You are not logged in.
[quote:c77f09f058="jn85"]6. The Owls: Gaughters and Suns
Vuoden yllättäjä. Erinomaiset myspace-biisitkään eivät kunnolla valmistaneet tämän levyn parhauteen. Miellyttävää indiepoppista. Tämä on helppo laittaa soittimeen. Ei kovin kaukana Tullycraftista tai Clientelestä.[/quote:c77f09f058]
Etippä jostain noiden biisi nimeltä Air. Hieno poppis. Mutta hyvä, että suositus ei mennyt ihan metsään. Toi levy paranee joka kuuntelulla.
(Vähän kyllä nyt harmittaa, etten jaksa vääntää vuoden parhaista listaa.)
Offline
(Vähän kyllä nyt harmittaa, etten jaksa vääntää vuoden parhaista listaa.)
smaa
Offline
Jätän foorumin jos tuo Stars of the Lidin levy voittaa äänestyksen
Joo kuuntelin vähän alusta ja en vaan osaa
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Ei ehtiny megavinyylipaketti Insoundilta saapua tähän päivään mennessä joten en pysty ääntämään Strawberry Jamia, Cryptogramsia, Hissing Faunaa, Cease to Beginiä tahi Armchair Apocryphaa..
Siispä:
10. THE SHINS - Wincing The Night Away
9. JOHN VANDERSLICE - Emerald City
8. APPARAT - Walls
7. MODEST MOUSE - We Were Dead Before The Ship Even Sank
6. ELUVIUM - Copia
5. BRIGHT EYES - Cassadaga
4. BLONDE REDHEAD - 23
3. ARCADE FIRE - Neon Bible
2. THE NATIONAL - Boxer
1. RADIOHEAD - In Rainbows
* Kuplivia: BATTLES, LIARS, PANDA BEAR, BURIAL, IRON & WINE, FEIST, NO AGE, CARIBOU, SPOON, OKKERVIL RIVER
* Ei vaan osaa: LCD SOUNDSYSTEM, M.I.A
* Laulut: The Shins: "Phantom Limb", Radiohead: "All I Need", Menomena: "Wet and Rusting"
* Hölökohtaiset löytöni: DAN BEJAR, ANTICON, PHIL ELVERUM, JASON MOLINA, ANDREW BIRD
Offline
Jätän foorumin jos tuo Stars of the Lidin levy voittaa äänestyksen
Tapan kaikki jos scooter ei voita!
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Yhden kuuntelun perusteella nostin Panda Bearin ja Iron & Winen listalle, mutta en hirveän korkealle kuitenkaan. Panda Bear oli kuitenkin nostettava Animal Collective yläpuolelle jo pelkästään siksi, että pidän albumin yleisilmeestä enemmän.
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline
[quote:fcd7a77614="Laatu"]
2) Radiohead - In Rainbows
[clip]
Thom Yorken soololevy oli nimittäin hirveetä kuraa ja viime vuoden suurin pettymys.[/quote:fcd7a77614]
Kyllä voi jännästi mennä mielipiteet ristiin.. Thomin soolo oli todella positiivinen yllätys. Pakoton ja tunnelmallinen kokonaisuus, vapaa bändidemokratian perseilysta. Radiopäitten uus taas oli ihan "korvasta sisään ja toisesta ulos"-osastoa.. Jokaista kiinnostavaa juttua kohti oli 2 tylsää ja loppuunkaluttua..
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
tekis mieli nostaa tää avey & kria takaperoistuotos pekon ja islajan ohi mut enpä kuule tiijä. nyt se on sijalla 11
Online
1. Reverend Bizarre: So long suckers
2. Boris & Merzbow: Rock Dream
3. Neurosis: Giving to the rising
4. Radiopuhelimet: Viisi tähteä
5. Warning: Watching from a distance
6. Jesu: Conqueror
7. The National: Boxer
8. Today is the day: Axis of Eden
9. Clutch: From Beale street to eblivion
10. Rilo Kiley: Under the blacklight
Offline
[quote:bfcb428fd0="grindson"]
8. Today is the day: Axis of Eden
[/quote:bfcb428fd0]
Mjtäääh?
Täähän oli aivan totaalinen rimanalitus. Ei niin että Kiss the Pig olisi ollut mikään klassikko sekään.
Sent from my iPhone 16
Offline
[quote:f37ab5dc7f="Tomsk"][quote:f37ab5dc7f="grindson"]
8. Today is the day: Axis of Eden
[/quote:f37ab5dc7f]
Mjtäääh?
