You are not logged in.
Kiitti
Kohta lähtö Länsisatamaan ja sieltä jatkoseikkailut. Eiköhän tänne tossa alkuviikon mittaan ilmesty nippu hyvää mieltä hurisevia fiilistelyraportteja Lontoosta, ATP:sta ja sen vesiliukumäestä.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Offline
jääliukumäki
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
en jaksa selitaa kivaa oli, jain lontooseen kattomaan viela uudestaan rangdaa ja barthelomagus(vaarin kirjoitettu)
Offline
ATP-reissun top-10:
* Vittu Oneida
* Bardo Pondin näkeminen ja kokeminen
* Nomeansno soitti Metronomen ja armashenrikin kengät lens pitissä
* Heliconin lauantai-illan kokkelikiima
* Sadiesin Meat Puppets/bluegrass-setti & lavatanssit Marissa Nadlerin kanssa siel keikalla
* Neurosis oli OIKEESTI tosi hyvä
* Berg Sans Nipple feat. Linnan Juhlat
* Rangda jeeeeeee
* Boban I Marko Markoviciin saatiin mahtijortsut
* Nälkävuoden pituinen vesiliukumäki mikä laskettiin kumiveneen kyydissä
Kiitti mukavalle, joustavalle ja herkeämättä hassuttelevalle matkaseuralle, tarkemmat rapsat ja kuvat tulee myöhemmin.
Älä päästä painiks sitä
Offline
armashenrikille tiedoks: mul on sun levyt. Katotaan noi sit kun palaat sielt.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Offline
Kuville
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Niin ja sit meidän ekassa hostellissa oli ihan sikakreisi David Lynch -valo! Sen video on vähän turhan kookas suoraan tähän liitettäväks mut tuolla pelaa.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Ehkä väsyneimmät (ja samalla parhaat) matkakuvat ikinä
Samassa hotellissa joku tyyppi oli sammunut rappusiin joten sen yli piti loikkia :trololol:
Ei mulla tähän muuta lisättävää oikeastaan, ihan kreisin hauska reissu
Offline
Radio Noisessa pelaa nyt kaksituntinen ATP-spessu. Sisältää rotsihöpinää paikan päältä sekä liveäänityksiä GY!BE:stä, Rangdasta, Borbetomaguksesta ja Keiji Hainosta. Osa 1 ja Osa 2.
Joitain ihan hyviä kuviakin löytyy. Koetan saada jonnekin tungettua.
Sent from my iPhone 16
Offline
ATP-reissu näytti kyrvähtävän täysin reisille jo torstai-aamuna kun lennonperuutustekstarit tipahteli seurueen puhelimiin aamuseiskalta. Normaalitilanteessahan korvaavan reitin buukkaaminen ei välttämättä olisi ylivoimaista mutta samaan aikaan oleva Finnairin lakko tiputti Helsinki-Vantaalta lähtevät lennot minimiin.
Katseltiin siinä aamupäivä eri reittivaihtoehtojen hupenemista nenän edestä kunnes königsidea Tallinnasta lähtevästä perjantai-illan lennosta eri puolella Lontoota olevalle lentokentälle tuli ilmoille. Lentoliput varaukseen, hostellibuukkaukset vaihtoon ja perjantai Tallinnassa. Yks festaripäivä tuossa jäi välistä mutta näitä sattuu. Näkemättä jäi kiinnostavista akteista Black Dice, Tim Hecker, DJ Rupture & GYBE sellaisella paikalla missä ne ei ois ollu ihan hirveästi minkään muun kanssa päällekkäin. Vahinkojen minimoinnin merkeissä mentiin.
Perjantain aamulautalla Tallinnaan. Yks uneventful päivä siel vanhassa kaupungissa, lento Stanstediin, bussilla keskustaan, 6h yöunet ja pimeän aikaan taas takaisin liikkeeseen. Moni meistä oli muutenkin vetänyt vähillä yöunilla alkuviikon ja lähtipä yksi matkaan jopa samoilla silmillä, en oo koskaan nähnyt tollaista määrää silmäpusseja noin pienellä alueella kuin mitä meidän seurueessa oli.
