You are not logged in.
Pitäisiköhän lopettaa taas tämä spämmääminen?
ei
Offline
Milestones on varsin nerokas.
Offline
[quote:4c0ed086ed="Larg"]
The Jazz Composer's Orchestra - s/t
John Tchicai - Afrodisiaca
[/quote:4c0ed086ed]
aa täytyypä tsekkaa, hyvältä vaikuttais. Katosko toi Tchicai enemmän tai vähemmän kuvioista Ascensionin jälkeen?
TÄÄ ON TUNTEELLISTA KUUNTELE NYT SAATANA MÄ TÄSSÄ MUKIINMENEVÄSTI
KÄRSIN JA SMART CASUALISTI KONTEMPLOIN JUTTUJA
____________
[quote:b8bb95b811] 2nite, I realized somethin'. I'm grown + I'm a living & breathing Funksta! Both of those 2gether = a serious situation.[/quote:b8bb95b811]
Offline
Katosko toi Tchicai enemmän tai vähemmän kuvioista Ascensionin jälkeen?
Taisi palata takaisin kotimaahansa Tanskaan vuonna '66 tjsp. ja jatkoi kyllä levyttämistä säännöllisesti, vaikka ei ole tainnutkaan julkaista mitään ison profiilin julkaisuja Ascensionin jälkeen (tuo Afrodisiaca on siis vuodelta 1969).
Offline
Jatsifiilistelyä, osa 2 - Parhaat jatsiostokseni tammikuussa 2009:
Anthony Braxton - 3 Compositions of New Jazz (1968)
Todellakin uutta jatsia. Levyltä kun puuttuu jatsille yleensä niin tyypillinen rytmikkyys lähes kokonaan, ja monin paikoin levyn "musiikillinen kieli" (huom.: en oikeasti tiedä mistä puhun) kuulostaa omaan korvaani enemmänkin John Cagen sävellyksiltä kuin perinteiseltä jatsilta, edes vapaa-sellaiselta. Mutta jokin tässä abstraktissa ilmaisussa kuitenkin kiehtoo jopa siinä määrin, että pitäisi viimeinkin hankkia kuulolle enemmänkin Braxtonin levytyksiä.
Charlie Haden - Liberation Music Orchestra (1970)
Ehkäpä tämän setin heikoin levy, mutta silti mallikas pakkaus, jolla Haden maalailee latinofiiliksiä oman big-bandinsä (suurimmalta osin Jazz Composer's Orchestra -porukkaa) voimin. Mingushan tästä tulee aika vahvasti mieleen, mutta mikäpä sen siistimpää.
William Parker - The Peach Orchard (1998)
Tämä tuplalevy osoitti minulle lopullisesti sen, että William Parker on basistina ja bändinjohtana oikeastaan ihan Charles Minguksen tasoa. Mainion In Order to Survive -kvartetin (Rob Brown, Cooper-Moore, Susie Ibarra) voimin tehty levy tarjoaa esimerkillisen tyylikkään ja monipuolisen kattauksen kaaosta, kauneutta ja groovia.
Max Roach - It's Time (1962)
Varsin kummallinen levy, jolla Roach yhdistää omaan bop-kaahailuunsa gospel-kuoron ja saa sen yllättäen kuulostamaan erittäin hyvältä. Riehakasta soittoa ja erittäin kiehtovia sovituksia.
Cecil Taylor - One Too Many Salty Swift and Not Goodbye (1980)
Alusta löytyy parikymmentä minuuttia muiden bändinjäsenten lämmittelyä, jonka jälkeen Taylor liittyy itse mukaan. Tämän jälkeen tarjoillaankin vielä parisen tuntia melkeinpä tulisinta kuulemaani Ceciliä. Hieno bändikemia jaksaa ylläpitää kiinnostusta, vaikka näin pitkillä levyillä on aina vaarana muuttua loppua kohden puuduttaviksi.