Täähän oli aivan totaalinen rimanalitus. Ei niin että Kiss the Pig olisi ollut mikään klassikko sekään.[/quote:f37ab5dc7f]
No ei ny totaaline rimanalitus kumminkaan, ja paljon parempi kuin Kiss the pig. Tosi surkea kokonaisuutena, sisältäen varmaan TITD:n huonoimpia biisejä mutta on siellä muutama todellinen ässäbiisi mukana. Vielä ku perkele tulisivat Eurooppaan, niin kuin Austin on vähän lupaillu.
Offline
1. Reverend Bizarre
Luin Devendra Banhart. Hö.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
KORJAUSKORJAUSKORJAUS
Asiaa tarkemmin miettineenä tahdon ehdottomasti saada Marissan levyn sinne, minne se kuuluu ja pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että uusi Radiohead on ainoa, jonka edelle voin sen hyvällä omalla tunnolla sijoittaa. In Rainbows tippuu siis sijalta 8 kokonaan pois ja nuo muut nousevat sen vanavedessä yhden ylöspäin.
Lopullinen lista:
1. Nadja - Thaumogenesis
2. Sadies - New seasons
3. Radiopuhelimet - Viisi Tähteä
4. Pig Destroyer - Phantom limb
5. Psyopus - Our puzzling encounters considered
6. Battles - Mirrored
7. Tinariwen - Aman iman
8. Pissed Jeans - Hope for men
9. A Wilhelm Scream - Career suicide
10. Marissa Nadler - Bird on the water
Älä päästä painiks sitä
Offline
[quote:97acc0e89f="grindson"]1. Reverend Bizarre
Luin Devendra Banhart. Hö.
*[/quote:97acc0e89f]
Luin Reverend Green.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
tässä mun lopullinen, kyllä toi islaja jääny sen verran vähälle kuuntelulle, että:
1. animal collective - strawberry jam
2. m.i.a. - kala
3. von südenfed - tromatic reflexxions
4. panda bear - person pitch
5. lcd soundsystem - sound of silver
6. kemialliset ystävät - s/t AKA "himmelilevy"
7. pekko käppi - jos ken pahoin uneksii
8. JS666 - I
9. the fall - reformation post tlc
10. avey tare + kria brekkan - pullhair rubeye
Online
1. Buck 65 - Situation
2. Battles - Mirrored
3. High on Fire - Death is this Communion
4. Asa - Foetida
5. Fun - Zu-Pa!
6. M.I.A. - Kala
7. Panda Bear - Person Pitch
8. Baroness - Red Album
9. No Age - Weirdo Rippers
10. Prinzhorn Dance School - Prinzhorn Dance School
Perässä mm. Kemmarit, Reverend Bizarre ja Hypnotic Brass Ensemblen jutskat. Kuulematta vielä esim. Raccoo-oo-oon, Tinariwen ja Baobab.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
noääh, ensin ajattelin etten osallistu ollenkaan, jottei tarvi selitellä omia julkaisuja seassa -- mut sit tajusin et voinhan mä ikäänkö jääviyssyistä jättää sekundan ja hotguitarsin poiskii:
1. iron and wine - the shepherd's dog
2. siobhan donaghy - ghosts
3. plain ride - starnge trial
4. battles - mirrored
5. laineenkasperi - seis
6. animal collective - strawberry jam
7. panda bear - person pitch
8. m.i.a. - kala
9. lcd soundsytem - sound of silver
10. dirty projectors - rise above
monia muita en o tietenkään ehtiny ees kuulla, ja vanhoista ilmiselvistä suosikeista esim shellac ja radiopuhelimet teki mainiot levyt -- mut yhtäkkii huomasin joutuvani olemaan rehellisenä itsellein ja myöntämään et se mikä kolisi täböllä 10 vuotta sitten ei välttämättä mahdu omissa nykykorvissa ihan kirkkaimpaan kärkeen. vanhuus ei tule yksin. (tai eiku hetkonen: eikös sitä vanhana yleensä digata just samaa ko aina ennenki?...)
Offline
[quote:e34e3c1b21="harry-irene"]
5. laineenkasperi - seis
[/quote:e34e3c1b21]
Mietinkin että jotain unohtu! Kuuntelin tuota vieläpä melkein koko joulun ajan ajellessa.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
[quote:4ab262c0d4="Uutislehti 100"]Seuraavat levyt arvioitiin vuonna 2007 viiden tähden arvoisiksi Uutislehti 100:ssa:
SIELUN VELJET
Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta
Lopputulos on vakuuttava: raivokasta paahtoa, iskevää kitarointia ja ennen muuta loistavia tulkintoja.
MOONSORROW
V: Hävitetty
Levyn kaksi puolituntista biisiä luovat mahtipontisen ja synkän tunnelman, joka vangitsee kuuntelijan.