Matkalla Länsi-Englantiin odoteltiin kolme varttia raiteilla edessä hajonneen junan poistamista ja sit loppumatka taksilla mikä piti soittaa jostain kaikesta sisällöstä tyhjennetystä huoneentyngästä. En oo ennen ollut paikallisen kyydissä tuol Englannin maaseudulla niin menon ripeys pääs yllättämään. Ajettiin koko matka ohituskaistalla mut niin ajoi onneks vastaantulevakin liikenne ja vaurioilta vältyttiin.
Viimeks ATP:n checkinissä käveli vastaan puoli Acid Mothers Templeä parrat sauhuten, tällä kertaa saatiin jonottaa jonkun lisäpyyhkeitä kuittaavan hipin perässä, jonka Tomsk tunnisti Ben Chasnyksi. Tuol näkee ihan kohtuumäärät artisteja yleisön seassa ja tupakkapaikoilla, vaikka ne tuntuu enemmän pyörivän omissa oloissaan lopulta.
ATP:ssä kävijät majoitetaan Chaleteiksi kutsuttuihin huoneistoihin, joissa on valituista spekseistä riippuva määrä makkareita, olkkari ja potentiaalisesti keittiö. Noi (niinkuin varmaan mikä tahansa katto pään päällä lopulta) on ihan hyvä systeemi mukavuudenhaluiselle pseudokolmekymppiselle indienörtille. Niillä on siellä oma telkkukanava missä näkyy Cassavetesit ja Tarkovskit niille hetkille kun joka lavalla on paskaa tai haluaa nauttia laskuhumalasta.
Corsano / Flower -duo avasi lauantain menon iltapäivällä. Corsano suti sitä hektistä rumpufillittelyään mistä se tunnetaan ja mulle aiemmin tuntematon Michael (?) Flower soitti jollain omituisella näppäinsoittimella tiluliluragaa siihen päälle. Tosi levoton setti, muistutti suunnilleen Lightning Bolttia suurimman osan ajasta. Tykkäsin mutta Bardo Pondin alku oli samaan aikaan niin ei tullut tuota katsottua loppuun asti.
Lavan edessä Bardoja katsomaan tulleet kokeneet ATP-kävijät kertoi että Bardo Pond soittaa yleensä mahdollisimman aikaisin siitä yksinkertaisesta syystä että sen jälkeen saa sit trippailla rauhassa ilman huolta keikkakunnosta. Skarpisti nää vetivätkin. Alkuun kuultiin fan service -trilogia Limerick, Rumination & Tommy Gun Angel, joiden kuuntelu oli nostalgista, jos nyt ei hirveän suuri vautsivau-kokemus. Sen jälkeen nuo siirtyi uusiin kappaleisiin, joita tuli ainakin kaksi uudelta levyltä sekä muutama muu mitä en saa tunnistettua kun nuo Ellipset ja Ticket Crystalsit on lopulta jääny tosi vähälle kuuntelulle. Yllättäen tykkäsin uusista jameista selvästi enemmän kuin noista vanhemmista, levyltä menee edelleen selvästi toisin päin. Tsekkasin just.
Tommy Gun Angelissa oli siistiä katsoa miten se ikoninen pääkitarapauhumelodia vaihtuu koko ajan soittajalta toiselle niin että muut saa jamitella siihen ympärille. Gibbonsin veljekset aloittivat ja loppupuolella enimmäkseen basisti stunttaa sen melodian ylläpidossa. Isobel ei soittanu huilua kuin kahteen otteeseen koko setin aikana. Harmi.
Tämän jälkeen katsastamaan kolmoslava, missä Oneida veti itselle festarin (ja oikeestaan koko vuoden) kohokohdaksi muodostuvaa 10-tuntista Ocropolis-eepostaan. Yleisöä tuolla ei missään vaiheessa ollut kovinkaan paljoa, minkä tavallaan ymmärtää kun tossahan tulee just semmonen 'no mä voin mennä kattoo niit tos kolmen tunnin päästä' -reaktio. Oneida-viisikko oli pääsääntöisesti koko ajan lavalla, mitä nyt välillä joku poistui breikille. Kävipä rumpali ymmärrettävästi suihkussakin puolessa välissä. Oneidan lisäksi siellä kiersi suurimman osan ajasta festarin muita akteja jamittelemassa seurana, yleensä tunnin tai puolen ajan.
