oikeastaan just täydellistä. Uuden levyn biisit toimii, vanhoja ei juuri soiteta (harmi) ja sit noi Murdererit ja muut on rautaa.

Shellac jatkoi samalla lavalla, joten piruako siinä hirveästi ympäriinsä pyörimään. Tää on aina yksi Primaveran suurista tapahtumista, ja niillä kerroilla kun olin lähietäisyydellä lavasta tsekkailemassa menoa, ainoastaan Gang Gang Dance keräsi näin paljon artisteja ja muuta entouragea sinne lavarakenteisiin tsekkailemaan menoa. Ilman puolen tunnin roudausaikaa ja ulkotilaa rajoitteina toi näiden soundi olisi jo ilmiömäinen, mutta ne mukaan laskien jo suorastaan käsittämätön. Setti oli onneksi vaihtunut viimevuotisesta, vaikkei niitä uusia uusia kappaleita yhtä enempää oltu mukaan saatu, eli tätä menoa se levy tulee kai 2015. End of Radion teema tulee paljon paremmin ilmi livetilanteessa ja toimii ihan eri tasolla kuin aika tylsä levyversio. Wingwalker toimii kuin hevi, uusi HANDOVERHANDOVERHANDOVERHAND-biisi on yksi näiden parhaista ja setti loppui Spokeen, missä Steve ja Bob purkaa Todd Trainerin rumpusetin biitin vielä jatkuessa.

Tiiä sit onko täs tulossa vanhaks kun ei jaksanu tuolla hulinapitissä näitä katella. Tai ehkä juju just oli siinä että siellä sitä kattelemista on niin vaikea harrastaa. Shellac on kuitenkin ihan silleen soitannan tarkkailun kannalta kans tosi mielenkiintoinen bändi. Jätkien karisma on tosi epäkonventionaalista mutta sille yleisölle mikä tuolla niitä käy kattomassa, tää tuntuu olevan se vuosittainen pääjuttu.

Pulp oli tällä välin jo aloittanut, ja toi päälavahan oli tunnetusti läpitunkematon näiden iltaesitysten aikaan jos ei oo ajoissa liikenteessä minkä vuoksi meidän porukka oli hajaantunut jo kesken Shellacin keikan. En nähnyt kuin kourallisen setin keskeltä, joista parhaiten lähti Sorted Out for blaablaa. Komealta kuulostavan This Is Hardcoren lopulla sain kuningasidean mennä katsomaan Autoluxia mut siellähän oli lava tyhjänä, ilmeisesti eivät päässeet paikalle ollenkaan. Menin sitten pienemmälle rantsulavalle kuuntelemaan ohjelmavihkosen mukaan Steven ja Shellacin naapureita, Del Rey -nimistä synkästi ja energisesti postrokkaavaa viisikkoa. Aika klassista chicagosoundia toi oli jostain sieltä June of 44 / Shipping News -maailmasta. En tiiä tarkalleen miks, mutta just tohon tilanteeseen (lämmin myöhäisyö, klo puol neljä, merenranta) toi sopi tosi hyvin.

Illan loppumetreistä huolehti kokoonpanoaan muuttanut Battles, joka oli jälkikäteen ajateltuna päivän mielenkiintoisin artisti ainakin sen suhteen miten paljon kirjotettavaa näistä löytäis. Tyondai Braxton - joka toi bändiin ison osan niistä elementeistä jotka nimenomaan tekivät Battlesista Battlesin - on poissa ja jäljellä on tanssittavan avantrock-kokoonpanon kova ydin. Levy on vasta ulkona, konseptit vähän hakusessa ja meno ei musta ollut tuolla myöhäisyössä mitenkään erityisen sulavaa mutta odotan näiden Flow'hun mennessä olevan tosi timanttisessa kunnossa. Kaikista Primis/Flow -overlapeista odotan Battlesin uudelleennäkemistä kaikkein eniten.

