Yleinen progespäm

Pilke · 02.04.2017 08:58

Hitto, en aikasemmin tajunnu, että Caravan on näin hyvä!!

*

kumpiseta · 02.04.2017 10:53

peuk

hezma · 04.04.2017 12:31

Eastin kolmas levy soundaa vähä eriltä ku kaks aiempaa, mutta tykkään tästäkin paljon.

hezma · 04.04.2017 14:32

Eloyltä on tulosa uus levy. Piti kai alunperin tulla jo täsä kuusa, mutta on jostain syystä myöhästyny. Edellinen studiolevy tuli 2009, 2014 tuli live, noi onki niitten ainuat levyt tällä vuosituhannella.

KZ · 19.04.2017 15:43

Songs From The Wood 40v.
Kiinnostanee ehkä.

KZ · 03.05.2017 20:18

Ostin Eloyn liven (1978), mut onpas ponneton, ei tää oikke lähe icon_sad

Firon · 16.05.2017 19:17

Uudemmista progejutuista brittiläisen Baron yhtyeen Torpor on selkeästi parempaa osastoa. On muuten Svartin julkaisema levy. Baronissa on sama laulaja kuin Diagonalissa (jonka debyyttiä kehuin tässä ketjussa joskus viime vuosikymmennellä).

hezma · 18.05.2017 08:42

piano

Niin siis näitten s/t (1975) ja Sommerabend (1976) ovat ihan parasta ikinä -osastoa, mutta eipä ole paskempaa tämä 70-luvun loppukaan. Flossenengel -levyn just sain ja kuulostaa hyvältä.

Last edited by hezma (18.05.2017 08:45)

bernardblack · 09.06.2017 23:44

aloin tässä tutkimaan ohjelmatietoja ja näyttää siltä ettei tuu progeyötä (eikä mitään muitakaan teemaöitä) tänä kesänä icon_neutral

vai onko ne sitten siirretty myöhempään ajankohtaan? en tiiä mut haista yle vittu

KZ · 19.08.2017 17:29

Top 5 "klassiset/perinteiset/perus" progebändit (eli ei krautrockia, zeuhlia yms.) vähä vaikee kyl rajata mut anyway

1. King crimson
2. Gentle giant
3. Pink floyd
4. Jethro tull
5. Banco del mutuo soccorso

KZ · 19.08.2017 19:18

Tämän ostin

Oikein hyvää ranskaprogea. Tätä seuraavat kaksi levyä myös ostoslistalla.

hezma · 03.09.2017 12:15

Kuukausi sitten pidin Eloy-maratonin. Ihan jottain pientä kirjasin ylös. Pastean tän nyt tänne, ettei ihan hukkaan joudu, mutta ei tässä mitään niin syvällistä ole, että oman topsun tekisin.

Bändin eka levy vuodelta 1971 kallistuu vielä vahvasti hard-rockin puolelle, joskin psykedeelisiä sävyjä on toki myös mukana. Verrokeiksi sopivat aikalaisistaan esim. Deep Purplen ja Uriah Heepin kaltaiset bändit, maanmiehistään varhainen Scorpions. Bändin liideri Frank Bornemann ei ole ottanut tässä vielä laulajan roolia, vaan tällä ekalla levyllä lead vocalistina toimii Erich Schriever, joka soittaa myös koskettimia. Koskettimet ovat levyllä kuitenkin vielä varsin pienessä roolissa, siksipä urkupohjainen Isle Of Sun erottuukin levyltä edukseen. Seuraavilla levyillä urkurin roolia vetävä Manfred Wieczorke toimii tässä vaiheessa vielä kitaristina.

https://www.youtube.com/watch?v=acE3DsDD-jY
https://www.youtube.com/watch?v=5q7OA8z4TLc

Toka albumi Inside, vuosi 1973. Nyt on se tutumpi varhainen urku/kitara -soundi löytänyt muotonsa. Fritz Randow on liittynyt rumpaliksi ja meininki on muuttunut muutenkin lennokkaammaksi. Levyn a-puolen täyttää 17-minuuttinen Land Of No Body, b-puolella on kolme lyhyempää biisiä.

https://www.youtube.com/watch?v=X19_GehDUJY

Kolmas levy Floating, vuosi 1974. Nyt lähtee ja kovaa. Levyä voisi kai kuvailla jo jonkinlaiseksi avaruusrockiksi, mutta ei sillee Hawkwind-tyyliin, vaan tämä on hyvin erilaista; lennokasta ja vauhdikasta, mutta ei junnaavaa. Mestariteos.

https://www.youtube.com/watch?v=gedXJ4LXVHk

Neljäs levy Power And The Passion, vuosi 1975. Kyseessä on teemalevy aikamatkasta, johon sisältyy rakkautta, huumeita, vankilassa lojumista ja velho. Levyn soundi on aiempaa pehmeämpi.

https://www.youtube.com/watch?v=g3BSKx2Kr4s

Viides levy Dawn, vuosi 1976. Bändin kokoonpano uudistui radikaalisti ja vain Frank Bornemann on jäljellä edellisestä kokoonpanosta. Bassoon tulee Klaus-Peter Matziol, koskettimiin Detlev Schmidtchen ja rumpuihin Jürgen Rosenthal, josta tulee myös bändin sanoittaja. Tämän kokoonpanon miellän bändin ns. klassiseksi kokoonpanoksi, jonka voimin syntyi kolme albumia (Matziol jatkoi bändissä tämän jälkeenkin ja on mukana nykyisinkin). Edellisellä levylläkin jo kuultiin syntikoita, mutta Schmidtchen ottaa homman haltuun paljon laajemmin. Myös rumpali ja basisti ovat ilmiömäisiä instrumenttiensa kanssa. Tämäkin on teemalevy ("The concept tells the tale of a man who after a sudden death comes back as a ghost.").

https://www.youtube.com/watch?v=qAZVGbq04Vs

Kuudes levy Ocean, vuosi 1977. Teemalevy jälleen, aiheena Atlantis. Nyt on kaikki mannerlaatat ja meret niin hyvin kohillaan, että mestariteoshan siitä syntyi; yksi parhaista teemalevyistä ever. Tai no yks parhaista levyistä yleensäkään. Myös sanotukset on mielenkiintoset.

https://www.youtube.com/watch?v=e12hQVtd5CU

Vuonna 1978 Eloylta ilmestyi livelevy, mutta sitä mulla ei ole. Seitsemäs studioalbumi Silent Cries and Mighty Echoes ilmestyi vuonna 1979. Tämä oli eka levy Eloylta mitä koskaan kuulin ja toki edelleen yksi suosikeistani.

https://www.youtube.com/watch?v=sJgetz2zdBA

Kahdeksas studiolevy Colours, vuosi 1980. Bändin kokoonpano muuttuu; kosketinsoittaja ja rumpali vaihtuvat ja mukaan tulee toinenkin kitaristi. Tämä kokoonpano pysyykin stabiilina vuoteen 1984 saakka vain sillä poikkeuksella, että rumpali vaihtuu parin levyn jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=E1X0euUgYgA

Yhdeksäs studiolevy Planets, vuosi 1981. Kyseessä on jälleen teemalevy. Levyn piti alunperin olla jopa tupla-lp, mutta ajankohta ei tainnut olla enää kovin otollinen massiivisille teema-albumeille ja ideasta luovuttiin. Musiikissa aikakauden piirteet eivät silti kuulu, vaan kyseessä on täysipainoinen progelevy.