AMY WINEHOUSE
Back To Black
Tummaäänisen häirikön tuorein hittilevy kuulostaa yhtä aikaa tuoreelta ja klassiselta.
MIKA
Life In Cartoon Motion
Jos Freddie Mercury eläisi, hän olisi todella ylpeä hillittömästä manttelinperijästään.
TRAFFIC ISLAND
Enough Is Enough
Nämä nuoret miehet jatkavat kasarivaikutteisen ja Strokes-henkisen rokkikukkoilun perinnettä persoonallisella tyylillä.
WHITE STRIPES
Icky Thump
Jack ja Meg White tarjoavat ehdottomasti Amerikan Yhdysvaltojen parasta musiikkia juuri nyt.
HANOI ROCKS
Street Poetry
Aisaparina Andy McCoy ja Michael Monroe ovat, no, jotain erityisen ainutlaatuista.
APOCALYPTICA
Worlds Collide
Apot tekevät vaikuttavaa jälkeä vierailevien artistien kanssa - mahdotonta keksiä tästä mitään puutteita.[/quote:4ab262c0d4]
[quote:4ab262c0d4="Suosikki"]
Kotimainen levy
1. Dark Passion Play (Nightwish)
2. Learning to Rock (Sturm und Drang)
3. Venus Doom (HIM)
4. Eikä vielä ole edes ilta (Apulanta)
5. Fuel for the Fire (Ari Koivunen)
6. Young Desire (Lapko)
Ulkomainen levy
1. Zimmer 483 (Tokio Hotel)
2. The Best Damn Thing (Avril Lavigne)
3. Minutes to Midnight (Linkin Park)
4. Black Rain (Ozzy Osbourne)[/quote:4ab262c0d4]
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Ennen paneutumista listan levyihin on ehkä hieman syytä valottaa suhdettani musiikkiin ymmärtääkseen listalle selviytymisen perusteita.
Musiikki on minulle taidetta. Se ei vielä merkitse paljoakaan, koska sen voi kuka tahansa. Tarkoitan puhuessani taiteesta musiikin (tai vaikkapa elokuvan) yhteydessä sitä, että lähden taiteen koettuani rikkaampana huolimatta siitä olenko musiikin kuuntelemisen aikana viihtynyt vai en. En ala sen tarkemmin erottelemaan taiteen ja viihteen eroa, sillä se on keltaiseen veteen (virtsaan) piirretty viiva. Kuitenkin listaltani löytyy myös "vain" viihdyttäviä levyjä. Listanihan ei tosiaankaan ole "parasta musiikkia vuonna 2007", koska sellaisen listan tekeminen olisi ei vain typerää, vaan myös mahdotonta näinkin täysin subjektiivisesta aiheesta. Listallani on siis lähinnä levyjä jotka listatussa järjestyksessä ovat herättäneet minussa positiivisia tunteita ja siten rikastuttaneet elämääni. Positiivisiin tunteisiin voidaan listata iloa, nostalgiaa, haikeutta, tanssittavuutta, "bilefiilistä", liikuttavuutta, kauneutta, niin-huonoa-että-se-on-edelleen-huonoa-joten-siis-hyvää -tunnetta tai jopa lopussa palkitsevaa surua, ahdistusta tai tuskaa. Taide on hyvin mielestäni hyvin yksinkertaisesti arvosteltavissa; joko taide koskettaa, tai sitten se on täysin tarpeetonta ja yhdentekevää. Tämän takia jättimäinen enemmistö musiikista on mielestäni huonoa ja tarpeetonta, mikä onneksi vain korostaa koskettavan musiikin merkitystä.
On ehkä hieman hölmöä yrittää perustella miksi juuri nämä levyt ovat koskettaneet, koska nyt pelataan alitajunnan kanssa ja ero kunnian ja kuoleman välillä on hiuksenhieno. Voidaan kuitenkin ehkä yleistää että minua koskettaa sanat. Se tosin ei riitä, vaan ne sanat täytyy myös lausua juuri oikein koskettaakseen. Soittimien ja tietokoneiden tuottaman musiikin merkitys on olla vain tukemassa sanoja ja niiden lausumista. Epäilen, että tämä on suurin yksittäinen syy miksi listalloilleni ei juuri ikinä päädy yleisen mielipiteen mukaan arvostettuja levyjä. Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia, koska kaikki listallani olevat artistit eivät ole karismaattisia kirjoittajia ja lausujoita. Keskinkertaiseltakin tuntuva levy tai artisti saattaa nousta arvoon arvaamattomaan sattuessaan astumaan elämääni oikealla hetkellä. Listalleni voi myös päätyä sen suuremmin koskettamatta. Tällöin kysymys on yleensä ns. huonosta musiikista, minkä kuuntelua ei pitäisi kellekkään tunnustaa. Nautin suuresti niin-huonoa-että-se-on-hyvää -tunteesta. Olen myös erittäin artistiuskollinen, sillä muodostettuani kerran yksipuolisen kiintymyssuhteen, minun on erittäin helppo mitää muustakin tuotannosta.