Offline
Eric Dolphyn postyymisti julkaistun Other Aspectsin hämmentävyydelle
Aloitusbiisi kuulostaa klassisine laulajineen ja hämmentävine melodiakulkuineen enemmän joltain Schönbergin sarjasävellykseltä kuin miltään jatsilta. Lopetusbiisissä Dolphy soittelee intialaissävytteisesti tambouran, tablan ja jotain tavumantraa hokevan naislaulajan kanssa. Ja väliin mahtuu pari lyhyttä jumalaista soolohuilukipaletta (Dolphy huilistina ) ja yksi perushyvä alttosaksofoni+basso-duetto Ron Carterin kanssa.
Kokonaisuutena siis melkoinen sekasotku, mutta erittäin rakastettava sellainen
Offline
Viime aikoina tullut fiilisteltyä Jackie McLeania, erityisesti levyjä Let Freedom Ring, Destination Out! ja Right Now. Bebob muistumia, vaikutteita ajan avangardesta ja hullu intensiteetti. Plus nerokkaasti valitut soittotoverit, joista erityisesti Billy Higgins - LFR:llä - puskee Jackieta sellaiseen menoon, ettei mitään rajaa. Mahtavaa.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
McLean on tosiaan aika hyvää, vaikkakin ehkä vähän liian perinteistä Blue Note- post-boppailua omaan makuuni. Destination Out! lienee kuulemistani levyistä paras (tykkään erityisesti siitä raukeasti soivasta aloitusbiisistä), mutta New and Old Gospel on melkein yhtä hyvä ja paperilla oikeastaan vielä kiinnostavampi pelkästään sen takia, että levyllä kuullaan Ornette Colemania taustasoittajan roolissa ja vieläpä epätavallisesti trumpetistina.
Offline
Dewey Redmanin deby Look for the Black Star on todettu hyväksi ja monipuoliseksi kiekoksi. Erikoisbonukset Deweylle epämääräisestä pulinasta fonin soiton lomassa.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Vihdoinkin löysin tämän John Coltranen Olatunji-liven. Onhan tämä aikamoista hulinaa
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Vihdoinkin löysin tämän John Coltranen Olatunji-liven. Onhan tämä aikamoista hulinaa
Pakahduttavan upea levy.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Joo, mutta onhan Coltranella kuusi tai seitsemän parempaakin levyä...
---
Mutta joo, kehutaanpa taas tässä samalla pikaisesti muutamia 2000-luvun jatsin (olen tässä vaiheessa ihan varma, että tästä tulee kevyesti kovin jatsivuosikymmen sitten 70-luvun) mainitsemattomia potentiaalisia klassikoita ja viimeisimpiä henkilökohtaisia kolahduksia:
Bill Cole's Untempered Ensemble - Proverbs for Sam
Monessa mielessä hyvinkin tavallista modernia freetä, mutta rytmiosasto pelaa täysillä ja on erittäin siistiä kuulla kaikkia suonan, nadaswaramin ja didgeridoon kaltaisia epätavallisia puhaltimia jatsikontekstissa.
Paul Flaherty & Chris Corsano - The Beloved Music
Esimerkillisen riehakasta duo-improvisaatiota. Mitäpä tähän muuta sanomaan?
Susie Ibarra - Folkloriko
Yksi kymmenminuuttinen hypnoottinen perkussioduetto ja yksi (yhdeksään osaan jaettu) 37-minuuttinen viululle, pianolle ja rummuille sävelletty teemateos, jonka aikana jatsin, kansanmusiikin ja kamarimusiikin rajat hämärtyvät. Jälkimmäinen eritoten suurimpia suosikkejani nykyjatsin saralta.
Szilárd Mezei International Ensemble - Draught
Vähäeleisen hienostunutta kuin Ellington, abstraktia kuin Braxton; välillä yhtä aikaa ja välillä vuorotellen. Ja Bogdan Rankovicin bassoklarinetti kuulostaa kertakaikkiaan jumalaiselta
Shibusashirazu - Shibu-Hata
Olisivatkohan nämä nyt Japanin Astro Can Caravan? Ihan törkeän viihdyttävää ja energistä fuusio-big-band-revittelyä.