Keikan alkuintro itessään oli jo upea. Lavan PA:ssa looppasi yks niistä Battlesin ikonisista prosessoiduista soundeista, joka kuulostaa musta suunnilleen siltä kuin joku massiivinen Space Odyssey -monumenttifarmi kanavoisi muinaisia ääniaaltoja universumin alkuräjähdyksen ajoilta. Siis ihan oikeesti, festarien komeinta ääntä kuultiin ne ekat 10 minsaa tuolla Battlesin lämmitellessä, tsekatkaa vaik ite. Mieletöntä.

Siirtyivät sit pikku hiljaa Africastleen ja soittivat muutenkin ymmärrettävästi pelkästään uutta levyä. Rumpalin meno oli tosi eeppistä, käyttää tosi minimaalista settiä, jossa on hihatin lisäksi vaan yksi lautanen ja sekin pistetty metri tavanomaista korkeammalle ettei ihan turhaan tule hakattua. Lisäksi toi kaveri käyttää livenä vielä enemmän sitä levyiltä tuttua tapaa korostaa biittejä jättämällä joku isku välistä sen sijaan että laittais filliä tai löis kovempaa. Tosi kova muusikko vaikka jannu hirveen tuskaselta näyttikin. Se vois perustaa Pere Ubun basistin kanssa työläiden muusikkojen kokoonpanon. Kitaristisäheltäjät oli enemmän hukassa, osittain kai liverutiinin puutteen, osittain teknisten ongelmien vuoksi. Lauluosuudet - silloin kun niitä oli - tuli nauhalta niin että taustavideoille ajettiin kuvaa laulajista samalla. Gary Numan nähtiin siis kerrankin ajallaan peuk

Silti päällimmäinen fiilis Battlesista oli tietynlainen hukatun potentiaalin tunne. Noi soittaa ihan mahtavaa tanssimusiikkia jossa on pureskeltavaa kummallekin aivopuoliskolle. Yleisöä oli paljon ja kaikilla näytti olevan kivaa jne. Sitten Battlesin jannut tuhoaa kaiken momenttumin venyttelemällä niitä semitarpeettomia biisitransitioitaan yli sietokyvyn. Nää vois olla maailman paras festaribilebändi mutta ei näytä kelpaavan.

Tomsk · 05.06.2011 02:09

HEI ME KREISIBAILATAAN!

Pikaisen John Talabot -väijymisen jälkeen valuttiin Pitsihaarukasta kohti Girl Talkia lithhin, mittenin ja jonkun mittenin yhyttämän brittimimmin + siipan kanssa. Llevantiin tullessa ILR soittaa puhelimeen ja harhauttaa minut sekunniksi, jonka aikana m & l on jo kadonnut jonnekin eteen. Jään sitten hengailemaan tämän brittimimmin kanssa joka on jo aika sekaisin. Hirvee puheripuli ja kyselytunti ja ollaan viidessä minuutissa maailman parhaita ystäviä. Tarjosi mulle jotain MDMA:ta tai vastaavaa. Ei kiitos. No Girl Talkhan oli oikein viihdyttävä kuten aina joten siellä sitten biletettiin loppuun saakka. Odd Futuren ja Animal Collectiven välinen valinta oli helppo, koska AC:n oon nähny jo kahdesti eikä se ole koskaan ollut mikään maailman kovin juttu meikäläiselle muutenkaan. Odd Future olikin melkoista hulinaa viiden MC:n voimin. Kyllä mä Tyleriltä Goblinin oon ohimennen kuullu ja kursorisesti jotain muutakin susijengiläisiltä, mutta materiaalin huono tuntemus ei tällä kertaa haitannu. Lopuksi puolet yleisöstä pyydettiin lavalle bilettämään ja olin itsekin menossa mutta en oikein päässyt/ehtinyt sitten.

MUUTAMA SIIVU PARHAUTTA

Einstürzende Neubautenin ja Swansin setit oli tuoreessa muistissa, joten kokonaan en jäänyt niitä katsomaan. Mutta se mitä näin oli tuttuun tapaan silkkaa parhautta. Aika jännä valinta muuten Nybåtenilta soittaa festareilla 15-minuuttinen Headcleaner. Lisäksi käveltiin Pere Ubun ohi kohti Ariel Pinkiä just kun Nonalignment Pact lähti soimaan. Anaaam.

HEI ME TAAS KREISIBAILATAAN!