No, sen enempää jaarittelematta tässä ovat vuoden parhaat levyni:
1. Darren Hayes - This Delicate Thing We've Made
Levy, jonka julistin todennäköiseksi vuoden levyksi jo neljä kuukautta ennen levyn ilmestymistä. Darren Hayes on ensimmäistä kertaa rakastunut 35-vuotiaana tunnustettuaan vihdoinkin itsensä homoseksuaaliksi itselleen ja muille. Levyllä on käytetty legendaarista Fairlight CMI Synthesizeria jokaisessa kappaleessa kunnianosoituksena Kate Bushin klassikkotuplalevylle. Ensimmäinen elokuussa julkaistun levyn kappaleista Who Would Have Thought? vuodettiin nettiin huhtikuun 9. päivä. Se iski kuin tuhat volttia rummuillaan, sähköisellä soundillaan ja vahvalla, mutta äärimmäisen keskittyneellä tulkinnallaan. Toki Hayes on ollut suosikkilaulajiani jo vuosia, mutta jo ensimmäisestä kappaleesta kuului ettei oman levy-yhtiön kautta julkaistulla levyllä enää kuulla laskelmoituahkoa poppia. Toinen kappale Step Into the Light näki päivänvalon huhtikuun 30. päivä, ja se on ainoa kappale mikä on ensikuulemmallaan saanut minut itkemään. Musiikkia riittää yhteensä tunnin ja 52 minuutin verran, ja vaihtelua riittää juuri sopivasti. Ensimmäisen levyn parhaat hetket sijoittuvat kappaleiden 1-7 väliin, joihin myös kaksi etukäteen vuodettua kappaletta sijoittuvat. Toinen levy on tasaisempi, ja parhaimmat on siroteltu pitkin levyä. Pidän ehkä kuitenkin enemmän ensimmäisestä puoliskosta. Jo edellä mainittujen kappaleiden lisäksi isosiskostaan kertova Casey ja rakkauslaulu Sing to Me koskettavat aina. Myös How to Build a Time Machinen sydäntäsärkevän herkästi lausuttu "and call my dad and tell him I miss him" osuu kyllä niin suoraa sydämeen. Step Into the Lightin jatkuvasti loppua kohti nouseva falsettijytke ja tuo "I've never been in love before"-lause oli vuoden tapaus musiikissa. Toisella levyllä mahtavan itsevarma ja loistelias On the Verge of Something Wonderful ja rohkeasti itsensä haavoittuvaksi antava Darren herättävät äärimmäisen vahvoja tunteita. Huikea levy, huikea paluu.
2. Saul Williams - The Inevitable Rise and Liberation of NiggyTardust!
En kirjaimellisesti meinannut pysyä housuissani kun 23.11.07 luin sähköpostistani että Saul Williamsilta tulisi vain viikkoa myöhemmin uusi levy. Saul Williams on sielunkumppanini, joka on tarjoillut muunmuassa uskonnollista kokemusta lähentelevän live-esiintymisen Tukholman Kägelbananilla 2005 toukokuussa. Levy julkaistiin (onneksi vain toistaiseksi) digitaalisessa muodossa, mistä maksoin kernaasti vaivaiset viisi dollaria. Verrattuna Saulin aiempaan tuotantoon, tässä on muusikko ja runoilija erotettu selvemmin toisistaan kuin millään aiemmalla julkaisulla. En ole varma pidänkö tästä linjauksesta, koska mielestäni Saul on parhaimmillaan kirjoittajana ja lausujana. Nine Inch Nailsin nokkamies Trent Reznor on vastannut levyn tuotannosta, minkä takia soundit ovat makuuni turhan virheettömiä, puhtaita ja cooleja. Onneksi taustojen muovisuuden päällä sykkii edelleen Saulin sielu ja sanat. Myönnän, että tämä lista tulee hieman liian aikaisin, tämän levyn lyyristä antia silmällä pitäen. Onneksi levy saakunnon julkaisunsa ensi vuonna cd:llä, mikä voi nostaa tämän myös ensi vuonna listalle. Tällä hetkellä olen saanut syvällisemmän Saul-yhteyden vain No One Ever Does -kappaleeseen, vaikka koko levy kuulostaakin hemmetin hyvältä. Tarvitsen ehkä vain sen lyriikkavihkon käsiini mistä voin imeä Saul-energiaa itseeni.