https://www.youtube.com/watch?v=NvQkyvjrdkQ

Kymmenes studiolevy Time To Turn, vuosi 1982. Pahaenteisestä nimestään huolimatta kyseessä ei ole mikään täyskäännös musiikkityylissä vaan Planets-levyn jatko-osa. Jep, ei tullut tuplalevyä, mutta tuli kaksi erillistä levyä samaan teemaan. Nämä äänitettiin kuitenkin erikseen ja tällä levyllä varhainen rumpali Fritz Randow tekee paluun.

https://www.youtube.com/watch?v=MCr4WoovspA

Yhdestoista studiolevy Performance, vuosi 1983. Nimestään huolimatta kyseessä ei siis ole livealbumi. Nyt kuuluu kasarikin jo musiikissa, sekä tuotannossa että jokseenkin napakampina biiseinä. Kyseessä on kuitenkin selkeästi progelevy, joten ihan eri sarjassa painitaan kuin eräät nimekkäämmät brittikolleegat tähän aikaan.

https://www.youtube.com/watch?v=qAg0uEntLmo

Kahdestoista studiolevy Metromania, vuosi 1984. Nyt on jo äärikasaria, mutta progelevy tämäkin on. Levyn jotkut sanoitukset ovat aiheuttaneet minulle joskus pahoja näppyjä (I'm seeing trees growing, I'm hearing birds singing, I'm feeling rain falling), mutta alan pikkuhiljaa toipua. Tuotantonsa takia levy voi olla väärässä mielentilassa suht ärsyttävä. Ja herrajumala sitä kaiun määrää. Ostin tämän levyn aikoinaan kun Eloy-tuntemus oli vasta ehkä kolmen levyn varassa ja en tykännyt siitä yhtään. Möin sen siis pois. Mutta joo, pitihän tämä hankkia takasin että voi sulatella uusiksi. Onhan siinä sulattelemista vieläkin, mutta juuh, ei se nyt ihan mahoton ole... Levy ei menestynyt ja bändi hajosi muutamaksi vuodeksi.

https://www.youtube.com/watch?v=hWZtd9R6ijA

ps: 1984 ilmestyi myös Codename Wildgeese -elokuvan soundtrack. Kannessa lukee Eloy, mutta mukana taitavat olla vain Matziol, Arkona ja Folberth sekä neljäntenä tekijänä äänittäjä Jan Nemec. Bornemann ei siis ole mukana millään lailla, joten voikohan tuota Eloyn levyksi oikeasti edes kutsua, ehkä kyseessä on vain markkinamiesten kikka? Levy ei edes ollut Eloyn silloisen levy-yhtiön julkaisu. En ole levyä kuullut ja cd:nä sitä ei ole julkaistu. Youtubesta näyttäis löytyvän, pitänee hieman testata.

Kolmastoista studiolevy Ra, vuosi 1988. Eloy palaa kaksimiehisenä; Bornemannin kaverina toimii kosketinsoittaja Michael Gerlach. Levyllä on muutamia avustajia, mutta esim. vain kolmella biisillä on oikea basisti ja vain yhdellä oikea rumpali. Tuotanto on edelleen kasaria, mutta musiikki on rauhallisempaa ja laveampaa kuin muutamaa vuotta aiempi hyperaktiivisempi tyyli, joten en koe sitä tässä niin ongelmaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=XUWYg1ge4V8

Neljästoista studiolevy Destination, vuosi 1992. Bändi on edelleen kaksimiehinen, mutta nyt on avustava rumpali mukana koko levyllä ja yhtä vaille kaikissa biiseissä on basistikin. Kahdella biisillä tuo basisti on jopa Klaus-Peter Matziol. Levy rokkaa yllättävän suoraviivaisesti, mutta ei tämä onneksi mikään hevilevy ole.

https://www.youtube.com/watch?v=eZi0fSI5lgk

Viidestoista studiolevy The Tides Return Forever, vuosi 1994. Nyt on Klaus-Peter Matziol liittynyt takaisin bändiin, mutta rumpali löytyy edelleenkin vain vieraslistalta (sama tyyppi kuin edelliselläkin levyllä). Levyllä tavoitellaan Planets/Time To Turn -aikakauden henkeä, osin vanhempiakin aikoja, muttei välivuosiakaan ole kokonaan pois pyyhkäisty.

https://www.youtube.com/watch?v=7wnhAf_HgiY

Kuudestoista studiolevy Ocean 2: The Answer, vuosi 1998. Nyt on bändissä oma rumpalikin. Levyn nimestä voi myös päätellä jotain. Ostin tämän levyn tuoreeltaan aikoinaan ja tykästyin kovin (Ocean oli toki jo tuttu sillon). Jälkikäteen kun bändin tuotannon on ottanut paremmin haltuun on levyn magiaa hieman nakertanut huomio, että pari melodiaa ja ideaa oli kierrätetty aiemmasta tuotannosta (en kerro mistä), mutta en anna sen häiritä liiaksi. Jos iäisyyden kasassa ollut vanha bändi tekee näin vahvan levyn vuonna 1998 on kaikki synnit anteeksi annettu.

https://www.youtube.com/watch?v=fXvKZvxKRGk

Seitsemästoista studiolevy Visionary, vuosi 2009. Levy ei yllätyksiä tarjoa ja turhan paljon on kierrätyksen makuakin ilmassa; vanhoista ideoista ei ole jalostettu jotain uutta kuten edeltäjällään/-jillään, vaan lisää sitä samaa itseään. Sinällään hyvän kuuloista, mutta hmmm... näin pitkän tauon jälkeen odottaisi jotain enemmän! Tämän jälkeen on ilmestynyt livealbumi vuonna 2014, mutta sitä en ole kuullut.

https://www.youtube.com/watch?v=sqQWcmE2hQE

Juuri hetki sitten on ilmestynyt uusi studiolevy The Vision, The Sword And The Pyre, Part 1. Toivottavasti se tarjoaa jonkinlaisen yllätyksen.

https://www.youtube.com/watch?v=y5bBXLhdEsE

Last edited by hezma (03.09.2017 12:17)

KZ · 03.09.2017 12:32

Hyllystä löytyy kaikki tokasta levystä Coloursiin. Planetsin ajattelin vielä hommata. Sen jälkeen ei kai tarvi mennä pidemmälle...?

hezma · 03.09.2017 12:34

KZ wrote:

Hyllystä löytyy kaikki tokasta levystä Coloursiin. Planetsin ajattelin vielä hommata. Sen jälkeen ei kai tarvi mennä pidemmälle...?

No jos Planets kelpaa niin luulis sen seuraavankin?

hezma · 07.09.2017 17:04

Sopinee paremmin tänne ku psyketopsuun redface_new

---

The Nicen perustivat vuonna 1967 kosketinsoittaja Keith Emerson, laulaja/basisti Lee Jackson, kitaristi David O'List ja rumpali Ian Hague. Bändi perustettiin taustabändiksi soul-laulaja P.P. Arnoldille.