Ilman lisäapuja Oneida soitti enimmäkseen viime levyjen biisejään. Rated O:ta tuli tosi paljon paikoin hyvinkin improvisoiduilla sovituksilla, Happy New Yearilta kuultiin pari hajabiisiä ja Preteen Weaponryn ne jamitti uskoakseni kokonaan läpi setin loppupuolella. Vika tunti mentiin Oneida plays Oneida -rypistyksessä, ja ne soitti just niitä fyysisempiä rokkibiisejä kunnon rumpupaukkeella (en tajua miten se jaksoi) ja tilulilusooloilla. Vikana biisinä sama kuin Tavastiallakin, se DIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIEDIE-juntta.
Laskin päivän päätteeksi että katsoin Oneidaa yhteensä 5,5 tuntia. Tukholman syndrooma vai määrän voitto Laadusta? Hyvin upposi. Keikan jälkeen oli sellainen olo että oon näille jotain velkaa tosta spektaakkelista niin ostin niiltä sit kasan puuttuvia levyjä.
Oneidattomiin hetkiin mahtui Tindersticksin ja Borbetomagusin kyvyttömyyden havainnointi sekä pari kaljoittelusessiota kämpillä. Niistä ei tarttunut sen kummempia raportointeja. Gybe jäi kokonaan välistä.
Perjantai-illan loppupuolella lippua pitivät korkealla veteraaniaktit Nomeansno & The Ex, jotka jatkoivat Oneidassa alkanutta rumpalifiilistelyputkea. Kid Millions --> John Wright --> Katrin Ex. Kaikki jonkinasteisia omia suosikkeja. Nomeansno tuli seurattua ankaran matkaväsymyksen ja NHL-larppivermeiden puuttumisen takia syrjemmältä Tomskin pomppiessa siinä vieressä pitin ja seestyneempien seurantapisteiden välillä. Nomeansno oli selvästi 'punkein' ton festarin tarjonnasta ja siinä tuntui olevan sellainen pittipatoutuma, mihin jokainen vähänkään aktiivisempi janari kävi jossain vaiheessa pomppaamassa. Meno oli kohtuuvilliä, tuopit lenteli nopeampien biisien introjen aikana ympäri yleisöä ja yhdessä vaiheessa innokkaan pittaajan toinen kenkäkin kävi katossa.
Nomeansno aloitti muutamalla menevällä kappaleella, soitti vähän matksua tulevalta levyltä (ei kuulostanu kyl musta yhtään hyvältä) ja jatkoi ainakin Metronomella, joka oli niin antiikkinen ettei kitaristille ollut edes mitään osaa siinä, hoiti vaan taustalaulut. Ei ollut sellaista timangia kuin Nosturissa taannoin, kova pändi silti.
Nomeansnon vielä jatkaessa The Ex aloitti yläkerrassa, mihin suunnattiin seuraavaksi. Hollantilaiset olivat valinneet illan settilistaan niin ikään aika tanssittavan biisipotpurin. Tosi paljon uutta levyä, mille vois ton keikan perusteella hiljalleen lämmetä. Parhaiten lähti Katherinen laulama Etiopia-polkka Eoleyo ja se Turnin avaava Konono-biisi. Existä yhytetty sukkasillaan joraava armashenrik paljastui Nomeansnon pitin kengänheittäjäksi "toinen jäi jonnekin ja mitä mä yhellä teen?". Baaritiskiltä löytynyt Bardo-basisti Clint Takeda taas vaikutti loukkaantuvan kun koitin murtaa jäätä hämmästelemällä hänen myöhäisiltaan nähden yllättävän selvältä vaikuttavaa olotilaansa. Elämäni paskin fanikohtaaminen.