3. Nine Horses - Money For All
Ensimmäinen listan peräti kolmesta David Sylvianin tuotoksesta. Levy sisältää kahden uuden Nine Horses -kappaleen lisäksi Burnt Friedmanin remixejä ja pari muuta "jämä"kappaletta. Levyn avaava nimikkokappale on poliittissävytteinen herrasmiesbängeri. Toisessa uudessa kappaleessa Get the Hell Out David Sylvian näyttää uutta puolta itsestään. Kappale on aggressiivinen ja vihainen, vaikkakin sisältää myös kauniin ja haikean osuuden luoden juuri kuvan parisuhteen päättämästä surullismielisestä jousiampujasta. Itsekin pitkän parisuhteen erosta toipuvana pystyin samaistumaan tähän kappaleeseen enemmän kuin uskoin mahdolliseksi sen auttaessa jopa terapeuttisesti käsittelemään negatiivisia tunteitani. Burnt Friedmanin remixit vaihtelevat tasoltaan hyvästä maagiseen. The Banality of Evilin remix on jopa alkuperäistä kappaletta parempi, mitä ei ole tapahtunut sitten vuoden Seremoniamestari - Kappale Kauneinta Suomiriimiä Skillsters remixin jälkeen! Stina Nordenstam laulaa kauniimmin kuin koskaan täydellisesti nimetyssä Birds Sing for Their Livesissa. Tämä levy on täydellinen esimerkki kuinka remix-levyt tulisi toteuttaa.
4. Steve Jansen - Slope
Steve Jansen on minulle entuudestaan tuttu kontribuutioistaan kymmenissä David Sylvianin projekteissa. Nyt Steve astuu päätuottajan paikalle tarjoillen herrasmies-elektromusiikkia akustisella lakkauksella. Toisin kuin useimmilla levyillä missä tuottaja on pääroolissa, tajuaa Jansen antaa riittävästi tilaa vieraileville vokalisteille ymmärtäen itse jättäytyä valokeilasta taustalle. Levyllä onnistuneimmista vierailuista (tässä kohtaa on hyvä mainita, että kaikki levyn vierailevat vokalistit ovat onnistuneita) vastaa Thomas Feiner, jolla on yhden kappaleen perusteella mahtava surullinen, kulmikas ja ruma ääni. Toinen odotetun loistava vierailu tulee Jansenin veljeltä David Sylvianilta, joka lainaa ääntään ja sanojaan kahteen kappaleeseen, jotka ovat myös levyn ehdottomia kohokohtia. Ensimmäinen on kaunis pianon sävyttämä Playground Martyrs, joka minulla oli kunnia kuulla livenä viime syksynä. Sylvianin ääni ja karisma kantaa upeasti yksinkertaisen tunnelmoivaa pianosävellystä. Sylvian laulaa myös menevämmässä villistä lännestä äänimaailmaa lainavassa Ballad of a Deadmanissa, missä Joan Wasser laulaa myös hienosti. Levy julkaistiin aivan loppuvuodesta, mikä viivästytti tämän listan syntymistä.
5. Sole & the Skyrider Band - S/T
Vuonna 2003 Sole teki parhaan räppilevyn, mitä olen ikinä kuullut. Tämän jälkeen tulleet levyt ovat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Tätä levyä herra on itse julistanut parhaanaan, ja siihen on selvästi panostettu eniten. Levyn avauskappale A Sad Day for Investors alkaakin upeasti; jalkapalloyleisön kohinaa ja neuvostoliittolaista nationalistista kansanlaulua yhdistävä kohina avaa mahtipontisen kitaroin väritetyn raidan upeasti. Kohina ilokseni valtaa kappaleen vielä pari kertaa myöhemminkin muodostaen mielikuvan post-apokalyptisestä kapinasta ihmisten saadessa lopulta tarpeekseen. Valitettavasti levy ei kokonaisuutena pysty vastaamaan ensimmäisen raidan odotuksiin täysin. Vain A Hunderd Light Years and Running onnistuu vihdoin kolmen minuutin korvilla todenteolla avautulla kertosäkeellä nostamaan tunnelman samalle tasolle. En yleensä pidä levyjen arvostelua mitenkään kannattavana puuhana, koska ne on tarkoitettu juuri sellaisiksi kun ne ovat. Tällä levyllä kuitenkin Skyriderin tarjoamat taustat tuntuvat teknisestä vaihtelustaan huolimatta tarjoavan melko saman abstraktin tunnetilan. Sole on lyyriseltä ulosanniltaan melko rajoittunut, eikä ehkä kykene pelkällä äänellään värittämään kappaleita riittävästi, vaikka lyriikoissa seilataankin kaikissa sateenkaaren väreissä.