Arnold oli ollut taustalaulajana Ike & Tina Turnerin bändissä, mutta jättänyt bändin vuoden 1966 Englannin kiertueen aikana ja jäänyt Lontooseen. Arnoldilla oli Briteissä useita hittejä ja hän levytti myös The Small Facesin kanssa. Hänellä oli taustabändi nimeltään The Blue Jays, johon hän oli kuitenkin tyytymätön ja halusi sen vaihtoon. Arnoldin autokuski vihjasi, että Keith Emerson olisi sopiva tyyppi kokoamaan bändin. Emerson oli tätä ennen soittanut bändeissä Gary Far and The T-Bones (jossa soitti myös Lee Jackson) ja The VIPs (josta kehittyi ensin Art ja sitten Spooky Tooth). Emerson suostui Arnoldin tarjoukseen sillä ehdolla, että saisi oman bändinsä lämppäriksi Arnoldin keikoille. Ardoldin manageri Andrew Loog Oldham suostui tähän, koska saisi siten kaksi bändiä yhden hinnalla.

The Nicen ensikeikka oli toukokuussa 1967 jazz- ja bluesfestareilla Windsorissa hieman Lontoosta länteen. Arnold esiintyi päälavalla ja The Nicen oma keikka oli sivummalla teltassa. Keikka sai mukavasti huomiota mm. Melody Makerissa. Arnold palasi pian Amerikkaan ja hänen managerinsa Oldham tarjosi bändille omaa sopimusta Immediate -merkilleen. Rumpali Hagueta ei kiinnostanut kuitenkaan bändin progressiivinen linja ja hänen tilalleen tuli Brian Davison.

The Nice kiersi loppuvuoden 1967 yhdessä Jimi Hendrixin, Pink Floydin, The Moven ja Amen Cornerin kanssa. Heidän yhtenä roudarinaan toimi eräs Ian Kilmister. Useilla keikoilla O'List paikkasi myös Syd Barrettia Pink Floydissa.

Syksyllä 1967 The Nice äänitti ensilevynsä The Thoughts of Emerlist Davjack, joka kerettiin julkaistakin vielä samana vuonna. Manageri Oldhamin kanssa oli hieman riitaa biisien pituuksista, mutta saivat silti mahdutettua mukaan yhden 8-minuuttisen raidankin. Manageriksi vaihdettiinkin pian urheilutoimittaja Tony Stratton-Smith.

Ensilevy on ajalleen tyypillistä psykedeelistä meininkiä. Pääpiirteissään kyse on pop-levystä, jossa kuitenkin venytellään rajoja varsin rohkeasti. Meininki on hapokasta ja varsin rouheaa, ei niinkään leppoista kukkaispoppia. Pitkä instrumentaali Rondo perustui Dave Brubeckin sävellykseen. Tämä kappale on löytänyt tiensä myöhemmin usein myös ELP:n keikkasettiin. Siinä missä Rondo perustui pitkälti Emersonin urkutyöskentelyyn pääsi O'List revittelemään enemmän War And Peace -instrumentaalissa. Varsin kauas pop-muotista irtoaa myös pitkähkö hämyily Dawn. Ilmeisesti jotain klassisia lainojakin levyltä löytyy, vaikkei niitä ole sen kummemmin kerrottu (ainaskin tuosta Rondossa). Myöhemminkään ei The Nice tai Emersonin seuraava bändi Emerson, Lake & Palmer paljastanut kaikkia lainojaan.

https://www.youtube.com/watch?v=9KiGE2BU-ik
https://www.youtube.com/watch?v=Cg--Jmg74F8
https://www.youtube.com/watch?v=LMt5BnrXFn8

Kitaristi O'Listin kanssa homma ei kaikilta osiltaan pelannut ja hänet erotettiin / hän jätti bändin syksyllä 1968. Korvaajaksi harkittiin esim. Steve Howea ja vaikka tyypit tulivat hyvin toimeen keskenään Howe päätti olla liittymättä bändiin. Emerson yritti opetella soittamaan kitaraa voidakseen soittaa joitain O'Listin osuuksia, mutta luovutti yhden keikan jälkeen ja bändi päätti jatkaa ilman kitaristia.

Toinen albumi Ars Longa Vita Brevis ilmestyi marraskuussa 1968. Levy jatkaa siitä mihin edellisellä levyllä jäätiin. Alussa on kolme lyhyttä poppikappaletta, joissa kuullaan myös Emersonin vokalisointia. Pitkä Sibelius-laina Intermezzo from the Karelia Suite otettiin mukaan Roy Harperin ehdotuksesta. Koko b-puolen täyttävä nimibiisi perustui osittain Bachin Brandenburg Concertoon ja sen joissain osissa käytettiin apuna orkesteria.

https://www.youtube.com/watch?v=ZJcqE-xiy_s
https://www.youtube.com/watch?v=k2TpVNzgTYI
https://www.youtube.com/watch?v=duMXNtHDaIY

Kolmas levy Nice ilmestyi syksyllä 1969. Levyn a-puoli on studiomateriaalia ja b-puoli on liveä New Yorkin Fillmore Eastista saman vuoden keväältä. Sen lisäksi että hieman lainaillaan klassisia juttuja (?) levyltä löytyvät myös Tim Hardin (Hang on to a Dream) ja Bob Dylan (She Belongs to Me) -coverit. Livepuoliskalla kuullaan myös uusi tulkinta Rondosta.

https://www.youtube.com/watch?v=0iCPrKTdPHM
https://www.youtube.com/watch?v=KeTl0Gvcauw
https://www.youtube.com/watch?v=Pzz60X1mBgk

Vuoden 1969 puolivälissä The Nicea pyydettiin tekemään musiikkia Newcastlen taidefestareita varten. Tätä varten bändi sävelsi orkesteriteoksen The Five Bridges Suite. Teoksen ensiesitys oli lokakuussa 1969 Newcastle City Hallissa. Täydellinen versio orkestereineen äänitettiin muutama päivä myöhemmin Fairfield Hallissa Croydonissa. Tämä muodosti pohjan albumille Five Bridges, joka ilmestyi kesällä 1970. Samaiselta Croydonin keikalta levyllä ovat mukana myös orkesteroidut versiot Sibeliuksen Karelia Suiten Intermezzosta sekä Tchaikovskyn Pathetique Symphonyn kolmannesta osasta. Levyn täydentävät vielä bändin yksinään soittama Dylan-cover Country Pie, joka on naitettu yhteen Bachin Brandenburg Concerto No. 6:n kanssa (tämä esitys ei ole Croydonista vaan Fillmore Eastista) sekä bändin oma biisi One of Those People, joka on studioäänitys.

https://www.youtube.com/watch?v=HSNZzg3-EJ8
https://www.youtube.com/watch?v=3lsoZcmwLyU
https://www.youtube.com/watch?v=pa_D1cjDU4A

The Five Bridges -teoksen jälkeen Emerson oli sitä mieltä, että bändi on edennyt ja kehittynyt niin pitkälle kuin sillä mahdollisuuksia on. Häntä vaivasi erityisesti Jacksonin rajoittuneet laulajankyvyt. Hän kyseli mm. Jack Brucelta ja Chris Squirelta kiinnostusta perustaa uusi bändi kanssaan, mutta molemmat kieltäytyivät. Bändin ollessa Amerikan kiertueella yhdessä King Crimsonin kanssa Emerson tutustui Greg Lakeen ja aikoi perustaa uuden bändin hänen kanssaan. The Nice kuitenkin sinnitteli ja keikkaili vuoden 1970 alkumetreille asti ennen kuin Emerson kertoi bändikamuilleen eroavansa bändistä. Vielä helmikuussa 1970 bändi äänitti yhdessä Los Angelesin Filharmoonikoiden kanssa uuden version America -kappaleesta myöhempää televisioesitystä varten. Maaliskuussa tuli vahvistus Melody Makerin sivuilla, että bändi on hajoamassa. Maaliskuun 22. päivä oli heidän viimeinen Englannin keikkansa Croydonissa, jonka jälkeen oli vielä lyhyt Saksan kiertue, jonka päätöskeikka oli 30. maaliskuuta.