Lasken nyt Battlesin tähän koskahan sitähän tää nyt enempi oli tuolla varttia vaille neljä yöllä. Pelkkää uutta levyähän sieltä tuli ja fiittaukset oli hauskasti ratkaistu screenillä niin kuin UNKLE Ilosaaressa viime vuonna. Mut porukka kasassa, hyvä pössis ja pätles, mikä sen mukavampaa. Viimeisen tanssittajan virkaa toimitti lauantaina DJ Shadow joka soitti levyjään reteestä, ilmassa roikkuvasta kuplasta käsin. Ja kun taustalle projisointiin liikkuvia maisemia vaikutti siltä kun se olis lentänyt siellä. Setti oli huomattavasti tanssipainotteisempi trippejäkin kuvioita sisältäviin albumeihin nähden. Tälläkin keikalla tuli juttua jonkun brittimimmin kanssa. Pulpko niitä siine toi massoittain? Tällä ei ollut siippaa vieressä mut hieman kännisumun peittoon jäi mikä silloin oli tilanne. Kaksi pusua tais herua.

HAPOKASTA, SANOI KETTU PINKISTÄ

Mulla oli kans jonkinlaisena missiona nähdä niin monta kokonaista keikkaa kuin mahdollista, joten kun tsiigattiin ILRin ja lithhin kanssa Ariel Pinks Haunted Graffiti kokonaan eikä lähdetty Half-Japaneseen hötkyilemään se sopi mulle oikein mainiosti. Nyt kun jälkeenpäin kelaa tuota keikkaa, niin olihan se hyvä, mutta ei nyt niin extrordinääri lopulta. Kaikkihan riippuu Mr. Pinkin fiilareista. Tällä kertaa mies oli varsin leppoisalla tuulella. Kerran maestro tosin pysäytti jo alkaneen biisin lähteäkseen hakemaan lavateknikolta tulta röökiinsä. Monesti tuollainen egoilu on pelkkää mulkkuilua, mutta Ariel Pinkin kohdalla se jotenkin menee läpi ja on aika erottamaton osa itse musiikkiakin. No mitäs, uudet biisit kuulosti mainiolta. Muita en pahemmin tunnistanut. Hyvä keikka, mut vähän pelkään että toi on as good as it gets. Fleet Foxes oli just niin leppoisaa istuskelumusiikkia kuin etukäteen ajattelinkin. Vähän liiankin kanssa. Ja keikka meni lopulta enemmänkin norsunurtsilla istumisen soundtrackiksi. Keskittyneemmin sitten joskus toiste.

ECHO AND THE MONOCHROME REV

Kolme yhtyettä joihin ei ollut minkäänlaista vahvaa henkilökohtaista sidettä, mutta otin ne kuitenkin kuunteluun ennen festareille tuloa. Näistä eniten oon kuullut itse asiassa Mercury Reviä mut just sitä alkupään Boces-levyä jossa oli eri laulaja. Deserters Songin suureellinen unipoppi toimi ajoittain oikein hyvin Poble Espanyolilla mutta taantui loppua kohden ihan jees tasolle ja lähdin edestä pois ahdistelemaan shanksia tms. The Monochrome Set oli oikein sympaattista post-punkia ja diggailin välillä kovastikin, varsinkin nimibiisistä jonka aikana lähestyin lavaa. Hyvä että grasskirt toimi asiantuntijana vieressä. Hauska tieto oli mm. että mekkoon pukeutunut kosketinsoittaja ei ollut nainen. Bidillä, vai minkäniminen se pääheppu nyt olikaan, oli asiallinen no bs asenne. Im not gonna talk much. Were gonna play as many songs we can. Mut jotenkin se keikka vaan tuli ja meni eikä minkäänlaista suhdannetta ala- tai ylä- ollut. Näistä band x plays seminal album y keikoista tänä vuonna paras oli ehdottomasti Echo & the Bunnymen, joka soitti peräti kaksi albumiaan putkeen. Tutustuin itse asiassa ihan vähän aikaa sitten vasta Crocodilesiin, ja olihan se todella kova, mutta sen jälkeen oli sitten melkolailla alamäkeä.