6. Nouveau Riche - Pink Trash
Tämä levy on aivan törkeän keskinkertaista syntikkahomodiscopoppia rakkaasta naapurimaastamme myötähäpeää aiheuttavilla sanoituksilla ja laulusuorituksilla sävellysten ollessa korkeintaan keskinkertaisia. Ehkäpä keskinkertaisuus, lahjakkuuden puute ja selvä linjattomuus tekevät tästä levystä niin kiehtovan mielessäni. Levy sisältää ihan täysiverisiä pop-kappaleita (esim Angels) jotka tasonsa puolesta kestävät vertailun muihin radiossa soiviin rallatuksiin. Levy sisältää myös 80-luvulta (lukuunottamatta rumpuja, luojan kiitos) kuulostavia teknokappaleita. Tämä omituinen yhdistelmä tekee levystä erityisen jännittävän kokemuksen. Ehkä eniten mielenkiintoni on herättänyt mystinen piillotettu kappale, joka tuntuu eroavan selkeästi levyn kevyemmästä mitään tarkoittamattomasta pop-lyriikasta. Kappaleen kertoja tulkitsee kauniin haikeasti hieman katkeraa ja surullista homorakastajaa, joka aikoo paljastaa julkisuuteen julkkismiehen seikkailuista väärän sukupuolen kanssa. Eräässä toisessa kappaleessa laulaja vannoo uskollisuuttaan naiselleen, vaikka jakaakin persettään useille miehille samaan aikaan. Tällaisia aivan käsittämättömiä skenaarioita esiintyy muissakin levyn kappaleissa, luoden täysin omalaatuisen auran levyn ympärille. Yhdistän tämän levyn omaan henkilökohtaiseen Infernooni, joka ajoittui kesätöiden aikaan.
7. Silverchair - Young Modern
Silverhair kuuluu johdannossa mainittuun kategoriaan, missä sinänsä keskinkertaisen tuntuinen artisti voi hyvällä ajoituksella päätyä suosikiksini. Yhtyeen uusin tänä vuonna julkaistu levy on ehdottomasti kolmikon paras. Onneksi grungen viimeisetkin jämät on nyt kuopattu, ja tilalle on astunut kone-elementtien ripauksen lisäksi myös progressiivista 60-luvulta kuulostavaa hyväntuulista pop-rockia. Sinkkubiisi Straight Lines, Low ja Insomnia ovat nousseet tavallisen arkipäivän anthemeiksi, mitkä antavat voimaa harmaan arjen keskelle tuntumatta liian kohtalokkailta. Lisäksi kappaleella Waiting All Day on erityinen merkitys parisuhteessani "myöhästymismusiikkina".
8. Bodies Without Organs - Fabricator
Jostain kumman syystä tämä(kin) vahvaa myötähäpeän tunnetta kokoonpano onnistuu jälleen tälle listalle selviytymään. Olin vieläpä kesällä ihmettelemässä trion esiintymistä Helsinki Priden päätösjuhlassa. Minulla ei ole ikinä ollut keikalla yhtä hauskaa, joskaan hauskuutta ja hyvyyttä ei nyt sovi sekoittaa toisiinsa. Bodies Without Organs onnistuu yhdistämään niin-huonoa-että-se-on-hyvää -tunteen, nostalgian ja "bilefiiliksen" aiheuttajan paremmin kuin kukaan muu. Alexander Bard on luonut kokoonpanolle mahtavan imagon, eikä herran sävellyslahjoja sovi vieläkään moittia vaikkei ehkä ihan edellisen levyn tasolle päästäkkään. Bodies Without Organs vahvistaa entisestään käsitystäni siitä, ettei iloista musiikkia voi luoda ilman myötähäpeää.