Jälkijättöisesti julkaistiin vielä yksi levy Elegy, joka ilmestyi samoihin aikoihin Emerson, Lake & Palmerin debyyttilevyn kanssa vuoden 1970 lopussa (tai joidenkin lähteiden mukaan vasta muutama kuukausi myöhemmin keväällä 1971). Emerson ei osallistunut levyn koostamiseen vaan siitä vastasivat Jackson, Davison ja Charisma -levy-yhtiö. Levyllä kuultiin liveversiot Hang On To A Dream ja America -biiseistä, jotka oli äänitetty Fillmore Eastissa vuonna 1969 sekä studioversioina Dylan-coveri My Back Pages sekä Tchaikovskyn Pathetique Symphonyn kolmas osa (tämä on bändiversio ilman orkesteria).

Vuonna 2002 on The Nicella ollut muutama reunion-keikka.

https://www.youtube.com/watch?v=MOcqhEiX8FU
https://www.youtube.com/watch?v=HsYWtbJZ3lY

Last edited by hezma (07.09.2017 17:57)

hezma · 11.09.2017 15:54

Aattelin listailla asioita, joista kokemuspiiri on varsin suppea ja laajempaa tietämystä ei oikeasti ole, mutta että jottain kuiteski.

Tässä aiheena 70-luvun Japani-proge ja TOP-5 levyt (yks levy per bändi ja keskinäistä parhuusjärjestystä en miettiny).

Part 1:

Kosketinsoittaja Kuni Kawachi oli The Happenings Four -nimisen bändin liideri ja hänellä on jokunen omakin levy. Luulisin että tunnetuin levy (ja ainut mitä ite tunnen) on vuoden 1970 Kirikyogen, jonka alkuperäiseksi esittäjäksi oli merkattu Kuni Kawachi & Friends. Nämä ystävät olivat rumpali-veli Chito Kawachi sekä kitaristi Hideki Ishima ja laulaja Joe Yamanaka. Nämä kaksi viimeksi mainittua olivat bändistä nimeltä Flower Travellin' Band, joka lienee tunnetuimpia japsiprogebändejä. Siksipä monet Kirikyogen -levyn uusintapainokset nimeävätkin levyn Kuni Kawachi & Flower Travelling Bandin levyksi. Flower Travellin' Bandin omista levyistä vuoden 1971 Satori lienee se tunnetuin ja parhaimmaksi reitattu, mutta minä nyt kuittaan bändin tällä Kirikyogenilla, koska se on mun lempparini.

https://www.youtube.com/watch?v=FH51Lia_9_E
https://www.youtube.com/watch?v=G_43rz0Yr04
https://www.youtube.com/watch?v=aoyTxlwANuk

Part 2:

Samurai-niminen bändi löytyy Englannistakin, mutta toki myös Japanista. Nämä tekivät kaksi levyä 70-luvun alussa ja tämä nimetön eka levy vuodelta 1970 tunnetaan myös nimellä Green Tea. Se oli alunperin tupla-lp, mutta myöhemmin se on kutistettu yhden levyn mittaiseksi tiputtamalla kaksi biisiä pois. Yllättäen kaikki cd-versiot myötäilevät tuota lyhyempää mallia. Bändin japaninkielinen nimi taitaa oikeasti kääntyä muotoon Miki Curtis & The Samurais. Curtis oli bändin laulaja. Yhtyeen basisti Tetsu Yamauchi tunnettiin myöhemmin brittiläisen Free-yhtyeen jäsenenä. Itseasiassa tämä Samurain eka levy on äänitettykin Lontoossa (se toka levy äänitettiin Tokiossa). En tiedä pitivätkö sitten majapaikkaa siellä, mutta taitaa bändissä soittaakin pari brittiä. Noh tämä levy nyt on tyylirikko tässä yhteydessä muutenkin, koska bändi laulaa kokonaan englanniksi, mutta eiköhän tämä silti japsibändiksi lasketa.

https://www.youtube.com/watch?v=OED5d1NFLjA
https://www.youtube.com/watch?v=A0rKWm6Q6q8
https://www.youtube.com/watch?v=q_on3LIEwZY

Part 3:

Isao Tomita on japanilainen vastine Wendy Carlosille. Eli hän teki syntikkaversioita klassisista sävellyksistä. Alkuun työvälineenä oli lähes pelkästään Moog-syntikka ja instrumentin rajoitteet tietäen homma vaati hirmusti päällekkäisäänityksiä ja käsittämätöntä tarkkuutta. Ennen klassisen musiikin kimppuun käymistään Tomita oli kerinnyt tehdä jo yhden Moog-levyn tunnetuista rock-biiseistä tulkiten mm. Beatlesia ja Simon & Garfunkelia. Ja jo ennen tuota hän oli 60-luvulla säveltänyt pari soundtrackia, joista toinen on jonkinlaista sinfonista musiikkia lapsille johonkin animaatioon.

Vuonna 1975 ilmestyi Tomitan tulkinta Mussorgskyn teoksesta Pictures At An Exhibition, joka on huimaa kamaa. Toisin kuin Carlos Tomita ei yritäkään kuulostaa aidolta orkesterilta vaan hän käyttää hyvin omaperäistä soundimaailmaa luoden täysin omannäköisensä teoksen.

https://www.youtube.com/watch?v=lnSTl9R91ec
https://www.youtube.com/watch?v=BSLS0mvHwhc
https://www.youtube.com/watch?v=LCYSrpT9DR4

Part 4:

Osamu Kitajima oli jo vuonna 1971 julkaissut psykedeelisen poppilevyn brittiläisten esikuviensa inspiroimana käyttäen taiteilijanimeä Justin Heathcliff. Tämän jälkeen hän teki yhteisen levyn Far East Family Bandissa soittavan Fumio Miyashitan kanssa. Vuonna 1974 Osamu teki ensimmäisen soololevynsä Benzaiten, joka julkaistiin maailmalla vuonna 1976 ja jos intternettiin on uskominen myös japanilainen julkaisu tapahtui vasta tuolloin. Levy yhdistelee omaperäisellä tavalla japanilaista perinnemusiikkia länsimaisiin rock-vaikutteisiin. Lopputuloksena mestarillinen progelevy.

https://www.youtube.com/watch?v=-0y59gFdUSc
https://www.youtube.com/watch?v=DWvG8RJ_P6w
https://www.youtube.com/watch?v=pMj073fyAF4

Part 5:

Stomu Yamash'ta oli opiskellut sekä klassista musiikkia että jazzia ensin Japanissa ja sitten Amerikassa. Tätä myötä hän päätyi myös Englantiin levyttämään sikäläisten artistien kanssa ja hänen levyillään soittaa mm. Soft Machinesta ja Isotopesta tuttuja muusikoita. Vuonna 1976 ilmestyneellä Go -albumilla hänen yhteistyökumppaneinaan ovat kanteen päässeiden Steve Winwoodin ja Michael Shrieven lisäksi mm. Klaus Schulze, Al Di Meola sekä Rosko Gee. Levy onkin erilaisten tyylien yhteensulautuma, mutta se toimii erinomaisesti. Rajat hämärtyvät kun esim. avaruus, fuusio ja pop kohtaavat.

https://www.youtube.com/watch?v=T3lDZ9MPFLs
https://www.youtube.com/watch?v=cuRauNMoGMI
https://www.youtube.com/watch?v=1pcb6SMnKn4

Firon · 11.09.2017 18:20

Hezzulle taas peuk

Osamu Kitajima ainoa entuudestaan tuttu noista. Benzaitenin avausbiisi varsinkin erittäin kova.