"Hyvää indie musiikkia" soittava Thee Oh Sees nähtiin pikaisesti ennen paluuta kämpille missä odotti hauskat laskuhumalajorinasessiot. Kiitos Peter Falk, kiitos lukitut ovet, kiitos puolityhjät paristot.
Älä päästä painiks sitä
Offline
raportille
Offline
Viimeks ATP:n checkinissä käveli vastaan puoli Acid Mothers Templeä parrat sauhuten, tällä kertaa saatiin jonottaa jonkun lisäpyyhkeitä kuittaavan hipin perässä, jonka Tomsk tunnisti Ben Chasnyksi.
Eiku se oli Richard Bishop. En olis tunnistanu muuten, mut ekaksi tuli joku fani/tuttu? ostamaan siltä Sun City Girlsin levyn, mikä valpastutti hieman seuraamaan mitä edessä tapahtuu. Sitten vastaanottovirkailija kysäs notta guga? No, Bishopin Richardhan se siinä.
Sent from my iPhone 16
Offline
raportille
sama
Valitettavasti on käynyt rosvo.
Offline
ILR wrote:Viimeks ATP:n checkinissä käveli vastaan puoli Acid Mothers Templeä parrat sauhuten, tällä kertaa saatiin jonottaa jonkun lisäpyyhkeitä kuittaavan hipin perässä, jonka Tomsk tunnisti Ben Chasnyksi.
Eiku se oli Richard Bishop. En olis tunnistanu muuten, mut ekaksi tuli joku fani/tuttu? ostamaan siltä Sun City Girlsin levyn, mikä valpastutti hieman seuraamaan mitä edessä tapahtuu. Sitten vastaanottovirkailija kysäs notta guga? No, Bishopin Richardhan se siinä.
Njoo, olinhan mä jopa kuunnellu sen Noisen ATP-spessun missä tota vatvottiin
Älä päästä painiks sitä
Offline
ja sit loppumatka taksilla mikä piti soittaa jostain kaikesta sisällöstä tyhjennetystä huoneentyngästä.
Tuolla lisää: http://www.mediafire.com/?d4wjt18swmjb3yb
Sent from my iPhone 16
Offline
Olette kuvissa söpöjä! Voi jospa oisin saanu olla messissä.
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Aika kattava raportti tuossa joten listään vain jotain perjantaipäivästä. Viikonlopun eka, Josephine Foster, meni kyllä aika pahasti penkin alle. Paikalla oli jo kauheasti jengiä ja kaikki varmaan törmäsi tuttuihin koska itse keikasta ei meinannut kuulla yhtään mitään. Epätoivossa nainen lavalla yritti hiljentää porukkaa fuck you:lla ja koulukiusausvertauksilla, mutta ei siitä mitään tullut, joten päätin tutkia resortin.
Growingin 'uusi' pumppaava tyyli ei oikein ole minun makuun joten en oikein voi sitä keikkaakaan sanoa hyväksi. Vähän myöhemmin, Berg Sans Nipple soitti kylmällä ykkös-mutta-kakkos-päälavalla ( ) aika hyvän setin. Kakkos ehkä siinä mielessä koska siellä oli suht kylmä ja takin kanssa joutui (koko ajan) säätämään.
Paska homma oli että Tim Hecker jäi välistä koska se aloitti tuntia aikaisemmin kun viimeinen esiintyjä (Daniel Higgs) oli jäänyt lentokentälle. Samoin jäi Philip Jeckin näkemättä, tämä toki omaan piikkiin. Joten vaikka oma matka paikanpäälle sujui ongelmitta, olinhan Lontoossa jo pari päivää etukäteen (en kyllä lentäen), niin perjantai meni vähän sivu suun.
Godspeedin näin sitten lauantaina (ja suht paljon sunnuntaina) ja se oli mitä se oli. Ehkä voisi laittaa jotain siihen topikkiin (kävin myös niiden Manchester-keikalla).
Hah, aika synkkä raportti
Kivaa oli
Muista, Hangedup, Emeralds ja Maher Shalal Hash Baz oli kivoja. Bardo Pond oli ehkä vähän tasapaksu.