PL-p

Ei liene yllätys kenellekään ettei lädipoppi ole koskaan ollut mun juttu, mutta kyllähän nyt Pulpia mieluummin kuuntelee kuin jotain vitun Oasista. Ja Jarvis tuli silloin pari vuotta sitten todettua erittäin charmikkaaksi lavapersoonaksi. Näiden setin tsekkasin noin keskivaiheen kohdilta. Enhän mä tunnistanut mitään muuta kun Disco 2000:n ja This Is Hardcoren, mutta hyvältä kuulosti. :puek: Jägerneister Vicella jossain vaiheessa enemmänkin ex tempore hengessä katsastettu Del Steve Albinin naapurit Rey oli kans melko mallikasta matikka-posteljoonirokkia, mutta onhan toi jo kuultu. Seefeel surisi ja koneili kivasti kans torstaina, mutta kyseessä oli enemmänkin välistoppi matkalla P.I.L.:iin. Erikoispropsit kuitenkin DJ Scotch Eggin värikkäälle vaatetukselle, energiselle bassottelulle ja liikehdinnälle. Hirvittävä epäsuukeisarimainen etikettivirhe, mutta eihän se japanilaisena sitä tiedä/välitä. Onneksi.

Suuri osa Poble Espanyolin bändeistä oli myös tätä ookoo-osastoa. BMX Bandits vaikutti ihan symppaattiselta musalta, mutta kun ei tuntenut tuotantoa edes vähän alusta kiinnittyi huomio enemmänkin veikeällä päällä olleeseen laulajaan. Myös Caribou menee tähän kastiin. Hauskan kuuloista ja näköistä ja haluaisin tykätä enemmän mut ei vaan lähtenyt. Las Robertas kuulosti enemmän kuin hyvältä kunnes rupesi toistamaan itseään pahasti. Ja eihän se oo silleen kiva että huijataan. Viisihenkinen tyttöbändi piti olla, mutta sitten olikin kaks tyttöö ja runpupoika. sadbanana

GADDAFIN SUKSISIDE JA MUITA TARINOITA PETTYMYKSESTÄ

Eihän se Suicide nyt niiiin paskaa ollut. Kovaa tuli mutta niin pitikin ja ihan jees ja silleen, mutta ei missään tullut sellaista fiilistä että JUMALAUTA SUKSISIDE NYT VITTU JEE!!! No onpahan nyt nähty. Toinen vaisuhkompi esitys oli PJ Harveyn päälavasetti. Uusi materiaali on vahvaa, mutta se ei oikein toimi tuollaisessa ympäristössä. Intiimi klubikeikka vois olla bueno. Onneksi oon nähnyt Pollyltä todella kovan rokkisetin 2004 Hultsfredissä, muuten olisi pettymys ollut monin kerroin karvaampi. Angelenen ja Sky Lit Upin aikaan sentään fiilikset kohosivat. Mut Gang Gang Dance, missä pelasi kiima? Ihan kivaa psykefiilistelyä jossa vierailevana tähtenä Ariel Pink perkoissa. Edes känni ei auttanut nostamaan tätä nextille levelille.

Suurin pettymys odotuksiin nähden oli Triangulo De Amor Bizarro. Mutta tästä menee kyllä suuri osa torstain Portal-cluster fuckista johtuneen no beer shokin ja ilmeisesti samasta syystä johtuneen jonotushässäkkän piikkiin. Eli pääsin alueelle vasta puolessa väliä 40 minuutin settiä. Eli olin just pääsemässä fiiliksiin kun lopettivat. Mutta olihan se kyl livenä aika perus pörinäpoppia. Kouralliselle ihmiselle Red Bull Tour Busista käsin Placa de la Universitatilla esiintynyt Male Bonding oli melko turha, mutta vielä turhempi oli Comet Gain, joka onnistui alittamaan jo alkuun todella vaatimattomat odotukset täysin mitäänsanomattomalla ja tylsällä keikalla. Festareiden jumbosija suotakoon siis heille.

Oisko tässä ollut kaikki? Mahtava festari jälleen kerran. Mitään kriittistä en missanut, ja jos missasin niin en voi tietää siitä. Epistemologia on hieno asia.