KZ · 11.09.2017 18:59

^^ pittää tutustua. Yonin bayashin livelevy löytyi joskus hyllystä. Onko näitä painettu uusintana vai onko kaikki levyt kiven alla?

Last edited by KZ (11.09.2017 19:00)

hezma · 12.09.2017 08:18

70-luvun Ruotsi-proge top-5, part 1:

Bo Hansson oli ennen soolouraansa soittanut urku-rumpu -duossa Hansson & Karlsson, joka tunnetaan esim. siitä että Jimi Hendrix coveroi heidän Tax Free -biisinsä. Hanssonin ensimmäinen soololevy oli vuonna 1970 ilmestynyt J.R.R. Tolkienin kirjoihin perustuva Sagan Om Ringen. Alkujaan se julkaistiin vain Ruotsissa, mutta hieman myöhemmin se sai laajemmin huomiota brittiläisen Charisman julkaisuna nimellä Lord Of The Rings. Levy on tyystin instrumentaalinen ja Hanssonin itsensä pääosin soittama, avustamassa ovat vain rumpali ja fonisti/huilisti.

https://www.youtube.com/watch?v=1VfjOhHhaLs
https://www.youtube.com/watch?v=yXYs44QMCJM
https://www.youtube.com/watch?v=QEz6-nxrFEA

Part 2:

Kitaristi Janne Schaffer on tehnyt paljon sessiomuusikon hommia. Hän on soittanut mm. Abban levyillä. Ensimmäinen soololevy on vuodelta 1973. Pääosin instrumentaalinen levy sijoittuu tyylillisesti jonnekin Jukka Tolosen ja Jeff Beckin välimaastoon, mutta on mukana yksi laulettu bluesbiisikin. Englannissa levyn julkaisi Vertigo-nimellä The Chinese.

https://www.youtube.com/watch?v=wwp_8BmBB6w
https://www.youtube.com/watch?v=4chNQH3oFQs
https://www.youtube.com/watch?v=_p6aLq09KSs

Part 3:

Kebnekajsen jäsenistä osa oli soittanut aiemmin mm. Baby Grandmothers ja Mecki Mark Men -nimisissä psykedeelissä bändeissä. Osa bändin jäsenistä on tuttuja myös Bo Hanssonin levyiltä. Kebnekajsen eka albumi oli myös vielä vahvasti psykedeelisessä rockissa kiinni. Tämä toka albumi on vuodelta 1973 ja siinä bändi on ottanut käsittelyynsä nipun vanhoja kansansävelmiä muokaten ne sähköiseen muotoon. Levyllä on yksi pitkä oma biisi, muut ovat trad.

https://www.youtube.com/watch?v=7_e7r0ABEHA
https://www.youtube.com/watch?v=ylS0H6zQDho
https://www.youtube.com/watch?v=AZeWCHhA-Tg

Part 4:

Samla Mammas Manna edustaa tyyliä, joka tunnetaan nimellä Rock In Opposition (RIO). Tosin tuo RIO on vähän huono määrite tässä vaiheessa vielä, koska tämähän on ihan huumorimusiikkia joihinkin lajityypin yleisiin piirteisiin nähden, enempi Zappaa kuin Henry Cowta. Suomessa bändi tunnetaan varmaankin siitä, että sen kitaristina oli Coste Apetrea, joka sittemmin teki yhteistyötä Jukka Tolosen kanssa. Bändi kävi läpi useamman inkarnaation; 70-luvun lopulla kitaristin vaihduttua bändin nimi vaihtui muotoon Zamla Mammaz Manna ja 80-luvun alussa jäsenistön vaihduttua vielä lisää syntyi Von Zamla. Klossa Knapitatet vuodelta 1974 on bändin kolmas albumi.

https://www.youtube.com/watch?v=xpTAHJjhgsw
https://www.youtube.com/watch?v=FfWURTQwd7E
https://www.youtube.com/watch?v=7ahnONzIOVo

Part 5:

Ragnarök on varhaisin useista bändeistä, joissa kitaristi Peter Bryngelsson on soittanut. Tämä ensilevy on vuodelta 1976. Rauhallista, hieman folk-vivahteista ja melankolista instrumentaalimusiikkia, josta tulee paikoin mieleen vaikkapa Bo Hansson tai Camel.

https://www.youtube.com/watch?v=ExXwxPTRnwo
https://www.youtube.com/watch?v=VxZ69T6Eewk
https://www.youtube.com/watch?v=f5wPkCfAY-0

KZ · 12.09.2017 08:23

psykostep Samla mammas manna psykebileet

Last edited by KZ (12.09.2017 08:23)

hezma · 12.09.2017 08:30

Koska tunnen vain 8 puolalaisbändiä listaan nyt neljä lempparilevyä neljältä eri bändiltä/artistilta. Öh, siis yks levy per bändi.

Puola TOP-4, part 1:

Skaldowie aloitti levytysuransa 60-luvun lopulla. Bändiä ei voine pitää puhtaasti progebändinä, sillä osa levyistä on silkkaa poppia, osa ilmeisesti suht viihteellisiäkin. Omasta hyllystä löytyy 5 levyä, joista pidän kyllä kaikista. Progen kannalta oleellisin on vuoden 1972 Krywań, Krywań.

https://www.youtube.com/watch?v=KkVNj4PQ0zU
https://www.youtube.com/watch?v=2CAwUYrmOjQ

Part 2:

Breakout oli suoraa jatkoa aiemmalle bändille nimeltään Blackout, joka teki yhden levyn vuonna 1967. Breakoutin eka levy ilmestyi vuonna 1969. Laulaja Mira Kubasińska ei ole mukana ihan kaikilla bändin levyillä. Kahden levyn kannessa hänen nimensä mainitaan erikseen ja näistä ainaskin vuoden 1971 Mira laskettaneen enempi soololevyksi. Tämä Ogień on vuodelta 1973 on bändin kuudes levy. Osa bändin levyistä on suht tavallista bluesia, mutta osassa on vahva psykedeelinen vire. Niin myös tällä varsin progemaisella levyllä.

https://www.youtube.com/watch?v=jlM33lrH5e4
https://www.youtube.com/watch?v=IkevmlTBERA
https://www.youtube.com/watch?v=UlSWUUVEiVY

Part 3:

Viulisti-saksofonisti-huilisti Michał Urbaniakin ura alkoi 60-luvun alkupuolella. Omia levyjä alkoi ilmestyä 60-luvun lopulta lähtien useiden eri bändinimikkeiden alla (Michael Urbaniak's Orchestra, Michal Urbaniak's Group, Michał Urbaniak Constellation, Michal Urbaniak's Fusion), joissa monissa oli mukana myös laulaja-vaimo Urszula Dudziak (jolla on myös omia levyjä, joissa Urbaniak soittaa).