Offline
Sunnuntaiaamu jatkui omalta osalta taas kerran univelan kartuttamisella kun teki mieli käydä testaamassa festarialueen uimahalli ennen puolilta päivin aloittavaa Marissa Nadleria. Aamutuimaan hallissa ei ollut vielä kovin paljoa väkeä, joten siinä ehti mennä läpi eri vesiliukumäet ja koohottaa jokusen altaanmitan niillä varsinaisilla uimaradoilla.
Liukumäkiä oli neljä kappaletta, joista kolme tuli koettua. Ehdottomasti parhaan vaikutelman teki kumiveneellä laskettava parinsadan(?) metrin pituinen putkilo, joka kävi välillä itse hallin ulkopuolellakin nollakeli-ilmassa. Siistiä touhua, olis mielellään lillunut siellä pidemmänkin aikaa mutta jonot kasvoivat hetki hetkeltä niin ei jaksanut jäädä seisoskelemaan. 'Teoriassa mielenkiintoinen' Black Hole -liukumäki jossa jäätiin lopuksi pyörimään kuin kuula rulettipöydällä tai jäykkä paska pöntössä sellaista pohjasta avointa astiaa ympäri oli pettymys.
Marissan meno ei eronnut siitä kolmen vuoden takaisesta Suomen-kiertueesta. Vahvasti kaiutettua gotiikkaa ja laulu/kitaraa. Tykkään tosta sen ilmaisusta just riittävästi tollaiseen kolmen vartin settiin, niin puuduttavalta kuin sen paperilla pitäiskin kuulostaa. Lauluääni on hunajalla kuorrutettua raakatimanttia, mikä pitää ton laivan pinnan päällä vaikka noi Little Hellsin ja tulevan levyn uudet biisit on oikeesti mun mielestä tosi tasapaksuja.
GYBEä pääs fiilistelemään seuraavaksi. Jotenkin toi ei mua puhutellut vaikka sen käsienleikkuulevyn ehdin fiilistellä läpi ja todeta hyväksi vielä ennen reissua. Ne ekojen levyjen hyvät hetket (Dead Metheny, Blaise Bailey Finnegan) on jotenkin liian simppeleitä sävellyksiä tollaiselle kokoonpanolle soitettavaksi mutta sentään käsilevyn paras monologi Chart #3 tuli WHEN YOU SEE THE FACE OF GOD YOU WILL DIE, AND THERE WILL BE NOTHING LEFT OF YOU
Yanquin huippuhetken, eli Rocket Fallsin oisin halunnut kuulla kun se jälkikäteen katottuna kuului sekä perjantain että lauantain setteihin. Nyt kävi näin. Ehkä toi Kultsalla lähtee paremmin kun ei tarvi koko ajan miettiä et mitäs jännää täs missaa vai pitäiskö välillä syyä ja juua.
...mikä on just se mitä seuraavaks tapahtui. Lavoja on vain kourallinen mutta jossain on koko ajan jotain. Välillä pitää silti syödä ja kun sitä nyt välillä tekee mieli pulista kuulumisia muunkin festariremmin kanssa niin tulee missattua Emeraldseja ja Land of Kusheja mikä jälkikäteen vähän harmittaa.
Seuraava etappi oli Chasny/Bishop/Corsano -superkokoonpano Rangda, ihan mahtavaa Luttenbachers-henkistä avantrokki/jatshybridiä. Uus False Flag taidettiin kuulla kokonaan, minkä jälkeen nää totes että se oli siinä.
Neurosis oli tuttu Tuskasta, missä laskevaan vasta-aurinkoon soittaminen oli kai vienyt jätkien mehut koska tommoisessa pimeessä luolassahan nää oli ihan eri tavalla kotonaan. Biisien välit täytettiin ambienttisurinalla ja settilista oli siistin tasapainoinen ysärimatskun ja tuoreempien välillä. Ensinmainituista parhaiten tais lähteä Locust Star ja jälkimmäisistä Given to Rising. Mä en kummankaan neuroosilaulajan örinätyylistä välitä juuri ollenkaan levyllä tai lavalla ja tossa oli semmoinen olo et soittaisivat vaan niitä ässäriffejään. Ehkä nää on post-sludgen Ville Ahonen.