Offline
Joo, mutta onhan Coltranella kuusi tai seitsemän parempaakin levyä...
Millä matikalla saat Omista, Ascensionista ja Meditationsista kuusi tai seitsemän?
Vaan eipä ku oikeesti, toisten paremmuuskäsitykset kiinnostaa aina. Mikä olis sun Coltrane top 7?
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
No tällä hetkellä lista menisi jotenkin näin:
1. Meditations
2. Interstellar Space
3. Ascension
4. Africa/Brass
5. A Love Supreme
6. Olé Coltrane
7. Expression
Ja eihän minulla siis ole yhtään mitään Olatunjia vastaan: mainio levy (Coltranella on tälläisiä vähintään ~15) ja intensiteettiä ja tunnetta vaikka muille jakaa jne, mutta sitä kuunnellessa aina harmittaa se, että nauhoituksen laatu tekee siitä sellaisen Coltrane-Sanders-Ali-show'n ja muut soittajat jäävät satunnaiset soolonsa poislukien ihan liiaksi taka-alalle. Jään siis kaipaamaan kokonaisen bändin kemiaa ja monipuolisempaa saundia tjsp.
P.S. En oo hifisti.
Offline
Olatunjin puolivälissä tuleva bassosoolo on sijoitettu maailman oikeimpaan paikkaan.
Jazzia mennyt todella vähän tänä kesänä, ainoastaan just Coltranelta toi My Favourite Thingsin joku juhlaversio on soinut silleen enemmän.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Ja suosittelen muuten kovasti tuota Naxos Jazz Icons -sarjassa julkaistua Coltrane-live-DVD:tä, joka sisältää kolme kokonaista ja hyvälaatuista tv-keikkaa. Ensin vedetään standardisetti Davis-taustajätkien kanssa ('60), siitä jatketaan muutama biisi Dolphy/Tyner/Workman/Jones-kokoonpanolla ('61) ja lopuksi nähdään yllättävänkin raivokkaaksi venyvä klassisen kvartetin setti ('65).
Offline
P.S. En oo hifisti.
Kiitos tiedosta
Joo ihan hyvä pointti tuo bändikemiasta, Olatunji pelaa aikalailla sillä kokonaismassan intensiteeillä, pois lukien ne rauhallisemmat hetket, mm. Alicen soolo. Myönnän taas ite olevani aika paljon foni/rumpu-keskeinen jatsidiggailussa, sikäli ei tee pahaa jos Sanders ja Coltrane ovat kovasti äänessä.
Samoja levyjä omallakin top-jotain listalla pyörii, plus Om, ja Sun Ship alkaa pikku hiljaa hahmottumaan, se oli pitkään tosi hankala möhkäle, jotenkin ne soundit ottivat vaan niin vaikeasti. Africa/brassia en ole kovinkaan hirmuisesti jaksanut kuunnella.
DVD:n vois hankkia, nähnyt aika vähän liikkuvaa kuvaa Coltranesta, joku dokkari multa löytyy mutta siinäkin tulee aika paljon musat levyiltä.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
[quote:d64dcfd457="janne m."]
Joo ihan hyvä pointti tuo bändikemiasta, Olatunji pelaa aikalailla sillä kokonaismassan intensiteeillä, pois lukien ne rauhallisemmat hetket, mm. Alicen soolo. Myönnän taas ite olevani aika paljon foni/rumpu-keskeinen jatsidiggailussa, sikäli ei tee pahaa jos Sanders ja Coltrane ovat kovasti äänessä.[/quote:d64dcfd457]
sama. pharoahin ja tranen tuuttaus tuolla levyllä on yksinkertaisesti tunteellisinta musaa mitä olen koskaan kuullut, johon aivan varmasti vaikuttaa myös se säröinen saundi. oon kuunnellut sen levyn ehkä 3 kertaa, ja silti sanoisin sen olevan kaikkien aikojen listallani viiden parhaan joukossa. se on vaan sellaista musaa että ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan kuin kerran vuodessa.