Tämä käsiteltävä oleva levy Fusion on kansainvälinen julkaisu vuodelta 1974. Sama levy oli ilmestynyt jo vuotta aiemmin Saksassa nimellä Super Constellation. Erona näissä on se, että Fusionissa on yksi biisi enemmän; tuo lisäbiisi on kolmiminuuttinen levyn nimikappale, joka on uusi versio Inactin -nimisen levyn niikappaleesta. Persoonallista meininkiä, joka ei häviä amerikan serkuilleen yhtään.

https://www.youtube.com/watch?v=mORc2xopaNY
https://www.youtube.com/watch?v=ZCwPBj1fF9E
https://www.youtube.com/watch?v=S_Xl_qEq8Qc

Part 4:

Czesław Niemenin levytysura alkoi 60-luvun lopulla. Musiikkityyli vaihtui käytettyjen taustamuusikoiden (tai niiden puutteen) mukana beatista ja popista avantgardeen, fuusioon ja progeen ja jopa elektroniseen musiikkiin. Niemenin laulutyylistä johtuen mukana on ollut usein myös ripaus bluesia.

Vuonna 1975 ilmestyi N.AE. eli Niemen Aerolit. Tältä levyltä löytyy fuusiomaisuutta, mutta myös varsin kokeellista kamaa.

https://www.youtube.com/watch?v=hxMb2U6DYbs
https://www.youtube.com/watch?v=ep_UmEh1ASE
https://www.youtube.com/watch?v=JOfL58fbZEM

hezma · 13.09.2017 13:43

Espanjan proget top-5, part 1:

Fusioon teki kolme levyä. Tämä kroko-kantinen on niistä se keskimmäinen ja vuodelta 1974. Nimestään huolimatta bändi ei soittanut jazz-rockia vaan tommosta sinfoa tai mitä lie, urkuhommelit kai muistuttaa vähä ELPpiä. Tai ainaskin tämä levy on jotain tommosta, en niitä muita tunne ja kaikki kolme ovat kai jossain määrin erilaisia, en tiijä.

https://www.youtube.com/watch?v=5X_nEtInFeY
https://www.youtube.com/watch?v=Zkyt_YYNfWQ
https://www.youtube.com/watch?v=hIGpIAnmfV0

Part 2:

Triana soitti flamenco-rockia/-progea. Progen määrä hiljalleen väheni, mutta kaikki alkuperäisen bändin levyt ovat silti hyviä. Niitä kerkesi ilmestyä 6 kpl vuoteen 1983 mennessä, jolloin yksi bändin jäsenistä kuoli auto-onnettomuudessa. Eka albumi ilmestyi vuonna 1975. Alkujaan se oli nimetön, mutta on myöhemmin tunnettu nimellä El Patio.

https://www.youtube.com/watch?v=6OgUUkbIuG4
https://www.youtube.com/watch?v=CxmUcT86hw8
https://www.youtube.com/watch?v=LsVd2fVxZMw

Part 3:

Ibio teki vain yhden levyn Cuevas De Altamira, joka ilmestyi vuonna 1978. (Paitsi että näyttäs, että näiltä on tullu joku reuionlevy tms. 2006.) Tästä löytyy hieman folkkipiirteitäkin, mutta ei tämä flamencohommelia ole kuten Triana, sinfon puolelle tässä mennään.

https://www.youtube.com/watch?v=j5mjGvmLVCE
https://www.youtube.com/watch?v=5gbTvJmyZvA
https://www.youtube.com/watch?v=jJR4RcT8S3c

Part 4:

Itoiz edustaa baskialueen bändejä. Näillä bändeillä oli musiikissaan usein vahva folkmusiikin pohja. Niin näilläkin, mutta aika sinfoksikin paikoin mennään. Baskien kieli on myös ihan omanlaisensa eikä millään lailla sukua espanjankieleen tai ilmeisesti juuri muuhunkaan. Tämä bändin eka levy on vuodelta 1978. Ainaskin pari seuraavaa ovat vielä progea, mutten ole niitä tai myöhempiä kuullut.

https://www.youtube.com/watch?v=8TVThfb5Aaw
https://www.youtube.com/watch?v=mI-s28WL-j8
https://www.youtube.com/watch?v=lEs9xMcDwAQ

Part 5:

Mezquitan eka levy Recuerdos De Mi Tierra ilmestyi vuonna 1979. Tässäkin bändissä kuuluu flamenco vahvasti. Meininki on aika kiihkeetä. Bändiltä tuli toinenkin levy 80-luvun alussa, mutta se on kai selvästi heikompi, en ole kuullut.

https://www.youtube.com/watch?v=LAcnwCDxdPE
https://www.youtube.com/watch?v=xz_6ZDh38Vg
https://www.youtube.com/watch?v=tUiZ4OO-NfU

Last edited by hezma (13.09.2017 13:45)

KZ · 13.09.2017 20:21

Itoiz ja Triana omat suosikit so far.

Seuraavaksi Unkari? Eikö sielläki ole/on ollu suht vahva progeskene?

hezma · 15.09.2017 11:37

Wikipediakaan ei tuntunu täysin tietävän missä menee Keski- ja Itä-Euroopan raja, joten tää nyt on vähä tämmönen yhistelmä ja mutu. Mut siis nyt listauksessa progea sieltä. Tässä katsauksessa on mulla nyt mukana Tekki ja Slovakia (siihen aikaan Tekkoslovakia), Unkari, Kroatia (siihen aikaan Jugoslavia) ja Romania. En ota tähän mukaan Baltian maita tai Venäjää.

Keski- & Itä-Euroopan proget, top-8, part 1:

Collegium Musicum asettuu nykysellä kartalla Slovakian puolelle. Bändin juuret ovat 60-luvun psykedeelisessä bändissä nimeltään Prúdy, jossa soittivat tulevat CM-miehet Marián Varga (koskettimet) ja Fedor Freo (basso). Prúdyn keulamies Pavol Hammel käytti tuota nimeä bändistään myöhemminkin, vaikka siinä soitti ihan eri tyyppejä. Lisäksi Hammel ja Varga ovat levyttäneet kimpassa myöhemminkin.

Tämä käsittelyssä oleva levy Live on bändin kolmas albumi vuodelta 1973. Kokoonpano tässä on ELP-tyyppinen trio, edeltävillä ja seuraavilla levyillä oli kitaristikin. Musiikissa sovelletaan ja lainaillaan paljon klassista, mutta minun tuntemukseni ei riitä lähteitä nimeämään. Kova meno.

https://www.youtube.com/watch?v=Y9JanFvVQXw
https://www.youtube.com/watch?v=xtPlsMzhhIY

Part 2:

Phoenix tulee Romaniasta. Bändi perustettiin 60-luvulla ja alkujaan ohjelmistoon kuului esim. Beatles ja Rolling Stones -kovereita. Paikallinen järjestelmä ei kuitenkaan sallinut moista länsimaista shittiä vaan vaati, että rokkibändienkin musiikin pitää ilmentää omaa kulttuuria. Phoenix etsi sitten inspiraatiota romanialaisesta kansanmusiikista ja näin syntyi heidän oma tyylinsä. Romanian hankalat olot ajoivat bändin välissä jopa maanpakoon, joten levytystahti hiipui kolmen albumin jälkeen. Tämä Mugur De Fluier on bändin toinen albumi vuodelta 1974.

https://www.youtube.com/watch?v=2roc4nZb3WY
https://www.youtube.com/watch?v=bkuEjrc2JzY
https://www.youtube.com/watch?v=mB0OPox50WI