Last edited by Tomsk (06.06.2011 14:46)

psykokarkki · 05.06.2011 19:47

näille raporteille kyllä massiivinen peuk

ILR · 05.06.2011 23:19

Lauantai

Oman kämpän etuihin kuuluu se, että siellä on helppo syösä. Lähimarketista siikaa ja tomaatteja uuniin, börtsy jr. sound systeemin puikkoihin luukuttamaan Happy Mondaysia ja sit takaisin festarialueelle. Avattiin päivä Lithhin kans John Calella ja se kovempana diggarina osais varmaan tosta sanoa enemmänkin, multa meni osittain ohi kun ei Paris 1919 niihin tutuimpiin levyihin kuulu. Se oli sovitettu jousiensemblelle joka säesti normaalihkoa rokkikokoonpanoa, eli sähkökitaran ja koskettimien lisäks perkussio, neljä selloa, kasa viuluja jne. Levyn loppupuolisko varsinkin lähti tosi hyvin, mutta meno alkoi mennä metsään kun Cale varsinaisen setin lisäksi soitti toisen samanmoisen uudempia aikuisrokkibiisejään.

Warpaint oli tällä välin aloittanut siellä kaikkein kauimmassa kolkassa, mistä ehdittiin nähdä vain viimeiset kolme-neljä tosi hyvän kuuloista biisiä. Semmoista laittisuukeisarointiahan toi vähän on mutta nää osaa tehdä tosi hyvän draaman kaaren noihin biiseihinsä loppuhuipennuksillaan. Fleet Foxesia istuskeltiin nurtsilla seuraavaksi ja vaikka just ton näistä harvoista päivänvaloakteista ois kuvitellu toimivan noissa olosuhteissa niin etäiseksi ja vaisuksi jäi tää bändi. Ihan kuin näillä ei ois biisejä ollenkaan vaan pelkkää epämelodista kujerrusta.

Neubauten oli tällä välin aloittanut jytäämisen amfiteatterissa ja kuulosti ihan rikollisen hyvältä. Oon kuitenkin on the record mielipiteeni suhteen että Gang Gang Dancen uutukainen on vuoden levy toistaiseksi niin eihän sitä ollut mitään tolkkua jättää välistä. Börjen soittoääni pauhasi PA:ssa sinne lavalle tullessa ja bändi seurasi hetken perästä. Kovasti odotetuista bändeistä petyin tähän vähän samalla tapaa kuin Battlesiin ja Ariel Pinkkiin mutta kun se odotustaso oli niin korkea niin kokemus oli silti ihan vitun jees. Uus levy tuli Saceria ja Mindkilleria lukuunottamatta kokonaan plus sit kai joku St. Dymphnan biisi. Lavalla pyöri joku lipunheiluttaja ja hassusti venkoileva haalari-akrobaatti. Äänet oli aluks ihan perseestä ja bassovoittoisuus sai tän kuulostamaan joltain dancehall-pumpulta. Kitaraa ei kai oikein missään vaiheessa saatu kohilleen mut jännästihän noi soitti, eniten sen syntsamiehen johdatuksella. Romance Layersin aikaan Liz koitti päästä siihen yleisön eteen joraamaan mut turvamies esti, seuraavaks se mietti lipunheiluttajan kanssa josko sieltä (aika korkeelta) lavalta tohtis pompata alas niillä korkkareillaan ja lopulta päätyi ovelasti kiertämään sielt sivupuolelta siihen lavan ja yleisön väliseen turvakäytävään. Mitteni otti tosta varmaan sata kuvaa.

Seuraavaksi PJ Harvey päälavalla. Musta toi kuulosti just hyvältä, äänenvoimakkuus kerrankin sopivalla tasolla niin että soitto erottui hyvin oikeastaan joka puolella siellä etäämmällä missä satuin kiertelemään. Ehkä toi vähän siitä lähirivien intensiteetistä syö mut ite en valita tippaakaan. Polly oli pukeutunu valkeana säihkyvään mekkoon ja oli oikeastaan koko lavan ainoa valaistu kiintopiste. Hyvin sen karisma riittää täyttämään noinkin ison tilan. Let England Shakea taisivat enimmäkseen soittaa vaik tais siellä se little fish big fish -biisi ja C'mon Billy kans tulla. Hirveen hyvin soittivat yhteen kaikessa vähäeleisyydessään.