Offline
[quote:d229c9d6e5="Larg"]No tällä hetkellä lista menisi jotenkin näin:
1. Meditations
2. Interstellar Space[/quote:d229c9d6e5]tähän muuten sama, paitsi että rankkaisin ehkä interstellar spacen jopa ykköseksi.
Offline
coltranelle on toki omakin otsikko mutta vanhasta muistista
1. sun ship
2. om
3. a love supreme
eipä oo tullu aikoihin kuunneltua, vopis taas joskus
Offline
tänään tuli tossa paketoitua yksi kerrassaan huikea klassikkolevy
ROSCOE MITCHELL: Sound
(saattoi jopa lähteä yhdelle tässä ketjussa ansioituneelle foorumistille?)
leikkisää ja räjähtelevää ja välillä höyhenenkevyesti svengaavaa, just parasta!!
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
nyt paraikaa soimassa 1-puolinen 12"
JOOKLO FINNISH QUARTET: Birthday session
eli siis italialaiset virginia genta ja david vanzan ja kotimaan edustajat tero kemppainen (rauhis, taco bells) ja sami pekkola
hillitöntä ja kipakkaa ryöpytystä! ainakin yks täällä äxässä ainakin jäljellä, artisteilta itseiltäänkin ehkä vielä lohkeaa?
arse
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
On ilmeisesti tosi rajoitettu painos, parisataa tjsp? Eli kandee olla nopia jos tahtoo.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Offline
Ruotsinreissulta tarttui mukaan Coltranen 'Infinity' LP eli tämä surullisenkuuluisa 'mitä vittua se Alice on menny tekemään?'-levy jossa rva coltrane lisäili jousia ja muuta kivaa ja muistaakseni myös poisteli jotain raitoja samalla.
vaan pirun hyvältä tää kuulostaa kuitenkin.
samalla löytyi myös OM vinyylinä.
ei ollu halpoja.
jatsia en ole jaksanu aikoihin kuunnella, ehkäpä nyt taas.
150kg penkki, my ass. Aletaanko väittelemään?
Offline
Toi linjahan kai jatkuu sit osittain Illuminationsilla ja Eternityllä, mutta tätä Infinityäpä en ole kuullut.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
infinity on kyl aika legenda, en vaan oo kuullu. piti ihan tarkistaa mut onhan mullaki OM vinyylinä, samoin ascent ja sun ship
jatsin kuuntelu täälläkin jäänyt turhan vähälle viime aikoina.
Offline
Frank Wrightin Kevin, my dear sonia tullut fiilisteltyä. Mielettömän upea levy. Ne pari perusjatsislovaria iskee suoraan selkärankaan, järisyttävän upeita teemoja. Hidasta tunnelmointia, joka ei ole etäisestikään laiskaa ja pliisua. Ja sitten ne muutama Sun Ra tyylisempi vokaalipläjäys, jossa Wrightin kirkuva foni yhistyy oikein kunnon scat-lauluun - ei jumalauta. Parasta ikinä. Ja levyn kohokohta, Bobby Few'n sävellys Cowboys and Indians, jossa jankkaavan rytmin päälle luritellaan niitä näitä ja päästellään, no, mm. länkkäri ja inkkari ääniä. Hankala kuvailla, mutta toimii ku unelma. Yks kovimpia pitkään aikaan kuulemiani jatsijuttuja toi kappale.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Taiteilija A.R. Penckin näyttely avattiin 18.6.1989 konsertilla, jossa esiintyivät A.R. Penck (rummut), Frank Wright (saksofoni), ja Frank Wollny (kitara).
No kappas, emmä tienny että noi ovat käyneet Suomessa. Haloo Pori, menihän nauhalle, menihän?
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline