You are not logged in.
Paras jarboe laulu biisi?
Tuanoi saatana.
Offline
Levynsä paras kappale?
Kyllähän tää Soundtracks on ihan jees, mutta kyllä kymppiluvun matsku on selvästi next level.
Tuanoi saatana.
Offline
KOSKA SE LIVE DOKUMENTTI ON VALMIS!?
Osallistuinkohan mä siihe rahotukseen? Onkohan mulle tulossa se filmi sit ku se valmistuu?
Tuanoi saatana.
Offline
Paras jarboe laulu biisi?
Offline
Kyl tää swans oli taiteellisimmillaan kymppiluvulla. 2010>1990>1980.
Tuanoi saatana.
Offline
Toi on paras toi toimistovirkailijan näkönen vanhempi kitaristi joka tulee tonne soittelee noitten kaa ja syömää purkkaa.
Tuanoi saatana.
Offline
10-luvun paras vaihtoehto rock bändi. Circleähän ei tietysti lasketa.
Tuanoi saatana.
Offline
Onks tääl jonku mielestä joku kasari ysäri swans levy parempi ku To be kind?
Tuanoi saatana.
Offline
Juu, eiköhän monen mielestä ole.
bzort glorf bööth
Offline
Children of God on mun lemppari-Swans-levy, To Be Kind sit hyvänä kakkosena!
Offline
Children of God, Great Annihilator ja Soundtracks for the Blind esim. kaikki parempia levyjä kuin yksikään post reunion Swans.
Ja sitten perustelut?
Omani on seuraavat: Kymppiluvun Swans on omaperäisempää ja taiteellisempaa. Lisäksi kaikki jumitus tietty toimii aina minulle. Ja pidän aina siitä kun taiteessa viedään jokin asia äärimmäisyyksiin. Vanha Swans tuntuu kolkommalta ja kylmemmältä, mutta tää nyt on tämmönen abstraktimpi fiilishomma. Enkä tarkottanut tällä sitä että uudempi swans olisi jotenki ilosempaa. Enempi soundihommaa tarkotin tuolla kylmyydellä.
Last edited by marjapoimuri (27.09.2020 17:03)
Tuanoi saatana.
Offline
Mietin eilen, että laittaisinko jotkut perustelut tohon viestini oheen, mutta ajattelin, että musakokemus on kuitenkin subjektiivinen ja perustelut on sinänsä vaan ekstraa (vaikkakin joskus todella mielenkiintoista sellaista), etenkin kun kysymys oli lyhyesti vain, että onko joku levy "parempi" kuin To Be Kind.
Swansin levyjähän voisi oikeastaan analysoida ummet ja lammet mutta lyhyesti: sekä Children of God että To Be Kind ovat vakuuttavia niin kovaäänisissä kuin ei-niin-kovaäänisissä kohdissa, dramaattisia, monipuolisia, silti riittävän johdonmukaisia ja virtaviivaisia, ja ehkä ennen kaikkea semmoisia, että muusikoiden välinen dynamiikka ja soiton jännite on taltioitu niihin tosi vakuuttavasti. Children of God omissa kirjoissa sitten vaan vielä enempi täysosuma noissa suhteissa kuin To Be Kind.
Ysäri-Swans on itelle ollut sen sijaan semmonen osasto, etten hirveästi ole lämmennyt. Tosin just eilen illalla kuuntelin Soundtracks for the Blindin ykköslevyn melkein kokonaan, ja onhan sillä hienoja hetkiä.
Offline
100% subjektiivisista jutuista puhutaan joo ja minusta "tää on parempi ku toi" keskustelukin on ihan hauskaa. Syvempiä analyysejä voi kukin kirjottaa niin paljon ku haluaa, kai niille täältä lukijoita löytyy vaikka kovin pienen yleisön foorumi onkin.
Tuanoi saatana.
Offline
Ja kyllähän toi children of god minultakin löytyy. Pitääpi kuunnella taas kun sitä tässä on nostettu.
Tuanoi saatana.
Offline
Mua kiinnostaa biisit enemmän kuin sellanen itsetarkoituksellinen jurnutus, mihin Swans alkoi My Father will Guide Me:n jälkeen keskittymään. Livenä se homma toimii hyvin, mutta haluan kuulla kotona laadukkaita sävellyksiä. Näitä löytyy noilta mainitsemiltani levyiltä enemmän kuin post-reunion levyiltä. 2h+ on muutenkin kuulijoille vittuilua, mikä sekin on Swansin kohdalla lievän itsetarkoituksellista, mikä on snadisti leimiä.
Offline
dadadrlrl wrote:Children of God, Great Annihilator ja Soundtracks for the Blind esim. kaikki parempia levyjä kuin yksikään post reunion Swans.
Ja sitten perustelut?
Omani on seuraavat: Kymppiluvun Swans on omaperäisempää ja taiteellisempaa. Lisäksi kaikki jumitus tietty toimii aina minulle. Ja pidän aina siitä kun taiteessa viedään jokin asia äärimmäisyyksiin. Vanha Swans tuntuu kolkommalta ja kylmemmältä, mutta tää nyt on tämmönen abstraktimpi fiilishomma. Enkä tarkottanut tällä sitä että uudempi swans olisi jotenki ilosempaa. Enempi soundihommaa tarkotin tuolla kylmyydellä.
Jos 80-luvun Swans ei ole äärimmäisyyksiin menemistä, niin en kyllä tiiä mikä sitte on 2010-luvun matskuhan on ihan easy listeningiä siihen verrattuna.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Jep, uus swans kunnon aikuis musaa, pehmeää, helppoa kuunneltavaa, mukava laittaa toimistopäivän jälkeen pyörimään.
Ja siis toi to be kindhan taitaa olla huonoin näistä uudemmista. Tai ainakin seer ja leaving meaning selvästi parempia.
Offline
marjapoimuri wrote:dadadrlrl wrote:Children of God, Great Annihilator ja Soundtracks for the Blind esim. kaikki parempia levyjä kuin yksikään post reunion Swans.
Ja sitten perustelut?
Omani on seuraavat: Kymppiluvun Swans on omaperäisempää ja taiteellisempaa. Lisäksi kaikki jumitus tietty toimii aina minulle. Ja pidän aina siitä kun taiteessa viedään jokin asia äärimmäisyyksiin. Vanha Swans tuntuu kolkommalta ja kylmemmältä, mutta tää nyt on tämmönen abstraktimpi fiilishomma. Enkä tarkottanut tällä sitä että uudempi swans olisi jotenki ilosempaa. Enempi soundihommaa tarkotin tuolla kylmyydellä.Jos 80-luvun Swans ei ole äärimmäisyyksiin menemistä, niin en kyllä tiiä mikä sitte on 2010-luvun matskuhan on ihan easy listeningiä siihen verrattuna.
On se varmaan ns. rankkuudessa äärimmäisempää.
Tuanoi saatana.
Offline
Children of godille arpoutuu tänään arvosana kasi miinus. Vanhasta tuotannosta rauhallisemmat ja jarboe vetoset biisit ei lähe niin paljoa. Ihan selkeitä suosikkeja tästä ei nouse mutta blind love ehkä paras biisi.
Tuanoi saatana.
Offline
marjapoimuri wrote:dadadrlrl wrote:Children of God, Great Annihilator ja Soundtracks for the Blind esim. kaikki parempia levyjä kuin yksikään post reunion Swans.
Ja sitten perustelut?
Omani on seuraavat: Kymppiluvun Swans on omaperäisempää ja taiteellisempaa. Lisäksi kaikki jumitus tietty toimii aina minulle. Ja pidän aina siitä kun taiteessa viedään jokin asia äärimmäisyyksiin. Vanha Swans tuntuu kolkommalta ja kylmemmältä, mutta tää nyt on tämmönen abstraktimpi fiilishomma. Enkä tarkottanut tällä sitä että uudempi swans olisi jotenki ilosempaa. Enempi soundihommaa tarkotin tuolla kylmyydellä.Jos 80-luvun Swans ei ole äärimmäisyyksiin menemistä, niin en kyllä tiiä mikä sitte on 2010-luvun matskuhan on ihan easy listeningiä siihen verrattuna.
Joo, tää just. Nykysvanssissa äärimmäistä lähinnä levyjen pituudet.
Offline
Jaa-a, pitäsköhän toi Body lovers levy hommata.
(leaving meaning > soundtracks for blind)
Last edited by muumipoimuri (05.12.2020 19:58)
Offline
Jaa-a, pitäsköhän toi Body lovers levy hommata.
Ihan ok rauhallista taidemusaa. Kakkoslevyn droneambient teos vähä semmosta mikä vaatii sopivan kuunteluhetken, lopun pianojuttu oli hyvä. Rumpuja olisin lisännyt levylle. 72/100.
Offline
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Jos joku väittää että varhaisempi tuotanto on parempi ku Oxygen, niin mitkähän mahtaa olla perustelut. Kertokaa te se mulle.
Offline
Joo, kyllä ne aikaisemmat ovat olleet järisyttävämpiä kuuntelukokemuksia.
bzort glorf bööth
Offline
Mitkä on perusteet sille että pre seer olisi parempaa kuin post seer?
Offline
Jos joku väittää että varhaisempi tuotanto on parempi ku Oxygen, niin mitkähän mahtaa olla perustelut. Kertokaa te se mulle.
Offline
Jep, uus swans kunnon aikuis musaa, pehmeää, helppoa kuunneltavaa, mukava laittaa toimistopäivän jälkeen pyörimään.
Ja siis toi to be kindhan taitaa olla huonoin näistä uudemmista. Tai ainakin seer ja leaving meaning selvästi parempia.
Aijaaha!
Offline
Mitkä on perusteet sille että pre seer olisi parempaa kuin post seer?
Offline