PJ jäi kesken kun Dean Wareham starttaili Galaxie 500:staan muualla ja halusin nähdä sen. Vähäeleisesti (ylläri) nääkin soitteli ja settiin kuului biisejä tasaisesti sieltä kataloogista. Tuli Temperature's Risingia, Flowerssia ja sitä This is Our Musiccia. Galaxien toiset kaksi kolmannesta Damon & Naomi kiertää maailmaa yhdessä ja ilmeisesti vähän sama meininkin on täälläkin koska käsittääkseni Warehamilla on vaimonsa basistinaan. Sillä oli tosi nätti ääni mitä valitettavasti käytettiin pelkästään stemmoissa, eli esim. alunperin Naomi Yangin laulamaa Listen the Snow Is Fallingia minkä oisin halunnu kuulla, ei tullu. Paperilla toi oli hyvä setti mut joku siitä jäi aika isosti puuttumaan.

Piti lähteä vähän vain jaloittelemaan Warehamin jälkeen soittavaa Blues Explosionia odotellessa mutta saatanan äänekäs ja ärhäkkä Swans ei päästänyt otteestaan kun niiden lähietäisyydelle hairahduin menemään. Setti oli tiiviimpi kuin Tavastialla (ylläri) ja keskityin vaan innolla seuraamaan sitä miten nää kommunikoi siellä lavalla keskenään. Girahan karjuu täyttä kurkkua ohjeita ja laskee tahteja niiden lauluosuuksien ulkopuolella. Pari kertaa nää meni moodiin jossa Gira, Thor & Henry Saari soittaa keskenään ja sit loppubändi luo kans keskenään sen takapotkun minkä päälle noiden edellämainittujen ujellukset menee. Tosi hienon näköstä touhua. Tulpat tuolla toki vaadittiin mut sehän kuuluu asiaan.

Swans lopetti just sopivasti että ehti Pissed Jeansiin, joka oli viimeinen semmoinen iso nimi mitä varta vasten meni katsomaan ja sekä siinä hetkessä eläessä että näin jälkikäteen ajatellen festarien paras kokemus. Just oikea bändi just oikeeseen paikkaan. Kolmen-neljän päivän koettelemukset, univelat, reissuväsymykset, rahanmenot, jalkakivut kaikki riippakivenä ja sit isot pojat tulee vähän noiserokkaamaan ja koko alunperin vähälukuinen mut hulvattomasti turpoova yleisö menee ihan pähkinöiks. Ginitonikit äkkiä huiviin ja myrskyn silmään sekaan. Kitaristi on VITUN LÄSKI, laulaja kusi farkkunsa puhki keikan mittaan ja jopa kakkoslevyltä mukaan valittu Caught Licking Leather toimi. Shanksi ja turstoni tuli mukaan tönimään ja jumalauta miten gutaa toi teki. Vikana kuultiin äo:ta 10 pojoa tiputtava Boring Girls jonka lopussa rumpali jäi Shellac-henkisesti takomaan komppia kun muu bändi poistui.

Lopuksi vielä lisää suukeisarointia Black Angelsin kera. Kaukana ajanhukasta mutta eipä noista hirveesti mitään käteen lopulta jääny. Aika aggressiivinen soundi mut persoonattomia biisejä. Samalla lavalla jatkui joku finaalidisko mitä sit jäätiin tanssahtelemaan ja tyhjentämään voskabudjettia meiän porukan, Ulviksen, asleepin & grasskirtin kans. Siika-huutojen & Tahdon rakastella sinua a capella -esitysten siivittämänä päästiin lopulta jotenkin takas kämpille. Ty-dy-dy-di-dyy-dy dy-dyd-dyy-dy