Keiji Haino... oli Keiji Haino. Hirveet määrät kitaranulvotusta ens alkuun ja loppupuoli setistä meni ontuvien rumpuluuppien kanssa säätäessä (toinen koura toki koko ajan kitaran otelaudalla). Ihan kiva mut ei toi oikein mun juttu ollu.
Illan bileputki alkoi Boban i Marko Markovicin torviorkesterin parissa, missä oli hyvät jamit menossa oikeastaan koko ajan alusta loppuun. Hassuja torvisooloja, korneja lauluja ja hyvää mieltä koko salin täydeltä. Loppupuolella eksyin johonkin kolo-pittiin mistä onnistuin pelastautumaan ohikulkevaan humppamatoon parin sekoilun jälkeen. Keikan jälkeen yleisö jäi joikaamaan sitä vikan biisin melodiaa, mikä jatkui vielä portaikossa ja jopa vartti keikan jälkeenkin kun bändi poistui pääsalin läpi. Huikeeta.
Melko truee atmosfääribläkkistä soittava Wolves in the Throne Room oli herättäny hilpeyttä pitkin viikonloppua merch-osion laitaan pykäämällään havunneulasilla koristetulla pyökkipöydällään. Huvitukselta oli kans vaikee välttyä keikan alussa kun jätkät kävelee IHAN LEVOTTOMAN savuverhon keskelle kitaroineen joissa on ledeillä valaistut otelaudat ilmeisesti siks että ne näkee soittaa siel savun keskellä. Muutenkin jännä porukka, nää on kai jotain paavoharjuja siinä mielessä että elää jossain farmilla Washingtonin osavaltion takametsissä, viljelee maata ja äänittää bläkkistä. Tomsk osais varmaan kertoa enemmän.
Ite keikka oli jossain siinä Mayhemin ja ambientin välissä. Ja kuten kaikki hyvä bläkkis, tosikkouden ja ironian tuolla puolen. Kyllä ne Amerikassakin osaa.
Wolves jäi kesken koska viime vuosina omien hiljaisten suosikkien joukkoon kiilannut Sadies aloitti oman settinsä samaan aikaan. Alkuvaihe meni bluegrass-näppäilyn merkeissä ja siellä eturiveissä saatiin siistit line dancingit pystyyn. Festarien päätöskeikat täyttyy monesti muista artisteista ja nyt tuolla pääs tanssimaan ainakin Marissa Nadlerin kanssa. Efrim kävi kans mut se vaan seisoskeli siellä edessä. Keikan loppupuolella meno vähän tasoittui niiden Sadiesin repertuaarin toisen puolen muodostavien indie-folkkirokkirallien puolelle. Hyvä lopetus ton viikonlopun kitaramusiikille.
Myöhäisillassa käytiin vielä kattomassa Awesome Tapes from Africa, jossa obskuurit afrobiitit kiertää kasettidekistä toiseen. Taso vaihteli tylsästä diskofunkista kunnon seksivau-ketkutukseen. Koko setti ois kestänyt sen kolme tuntia mutta eihän tosta ehtiny nähdä kuin loppuhuurut.
Älä päästä painiks sitä
Offline
jälleen kerran raportille
jossain zinessä nämä
Offline
Kämpiltä piti poistua aamukymmeneen mennessä, mikä kolmeen jatkuneen Awesome Tapesin jälkeen ei ollut se ihan kaikkein tervetullein ajatus. Siinä univajeen määrässä toi ei tosin enää paljoa tuntunu. Aamulla ylös siivoamaan, siikalevyä ja Vashti Bunyania soimaan matkavahvarista ja pekonit pannulle. Eivät oo erikseen karhunneet siivouskuluja joten kai me riittävän hyvä jopi tuol tehtiin.