9. I Awake - Birth ep
Tämä levy on lähes 18-minuuttinen vain digitaalisessa muodossa julkaistu ep. Koska I Awake on melko tuntematon artisti, on kai järkevää valottaa hieman musiikkityyliä, vaikka en tämän sortin musiikin genretyksestä ymmärrä paljoakaan. Tämä on jonkin sortin psychill-neoambientia. Kansitaide on yleensä minulla suuressa osassa muodostamassa levyn tunnelmaa, mutta tässä tapauksessa kokemus on täysin äänen varassa. Levyn avaavalla raidalla Krister Linder tekee jälleen kerran mykistävän vierailun vokaaleissa. Infernon tuli vielä nauhoituspäivän aamuna sisältää sanoja, mutta ulos tuli lopulta vain kaiken ahdistuksen, tuskan ja kovan pissahädän sisälleen tiivistämää turhautunutta huudon, ulinan ja valituksen yhdistelmää, joista tulee mieleen Klaus Kinskin selkäpiitä riipaiseva surullisen hirviön kuvaus Nosferatu: Phantom der Nacht -elokuvassa. Tämä kappale on eittämättä levyn tärkein, mutta myös kaksi muuta kappaletta onnistuvat hämärtämään ajan ja paikan tajua ennennäkemättömällä tavalla. En malta odottaa tulevaa pitkäsoittoa.
10. David Sylvian - When Loud Weather Buffeted Naoshima
Tämä levy on yli 70-minuuttinen audioinstallaatiotaideteos joka tehtiin Naoshima Fukutake taidemuseolle Naoshima Standard 2 -näyttelyn taustaksi. Jatkatko lukemista tuota lausetta pidemmälle? Hyvä. Tämä levy on kasvanut paljon sen jälkeen, kun tilasin sen jatkoksi mittavalle David Sylvian -levykokoelmalleni. Minulla(kin) oli aluksi epäluuloni tätä kohtaan, sillä 70-minuuttinen ääni-installaatio ei välttämättä ole niitä kaikista helpoimmin lähestyttävistä musiikin muodoista. Alun ennakkoluulojen voittamisen jälkeen tästä on kuitenkin kuoriutunut yksi kotisuosikeistani. Siitä on tullut jopa niin rakas, että haluan sen aina olevan soimassa saapuessani kotiini. Aina kun kaipaan hiljaisuutta hiljaisuuden ollessa liian monotonista, laitan tämän soimaan. Minun kotini on alkanut kuulostamaan päässäni tältä. Olisikohan tämän pitänyt olla korkeammalla?
Offline
asiakirjoitukselle ja onnistuneelle sivunvaihdolle
Online
Kasin AOL-connectionille
Vois viikonloppuna taas etsiä youtubesta niiden kaikki musiikkivideot ja perustaa topikin.
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
[quote:927ff5fbb9="Moronica"]Kasin AOL-connectionille
Vois viikonloppuna taas etsiä youtubesta niiden kaikki musiikkivideot ja perustaa topikin.
[/quote:927ff5fbb9]
pitäis viimeinkin hankkia niiden hittikokis, ollu ostoslistalla jo aika kauan.
Online
Heh, Bard näyttää hauskalta. Toi nainen taisi olla Nouveau Richessäkin jossain välissä.
Offline
ELECTRELANE: NO SHOUTS, NO CALLS
BURIAL: UNTRUE
DINOSAUR JR: BEYOND
THURSTON MOORE: TREES OUTSIDE THE ACADEMY
LIARS: LIARS
KLAXONS: MYTHS OF THE NEAR FUTURE
NO AGE: WEIRDO RIPPERS
PAN SONIC: KATODIVAIHE
CIRCLE: PANIC
LCD SOUNDSYSTEM: SOUND OF SILVER
Åhå mistä capsit
Kokosin nämä kuukaus sitten aamuyöstä yhtä toista saittia varten, mutta ei kuitenkaan napannut laittaa sinne. Eli ihan satunnaisessa järjestyksessä ja ilman kommentteja, vaikka semmosetkin pelas. Suurimmaksi osaksi suht paska vuosi uuden musiikin suhteen; kiinnosti enemmän vanhat, tuntemattomat levyt...
Offline
[quote:28b24545d6="Moronica"]Kasin AOL-connectionille
Vois viikonloppuna taas etsiä youtubesta niiden kaikki musiikkivideot ja perustaa topikin.[/quote:28b24545d6]
ai eiks todella oo vielä?
maailman parhaita bändejä...