Part 3:

Drugi Način edustaa tässä kisassa Kroatiaa (ent. Jugoslavia). Heidän ensilevynsä on vuodelta 1975. Bändi kuitenkin hajosi jo seuraavana vuonna ja osa sen jäsenistä perusti Nepočin -nimisen bändin. Sekin jäi lyhytikäiseksi tehden yhden levyn vuonna 1977. Tuon jälkeen Drugi Način kokosi rivinsä uudelleen, mutta toinen albumi 80-luvun alusta ei saavuttanut enää entisenlaista suosiota ja bändi hajosi. Ensilevyllä bändin musiikki vertautuu esim. Uriah Heepin, Deep Purplen ja Jethro Tullin kaltaisiin bändeihin, mutta meno on aika kepeää eikä mitään heviä niinku noi pari esikuvaa.

https://www.youtube.com/watch?v=-ngVrRLj83Y
https://www.youtube.com/watch?v=Zd0ovZsg_Y0
https://www.youtube.com/watch?v=aqlq5A0C3oQ

Part 4:

Tämä tsekkiläinen kitaristi Radim Hladíkin johtama bändi tunnettiin aluksi nimellä The Blue Effect, sitten Modrý Efekt, ja sitten vielä lyhyemmin M. Efekt. Tämä Svitanie vuodelta 1977 on bändin kuudes levy. Bändin musiikkityyli vaihtui vuosien myötä; välissä tehtiin aika jazziakin kamaa (esim. kimppalevy Jazz Q Prahan kanssa). Tämä levy on jo aika sinfoa, mutta kyllä se fuusiokin siellä vielä kuuluu. Bändin kokoonpanokin vaihteli ja tällä levyllä bassoa soittaa Collegium Musicumista tuttu Fedor Freo, koskettimissa on puolestaan aiemmin Synkopy 61:ssa soittanut Oldřich Veselý.

https://www.youtube.com/watch?v=5XvH0UsYuQM
https://www.youtube.com/watch?v=LOO9mtjfF9k

Part 5:

Fermáta on slovakkibändi. Huascaran on bändin kolmas levy vuodelta 1978. Tyylillisesti kallistutaan enempi fuusion puolelle, mutta kyllä tästä vähän sinfosävyäkin löytyy. Jo pariin kertaan mainittu Fedor Freo soitti jossain vaiheessa tässäkin bändissä, mutta ei vielä tällä levyllä.

https://www.youtube.com/watch?v=ROAMj8PoPNU
https://www.youtube.com/watch?v=h6fny9mIn1o

Part 6:

Tsekkiläinen Progres 2 tunnettiin aluksi nimellä The Progress Organization ja sitten hetkellisesti nimellä Barnodaj. Eli kuvassa oleva levy on periaatteessa bändin kolmas albumi, vaikka olikin ensimmäinen Progres 2 -nimen alla. Pientä miehistönvaihtelua näiden levyjen välillä toki on, mutta eniwei. Bändin kitaristi Pavel Váně oli kerinnyt piipahtaa hetken myös Synkopy 61:ssä ja Collegium Musicumissa 60-luvun lopulla/70-luvun taitteessa. Rock-ooppera Dialog S Vesmírem oli esitetty kokonaisuudessaan livenä jo pari vuotta ennen studiolevyn julkaisua, joka siis tapahtui vuonna 1980.

https://www.youtube.com/watch?v=CCw6jeRxMLo
https://www.youtube.com/watch?v=v-VwRAHmWZw
https://www.youtube.com/watch?v=MGsMcx0CIn0

Part 7:

Tsekkiläinen Synkopy 61 oli tehnyt useita sinkkuja ja kolme ep:tä 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin, jolloin bändi hajosi. 80-luvun alussa bändi tuli takaisin nimellä Synkopy & Oldřich Veselý. Uuden Synkopyn miehistöstä kaikki paitsi toinen kitaristeista olivat soittaneet jo Synkopy 61:ssä. Ilmeisesti se, että Veselýn nimi mainittiin nyt erikseen vihjaa että hän oli nyt bändin johtaja. Jos oikein olen tulkinnut niin aiemmin hän oli kyllä tehnyt bändille biisejä jo 60-luvun lopulta lähtien, mutta liittyi mukaan soittajaksi vasta paljon myöhemmin. Bändin hajottua hän soitti parin levyn ajan M. Efektissä. Uuden Synkopyn ensimmäinen albumi oli vuonna 1982 ilmestynyt Sluneční Hodiny.

https://www.youtube.com/watch?v=cND9H05yJio

Part 8:

Unkarilainen East perustettiin jo 70-luvun puolivälissä, mutta ensimmäinen levy ilmestyi vasta vuonna 1981. Hűség on bändin toinen albumi vuodelta 1982. Ainaskin neljä ekaa albumia ovat progelevyjä, vaikka kolmas levy onkin selvästi kahta ekaa kaupallisempi. Se neljäs oli puolestaan instrumentaalilevy.

https://www.youtube.com/watch?v=yekj9QEmRPA
https://www.youtube.com/watch?v=YQOqSg-j_Sk
https://www.youtube.com/watch?v=vSQ5w8pbbUA

hezma · 18.09.2017 16:04

Israelin proget top-5, part 1:

The Churchills (tai Churchill's kuten levyn kannessa lukee) perustettiin Tel Avivissa vuonna 1965. Bändiin kuului myös brittiläinen kitaristi ja kanadalainen laulaja. Bändi vieraili Tanskassa, jossa he toimivat lämppärinä Deep Purplen keikalla. Palattuaan Israeliin he tekivät ensimmäisen levynsä, joka ilmestyi vuonna 1968. Se on ajalleen tyypillistä psykedeelistä rokkia, jossa toki hieman itämaisia vaikutteita, mutta sehän kuului tähän genreen muutenkin. Ja koska laulu on englanniksi ei bändiä juuri länsimaisista aikalaisistaan erota. Tämä ei toki haittaa koska levyhän on hyvä. Israelilaisesta näkökulmasta levy on toki tärkeä ja jopa vallankumouksellinen merkkipaalu. Levy myi kuitenkin heikosti ja laulaja Stan Salomon erosi bändistä. Tämän myötä bändi teki sessiomuusikon hommia muille paikallisille tai vieraileville artisteille. He myös tekivät yhteistyötä säveltäjä/kapellimestari Noam Shariffin kanssa, joka oli innostunut Deep Purplen orkesteriyhteistyöstä ja niinpä Churchill's teki yhteisen keikan Israeli Philharmonic Orchestran kanssa sekä julkaisivat sinkun parista Bachin sävellyksestä.