Sunnuntai

Huimaus & oksetuskohtauksen vuoksi en nähny hirveesti muuta kuin Mercury Revin, joka soitti Deserters Songsin kokonaan keskiviikolta tutussa Poble Espanyolissa. Toi levy oli niitä ensimmäisiä indiekiekkoja mitä joskus ysärin lopulla ostin orastavana musanörttinä vaikken siitä silloin mitään tajunnukkaan. Porttiteoria toimi vähän muita kautta joten tosta ei ikinä sellaista kanonisoitua teosta omassa mielessä tullu. Muistan sen et parin kuuntelun jälkeen etin bookletista et missäs näissä biiseissä on listattu rumpali mukaan kun eihän tää ny ollu vittu rokkia ollenkaan ja kai näissä joissain biiseissä sentään jotain ideaa pitäis olla. En ollu ihan yhtä retee silloin ku börje jr sadbanana

No anyway, ihan mielettömän hyvin vetivät. Rokkasivat jopa vähän turhan ponnekkaasti niissä muutamissa puolivälin hiljaisemmissa biiseissä mutta tosi hellyttävän välitön ja innokas kontakti yleisöön, komeat puitteet, hyvä soundi ja lopulta mainio ja hyvin livesoittoon sopiva levy. Mercury Rev sopii tosi hyvin tollaiseksi festarin päätösbändiksi kun se niiden ominaisäänimaailma on sellaista haikeata pauhua ja kun esim. just tuolla levyllä sen isoimman hitin kertsi menee 'and I know, it ain't gonna last'. Siinäkö se oli, onko se ohi? Milloin taas avataan viiden tähden ovi?

Seuraavaks kuvat, ei vidd

hrmunoita · 05.06.2011 23:29

peuk rapoille
tongue ofwgkta-oharoinneille.

Bookatkaa nyt vittu se Pissed Jeans Suomeen.

ydis · 05.06.2011 23:43

luin kaikki raportit läpi peuk

grasskirt · 06.06.2011 09:06

ILR wrote:

Samalla lavalla jatkui joku finaalidisko mitä sit jäätiin tanssahtelemaan ja tyhjentämään voskabudjettia meiän porukan, Ulviksen, asleepin & grasskirtin kans. Siika-huutojen & Tahdon rakastella sinua a capella -esitysten siivittämänä päästiin lopulta jotenkin takas kämpille. Ty-dy-dy-di-dyy-dy dy-dyd-dyy-dy

Tää tyyppi oli kyllä jo hyvät tovit aiemmin lähtenyt kämpille nukkumaan. Kisakunto ei tainnut olla kaikilla ihan yhtä hyvä, kuin teidän porukalla icon_lol

Raporteille ja eeppisille metromatkoille vielä tongue

börjeslandet · 06.06.2011 12:40

Olen kuulemma foorumin paras kirjoittaja, jonkun random suomalaisteinin mielestä, jonka joku tapas kaupunnissa icon_surprised
"Sillä börjeslandetilla on hyvät jutut"

Junkieman · 06.06.2011 13:58

Tapas-kaupunki bileet

tiptoo · 06.06.2011 14:09

Tomsk wrote:

Gang Gang Dancen keikalta valuttiin kohti Girl Talkia

Lauantaista kohti torstaita valuitte vai heittiks GT kaks keikkaa mitteeee confused_new

Tomsk · 06.06.2011 14:37

tiptoo wrote:

Tomsk wrote:
Gang Gang Dancen keikalta valuttiin kohti Girl Talkia
Lauantaista kohti torstaita valuitte vai heittiks GT kaks keikkaa mitteeee

Ohhoh. Eli mistäköhän keikasta sitten valuttiin. 017 Pitsihaarukasta kuiteskin.

EDIT. Aaah, varmaan väijyttiin vähän matkaa John Talabotia.

Last edited by Tomsk (06.06.2011 14:45)

Junkieman · 06.06.2011 19:35

Tomskilla on ollut paremmat psykedeelit käytössä kuin muilla, jos tommonen on onnistunut.