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
tässä muuten räkislistan tulokset:
[quote:1fd0a10a4a="Miettinen"]VUODEN LEVYT 2007
SUOMI
(numerot suluissa: äänet/äänestäjiä... ääniä yhtä paljon, useamman äänestämä pärjää)
1. Radiopuhelimet: Viisi tähteä (36/22)
2. Kakka-hätä 77: Totaalinen kakkahätä (33/21)
3. Sweatmaster: Animal (28/22)
4. Damn Seagulls: Soul Politics (18/12)
5. Plain Ride: Strange Trial (16/10)
6. Flaming Sideburns: Keys To The Highway (15/12)
7. Sur-rur: Uurnapölyjen paluu (15/7)
8. Pelle Miljoona Unabomber: Unabomber (10/8)
8. Pepe Deluxe: Spare Time Machine (10/8)
10. Ruotomieli: Delta City (9/5)
11. John McGregor: Maa ei oo pimee (9/3)
12. Hypnomen: Dreaming Of The New Dawn (8/6)
13. Micragirls: Feeling Dizzy Honey (8/4)
14. Cosmobile: Travels (7/7)
15. Sister Flo: The Healer (7/5)
15. Trassels: Mindbreak Motel (7/5)
17. Liekki: Kalliot leikkaa (7/3)
17. No Shame: White Of Hope Turning Back (7/3)
19. Black Audio: Catapult (6/6)
19. Michael McDonald: Finally (6/6)
21. Hanoi Rocks: Street Poetry (6/4)
21. Ville Leinonen: Hei! (6/4)
23. Turku Romantic Movement: Noise & Confusion (6/2)
24. Candy Cane: Fay-ra Doowra (4/4)
24. Laurila: Boyhood (4/4)
24. Regina: Oi miten suuria voimia (4/4)
KUPLII ALHAALLA
Lapko: Young Desire, Tigerbombs: Things That Go Boom, Tuomo: My Thing,
Confusa: Confusa, Eleanora Rosenholm: Vainajan muotokuva, Endstand: Spark,
Fun: Zu-pa!, Pintandwefall: Wow What Was That Baby, Viikate: Marraskuun
lauluja 1
VUODEN LEVYT 2007
ULKOMAAT
(numerot suluissa: äänet/äänestäjiä... ääniä yhtä paljon, useamman äänestämä pärjää)
1. Beasts Of Bourbon: Little Animals (44/20)
2. White Stripes: Icky Thump (19/17)
3. Bruce Sprinsteen: Magic (17/13)
4. Heavy Trash: Going Way Out With (15/9)
5. Grinderman: Grinderman (10/8)
5. Neil Young: Chrome Dreams II (10/8)
6. Turbonegro: Retox (9/7)
7. Jesse Malin: Glitter In The Gutter (8/4)
8. Nick Lowe: At My Age (7/7)
8. PJ Harvey: White Chalk (7/7)
9. Anna Järvinen: Jag fick feeling (7/5)
10. Iron & Wine: Shepherd's Dog (7/3)
11. Kings Of Leon: Because Of The Times (6/6)
11. Richmond Fontaine: 13 Cities (6/6)
11. Stems: Heads Up (6/6)
14. Arcade Fire: Neon Bible (6/4)
14. Dinosaur Jr: Beyond (6/4)
14. LCD Soundsystem: Sound Of Silver (6/4)
14. National: Boxer (6/4)
14. Tiger Army: Music From The Regions Beyond (6/4)
19. Manic Street Preachers: Send Away The Tigers (6/2)
20. Amy Winehouse: Back To Black (5/5)
20. Shins: Wincing The Night Away (5/5)
22. Bad Religion: New Maps Of Hell (5/5)
23. Mary Weiss: Dangerous Game (5/3)
23. Mavis Staples: We'll Never Turn Back (5/3)
25. Dropkick Murphys: The Meanest Of Times (4/2)
BUBBLING UNDER
Against: Me New Wave, Animal Collective: Strawberry Jam, Blonde Redhead: 23,
Coffinshakers: Coffinshakers, Kaiser Chiefs: Yours Truly Angry Mob, M.I.A.:
Kala, Radiohead: In Rainbows, Robert Plant & Alison Krauss: Raising Sand[/quote:1fd0a10a4a]
Online
Tämä taitaa olla äänestysketju, mutta kai tähänkin saa jatkaa?
Top-10 aakkosjärjestyksessä:
- Devendra Banhart: Smokey Rolls Down Thunder Canyon
- Circle: Katapult
- The Earlies: The Enemy Chorus
- Eleanoora Rosenholm: Vainajan muotokuva
- Liekki: Kalliot leikkaa
- Manogurgeil: Unirytmejä
- Youssou N'Dour: Rokku Mi Rokka (Give And Take)
- Profeetta ja Uusi Maailmanuskonto: Hallusinogenesis
- Siniaalto: Kuolema
- Amon Tobin: Foley Room
Offline
kai tuolla jossain oli joku lista mut pannan päivitetty:
von südenfed - tromatic reflexxions
animal collective - strawberry jam
panda bear - person pitch
jontti & shaka - rata-äänite
lcd soundsystem - sound of silver
radiopuhelimet - viisi tähteä
JS666 - I
kemialliset ystävät - s/t eli "himmelilevy"
m.i.a. - kala
circle - katapult
Online