Vuonna 1970 bändiin liittyi laulajaksi Danny Shoshan. Vuonna 1971 he matkustivat Lontooseen, jossa tekivät albumin Junkies, Monkeys & Donkeys, jonka julkaisi A&M Records. Bändi oli ottanut nyt uuden nimen Jericho Jones. Keikkailtuaan jonkin aikaa Englannissa bändi lyhensi nimensä muotoon Jericho ja keskittyi kolmannen levynsä tekoon. Se ilmestyi niinikään A&M:n julkaisuna vuonna 1972. Tämä oli bändin levyistä kenties progein, biisitkin ovat pitempiä. Levy menestyi Euroopassa varsin hyvin ja bändillä riitti keikkoja. Yhteinen kiertue Led Zeppelinin kanssa kuitenkin jostain syystä peruuntui ja bändille tuli koti-ikävä ja se hajosi.

https://www.youtube.com/watch?v=SK-boH0DkYs
https://www.youtube.com/watch?v=34mNNs4pOFM
https://www.youtube.com/watch?v=KU9c9Nksb04

Part 2:

Acharit Ha'Yamim eli Apocalypse oli rumpali Zohar Levin vuonna 1971 perustama bändi, joka teki vain yhden albumin vuonna 1972. Levyllä kuullaan monenmoisia vaikutteita hardrockista, bluesista ja jazzista psykedeliaan ja folksävyihin. Bändistä löytyy sekä mies- että naislaulaja. Ja mikä tärkeintä he laulavat hepreaksi. Vaikka levyä pidetään nykyisin Israeli-rockin merkkiteoksena myi se aikoinaan heikosti ja bändi hajosi.

https://www.youtube.com/watch?v=CyMR631S-0c
https://www.youtube.com/watch?v=bnJRfnXrN-o
https://www.youtube.com/watch?v=e2EF6HH_Ja8
https://www.youtube.com/watch?v=-4imfZKyJTI

Part 3:

Shlomo Gronich julkaisi vuonna 1971 albumin Why Didn't You Tell Me!?, jota usein pidetään ensimmäisenä israelilaisena progelevynä. Vuonna 1973 puolestaan ilmestyi livealbumi Behind The Sounds, joka oli yhteislevy Mathi Caspin kanssa. Molempia näitä pidetään tärkeinä ja oleellisina israelilaisina progelevyinä, mutten ole kumpaakaan onnistunut hankkimaan.

Jom kippur -sodan jälkeen Gronich perusti bändin Shem Tov Levyn ja Shlomo Ydovin kanssa. Bändi oli nimeltään Ktzat Acheret, joka kääntyy muotoon A Little Different, mutta tunnettiin kuitenkin englanniksi nimellä Nonames. Bändi teki vain yhden levyn, joka ilmestyi vuonna 1974. Musiikissa on sävyjä psykedeliasta ja folkista klassiseenkin. Joku on löytänyt tästä jopa Gentle Giant -viitteitä, tiedä sitten. Gryphon tästä kyllä paikotellen tulee mieleen. Mestariteokseksikin tätä on haukuttu, joten kummakos tuo että on myös oma lempparini täältä. Gronich muutti pian tämän jälkeen Amerikkaan, joten bändi hajosi.

https://www.youtube.com/watch?v=ruDcg-Mx_Dk
https://www.youtube.com/watch?v=lg5siuqFtJ8
https://www.youtube.com/watch?v=khiB44HgAsk
https://www.youtube.com/watch?v=OsfVoxjltfE

Part 4:

(en oo täysin varma kumpi on orig. vinyylin kansikuva, cd:stä löytyy molemmat)

Kosketinsoittajat Yoni Rechter ja Avner Kenner tunsivat toisensa jo kouluajoilta ja tapasivat uudestaan musiikkiopintojen parissa. Rechter soitti tähän aikaan myös suositussa Kaveret -nimisessä bändissä (jossa soitti myös aiemmin mainitun Apocalypsen kitaristi Yitzhak Klepter). Miekkosilla on klassista taustaa, mutta he huomasivat tykkäävänsä myös samantyylisestä progerokista kuten Yes ja Gentle Giant. Tuottaja Asher Bitansky hankki tyypeille studioaikaa, vaikka tiesi ettei levystä kaupallista menestystä tulisi. Mukaan rumpaliksi otettiin Apocalypsessä soittanut Zohar Levi. Levyllä avustaa sessiomuusikkoina myös joitain Kaveret -yhtyeen jäseniä. Levyllä on kepeähkö jazzahtava fiilis, mutta ei se oikeastaan mikään fuusiolevy ole. Aika popahtavakin se on.

Ainiin, tämän bändin nimi on Fourteen Octaves ja levy on vuodelta 1975.

Youtubessa ei ole näytteitä, tuolta voi kuunnella pätkiä: http://www.deezer.com/us/album/14879495

Part 5:

Shalom Hanoch ja Ariel Zilber ovat kuulemma Israelin tunnetuimmat ja tärkeimmät rokkistarat kautta aikain, mitä se sitten tarkoittaakaan. Vuonna 1975 he perustivat bändin nimeltä Tamouz, jonka ainoa albumi The Orange Season Is Over ilmestyi vuonna 1976.

https://www.youtube.com/watch?v=3RcHHN3bquY
https://www.youtube.com/watch?v=-mSoGkAsvNA
https://www.youtube.com/watch?v=Z_NtTHTMLEE

Firon · 19.09.2017 11:01

Jericho peuk

Missähän vaiheessa sitä ehtisi kuunnella näitä kaikkia. Hezmalla pitäisi olla oma radio-ohjelma.

hezma · 25.09.2017 10:29

Uus Eloy peuk

KZ · 29.09.2017 13:43

Tänää ilmestyny tämmöne

R-10927971-1506679595-2158.jpeg.jpg

Ilmeisesti kokoelma Steven Wilsonin uudelleenmiksaamia biisejä.

Pilke · 04.10.2017 13:50

No nytkyllä vuosikymmenen rumin kansi.

*

psykokarkki · 04.10.2017 13:51

Pilke wrote:

No nytkyllä vuosikymmenen rumin kansi.
*

onko yhtä ruma sohva kuin... icon_arrow

Street Spirit Sr.

#451 02.04.2017 08:58

Re: Yleinen progespäm

#452 02.04.2017 10:53

Re: Yleinen progespäm

#453 04.04.2017 12:31

Re: Yleinen progespäm

#454 04.04.2017 14:32

Re: Yleinen progespäm

#455 19.04.2017 15:43

Re: Yleinen progespäm

#456 03.05.2017 20:18

Re: Yleinen progespäm

#457 16.05.2017 19:17

Re: Yleinen progespäm

#458 18.05.2017 08:42

Re: Yleinen progespäm

#459 09.06.2017 23:44

Re: Yleinen progespäm

#460 19.08.2017 17:29

Re: Yleinen progespäm

#461 19.08.2017 19:18

Re: Yleinen progespäm

#462 03.09.2017 12:15

Re: Yleinen progespäm

#463 03.09.2017 12:32

Re: Yleinen progespäm

#464 03.09.2017 12:34

Re: Yleinen progespäm

#465 07.09.2017 17:04

Re: Yleinen progespäm

#466 11.09.2017 15:54

Re: Yleinen progespäm

#467 11.09.2017 18:20

Re: Yleinen progespäm

#468 11.09.2017 18:59

Re: Yleinen progespäm

#469 12.09.2017 08:18

Re: Yleinen progespäm

#470 12.09.2017 08:23

Re: Yleinen progespäm

#471 12.09.2017 08:30

Re: Yleinen progespäm

#472 13.09.2017 13:43

Re: Yleinen progespäm

#473 13.09.2017 20:21

Re: Yleinen progespäm

#474 15.09.2017 11:37

Re: Yleinen progespäm

#475 18.09.2017 16:04

Re: Yleinen progespäm

#476 19.09.2017 11:01

Re: Yleinen progespäm

#477 25.09.2017 10:29

Re: Yleinen progespäm

#478 29.09.2017 13:43

Re: Yleinen progespäm

#479 04.10.2017 13:50

Re: Yleinen progespäm

#480 04.10.2017 13:51

Re: Yleinen progespäm

Board footer