ILR · 09.06.2011 23:14

PRIMAVERA 2011 KUVAT (sis myös muuta reissuilua)

4/5 raakattu pois mut noita on vieläkin melkeen 150 jöjelllö. En jaksa enää icon_lol

börjeslandet · 09.06.2011 23:23

Ota toi börjes sleepening pois sick

Muutoin jälleen kerran ILR:n kuvaraportille giganttinen peuk

Last edited by börjeslandet (09.06.2011 23:28)

ILR · 09.06.2011 23:35

Ai mikä?

hrmunoita · 09.06.2011 23:43

Shanksin duckfacet icon_lol

turston · 10.06.2011 12:44

Hyviä kuvia icon_smile peuk

ILR aivan vitun komea tossa nyt_nussitaan -kuvassa peuk

Tomsk · 10.06.2011 14:12

Tässä nuo samat kuvat jotka tökkäsin feseen. Lähinnä bändejä mut myös rotseja: http://www.mediafire.com/?f9utuly6zy9xc1k

ILR · 13.06.2011 10:00

Tomski ollu turpaanvetoetäsyydellä John Lydonista peuk

Tomsk · 14.06.2011 19:42

Noniin, nyt on radioreportaasia kehissä! Äänessä joku etäisesti meikää muistuttava audiomenninkäinen. Vilustuminen + taukoamaton paskanjauhanta + viina tekee puheäänen varsin mielenkiintoiseksi. Lisäksi sekalainen kattaus rotseja kommentoimassa. Tuli aika hauska ohjelma. Osasta spiikeistä ei oo mitään muistikuvaa että oon ees tehnyt. biggrin

Tuosta kuuntelunautintoa ---> http://www.noise.fi/radio/soitin/index.php?id=4713

Lisäksi, jos joku haluaa kuulla noista Primaveran latinobändeistä tarkemmin niin omistin kokonaisen ohjelman niille ----> http://www.noise.fi/radio/ohjelmat/?show=4714

Rukoile kuolemaa · 14.06.2011 20:41

LOL!

Pitääkin ottaa parit börtsyn kuvat talteen myöhempää käyttöä varten icon_surprised

Moronica · 15.06.2011 19:14

houkutus.giffille ja tauko.jpg:lle peuk

ILR · 15.06.2011 20:34

Mun suosikkeja on hihihi.jpg & metromatka.gif. Tota jälkimmäistä ku tuijottaa 20min on semmonen fiilis et kun nousee ylös on taas Parc del Forumilla

Street Spirit Sr.

#361 03.06.2011 22:19

Re: Primavera Sound 2011

#362 04.06.2011 13:39

Re: Primavera Sound 2011

#363 04.06.2011 18:35

Re: Primavera Sound 2011

#364 04.06.2011 21:03

Re: Primavera Sound 2011

#365 04.06.2011 21:12

Re: Primavera Sound 2011

#366 05.06.2011 00:05

Re: Primavera Sound 2011

#367 05.06.2011 01:28

Re: Primavera Sound 2011

#368 05.06.2011 01:33

Re: Primavera Sound 2011

#369 05.06.2011 02:09

Re: Primavera Sound 2011

#370 05.06.2011 19:47

Re: Primavera Sound 2011

#371 05.06.2011 23:19

Re: Primavera Sound 2011

#372 05.06.2011 23:29

Re: Primavera Sound 2011

#373 05.06.2011 23:43

Re: Primavera Sound 2011

#374 06.06.2011 09:06

Re: Primavera Sound 2011

#375 06.06.2011 12:40

Re: Primavera Sound 2011

#376 06.06.2011 13:58

Re: Primavera Sound 2011

#377 06.06.2011 14:09

Re: Primavera Sound 2011

#378 06.06.2011 14:37

Re: Primavera Sound 2011

#379 06.06.2011 19:35

Re: Primavera Sound 2011

#380 09.06.2011 23:14

Re: Primavera Sound 2011

#381 09.06.2011 23:23

Re: Primavera Sound 2011

#382 09.06.2011 23:35

Re: Primavera Sound 2011

#383 09.06.2011 23:43

Re: Primavera Sound 2011

#384 10.06.2011 12:44

Re: Primavera Sound 2011

#385 10.06.2011 14:12

Re: Primavera Sound 2011

#386 13.06.2011 10:00

Re: Primavera Sound 2011

#387 14.06.2011 19:42

Re: Primavera Sound 2011

#388 14.06.2011 20:41

Re: Primavera Sound 2011

#389 15.06.2011 19:14

Re: Primavera Sound 2011

#390 15.06.2011 20:34

Re: Primavera Sound 2011

Board footer