Aiemmin tilattu taksi - kuskinaan joku mystinen Keith - tuli ajallaan ja pääsin kartanlukijan paikalle kauhistelemaan 80 mailin tuntivauhtia Länsi-Englannin nummien puolitoistakaistaisilla teillä. Siinä oli oikeasti kuumottavaa laskeskella nopeusvektoreita, kitkakertoimia ja painopisteitä kun matkan puolessa välissä kuski pisti alamäissä vaan lisää hanaa vaikka tienpinta oli aamukasteesta kosteana ja joka vitun mutka näytti kallistuvan ulkokaarteeseen päin.
Junalla takaisin Lontooseen, huomattavasti ekaa parempitasoisemman mutta ovelammin piilotetun hostellin yhytys ja riemu kun näiden tarjoama WLAN riitti striimaamaan linnan juhlia. Lontoossa oli pari keikkaa niinä päivinä kun siellä oltiin, ekana iltana piti arpoa Berg Sans Nipple/Autolux -kombon ja lämmöllä muistellun vanhan brittipopin divarijyrä Ultrasoundin välillä. Kuunneltiin linnan juhlien taustalla Berg Sans Nippleä, jonka leppoisa downtempo sopi ihan uskomattoman hyvin siihen katkonaiseen selostukseen. JA SEURAAVANA VUOROSSA VUODEN NUORI VIIHDETAITEILIJA STREET KOBRA *pilim pölöm pölöm* BZZ TZKH BTKTK TZKH *pilim pölöm pölöm*
armashenrik tais jossain vaiheessa miksata vähän Tone Matrixia siihen kanssa. Fuck yea.
Mentiin Tomskin kanssa sit lopulta Ultrasoundiin, mikä veti aika hyvän mutta ihan katastrofaalisen äänekkään setin paikallisessa rokkiluolassa. Meno alkoi jollain uudella kappaleella, minkä kertsi toistettiin vielä show'n lopuksi ja siinä välissä tuli nippu Everything Picturea ja muita uusia biisejä. Hauskasti uusien biisien tulon osasi aina ennakoida siitä kun LÄSKI laulaja otti aina silmälasit esiin niiden kohdalla, piti kai luntata sanat tai jotain. Hyvää glamrokkia Ultrasound kyllä oli, asiaan kuuluvine ylilyöntineen.
Seuraavana päivänä turisteiltiin Hyde Parkit, Natural History Museumit ja levykaupat läpi ja tuli kiire illan rientoihin missä mentiin kattomaan sillä kertaa modernin avaruuspsykerokin iso nimi Wooden Shjips, paitsi Tomsk meni kattomaan Saint Vituksen ja armashenrik vielä kerran Rangdan. Shjips on käyty läpi jo tuolla, joten ei siitä enempiä täs.
Järki ja rahat tuol kaupungissa lähtis jos siellä pidempään olis kun joka illalle ois jotain. Seuraavana päivänä ois kai ollu Dean Wareham ja sit Male Bonding jne. Muuten en kyl voi väittää Lontoolle juuri lämpeäväni.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Raportille
Upeeta nähdä, että sisältöä jaksetaan vielä tuottaa spämmifoorumille. Eli tavallaan vastauksena psykokarkille: ei minnekään zineen näitä, vaan tänne. Nostetaan yhdessä foorumi kukoistukseen, jossa se ajaa saman asian kuin laadukas zine. Vielä kerran
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
näinhän se on
Offline
Siinä oli oikeasti kuumottavaa laskeskella nopeusvektoreita, kitkakertoimia ja painopisteitä kun matkan puolessa välissä kuski pisti alamäissä vaan lisää hanaa vaikka tienpinta oli aamukasteesta kosteana ja joka vitun mutka näytti kallistuvan ulkokaarteeseen päin.
Heh, taidan ymmärtää, matkustettiin tilausbussilla (sain kun sainkin asiat hoidettua) ja sekin oli aika villiä arcade-menoa. Mutkan takaa ilmestyy suoraan päin tulevat Land Roverit tai Vauxhallit eikä tilaa ole niille jakaa. Varmaan viikonlopun kovin akti
Offline
Älä päästä painiks sitä
Offline
Sent from my iPhone 16
Offline