You are not logged in.
Offline
Offline
Onpas alikeskinkertainen turaus
Tuanoi saatana.
Offline
Ei taida olla kovin hyvä levy. Elektronisia elementtejä enemmän ku millään edellisellä. Vähän on samasta mediocre puusta veistetty biisit ollu täs muutamat viime vuodet. World peace on vielä ihan ok levy.
Tuanoi saatana.
Offline
Offline
jottei topikki olisi pelkkää mortsun (sinänsä aiheellista) haukkumista, niin palataanpa menneisiin (vaikka luultavasti samat läpät löytyisi jo tätäkin topikkia penkomalla vain hieman eri sanoin ), kun tuossa duuniin kävellessä soi william, it was really nothing ja tuli mieleen, että jos kultaiselta 80-luvulta saisi jälkipolville pelastaa vain yhden kitarapop-biisin, niin tuo olisi hyvin vahva ehdokas omalta osaltani.
muistelen, että sinkku ilmestyi alkusyksystä 84, tuolloin radiossa soineista ja rockradion toimittajien varauksetta hehkuttamista smiths-biiseistä ainoa mieleen jäänyt oli this charming man, joka oli kieltämättä herättänyt kiinnostukseni hienolla melodiallaan, vaikka kuuntelinkin noihin aikaan melkeinpä eksklusiivisesti ainoastaan syntikkapoppia. kun william ilmestyi, taisi toimittajilta ensimmäistä kertaa tulla jopa joku hieman negatiivisempikin kommentti, joku taisi sanoa että kuulostaa debyyttialbumin ylijäämäbiisiltä, mikä kuulosti tosi hölmöltä, kun tuossa tuntui olevan jotenkin ihan uusi, helisevämpi soundi. muistelen että yhdessä vaiheessa kun juhani kansi soitti radiossa kyseisen rallin, hän kommentoi että morrissey haluaa naimisiin, mutta ei haaveile kuin itsestään. äitini sattui olemaan kuulolla, ja kommentoi että onpas itsekäs tyyppi
no, oli mitä oli, biisi kolahti syntikoiden täyttämään mieleeni jotenkin poikkeuksellisesti ja syssymmällä perään ilmestyikin hatful of hollow -kokoelma, ja jossain "mielenhäiriössä" päätin sen ostaa, olihan sitä kehuttu, siinä oli peräti 16 raitaa ja siltä löytyi tuon loistavan william-biisin ohella myös this charming man, jota en ollut enää onnistunut kuulemaan radiosta tuon jälkeen (enkä siis ollut saanut edes äänitettyä kasetille). muistaakseni hankin levyn siitä ateneumin takaisesta discus-myymälästä, ja veikkaanpa että levyssäni on edelleen kyseisen puljun tarra, jossa lukee hinta: 64 mk. muistelen myös, että levykaupasta palatessani kohti pysäkkiä kävellessäni (silloin vielä 18 meni krunikkaan) mietin mielessäni että teinköhän tyhmästi, kun heaven 17 oli myös julkaissut uuden levyn, ja olisi ollut ns. varma valinta (sain kyseisen how men are -levyn sitten joulun jälkeen nimipäivälahjaksi), tuolloin kun olin vielä koululainen, eikä vähäiset viikkorahat sallineet levyhankintoja ihan joka viikko.
kuten sanottu, syntikkapoppi oli mun juttu ja esim. back to the old house -biisin akustiset kitarat oli suorastaan järkytys: mitä hemmetin hippipaskaa, mutta jotenkin levyn tunnelmat veivät mukanaan, ja noihin aikoihin tekstien mahdolliset huumoriaspektit meni täysin ohi, kun ne puhuttelivat tämmöistä yksinäistä itsetunnotonta luuserinynnyä ihan kybällä. ja edelleen sitä mieltä, että kyseinen levy, kokoelma tai ei, kuuluu kaikkien aikojen kymmenen parhaan levyjulkaisun joukkoon, ja william saattaa olla jopa se kaikista paras smithsien biisi.
Offline
Now my heart full
Parast muzaa kiitos herra squid yli viileen tankin
420 ja kohta sataa..
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Elikkäs Vauxhall and I, 5/5 ja tämänkö jälkeen Mozzarella meni pilalle? Mut tää on mahtava levy
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Elikkäs Vauxhall and I, 5/5 ja tämänkö jälkeen Mozzarella meni pilalle? Mut tää on mahtava levy
Ei pilaannu vaan tosta 10 vuotta eteenpäin niin on parhaimmillan.
Tuanoi saatana.
Offline
tässä joku päivä tuli kuunneltua pitkästä aikaa smithsin albumit ja hatful of hollow ja hyviähän noi. strangeways parempi kuin muistelin.
tttttttttthhhhhhhhhhhhhhhhhhhhuuuuuuuuuuuuuuuuuurrrrrrrrrrrsssst
Offline
Oikeasti pidän smithsistä. Tämä oli pakko tunnustaa.
Luin jonkin matkaa Pyhä Morrissey-kirjaa ja helvetti et teki vaikeaa. Lähinnä siksi, ettei lukiessa voi olla miettimättä sitä, miksikä Mozzer on kehittynyt. Yritin katsoa jotain 80-luvun haastatteluita, mutta siinä kohtaa meni liiankin häiritseväksi.
No miksi tämä on niin saatanan vaikeaa? No just siksi, että olen ehkä jokseenkin tyypillinen Smiths-fani (mitä sekin sitten ikinä tarkoittaa) ja aika monet jutut tuossa 2003 julkaistussa "psykobiografiassa" osuu suoraan hermoon. Toisin sanoen samaistun aika lailla. Tietyllä tapaa tosin tuo myös avaa Mozin kehitystä siksi, mikä se nykyään on. En voi olla ainoa, joka on sanonut Röyhkästä jossain, että "Suomen ikioma Morrissey". Teesi on seuraavanlainen: Artisti pohjaa julkisen persoonansa provokaatiolle. 80-luvun punkinjälkeisessä ilmapiirissä tämä on täysin ymmärrettävä ja luonnollinen mediapersoona. Provokaatio syntyy jossain määrin olemassaolevasta tarpeesta kostaa "julmalle maailmalle" (esim. sekä Röyhkällä että Morrisseylla on puutteelliset isäsuhteet. Kas kummaa, niin on muuten itsellänikin, vastikäänhän tässä reilu tunti sitten oli paniikkikohtaus liittyen aiheeseen). Provokaatio jää artistilla päälle luontaisena mekanismina toimia julkisuudessa ja mitä enemmän provokaatio alkaa ärsyttämään omaa fanikantaa, sitä enemmän oman fanikannan reaktio nähdään fanien petturuutena ja "julman maailman" vastaiskuna.
Enpä nyt väitä, että tämä olisi mikään absoluuttinen totuus (ps. sisällöttömät vastalauseet ei kiinnosta). Tämä kai lähinnä toimii jonkinlaisena selvityksenä itselleni sille, miksi joku Morrissey tai Röyhkä on vuonna 2020 sellainen kuin on. Sattumoisin tämä juttu on siinä mielessä kiinnostavaa, että jossain määrin voi sanoa, että syyllistyn itse vastaavanlaiseen spedeilyyn (entisellä ja nykyisellä nimimerkillä kirjoitettua todistusaineistoa löytynee tältä foorumilta ihan riittävästi) johtuen jossain määrin samanlaisista mekanismeista.
Siksi pidän Morrisseyta tästedes jonkinlaisena varoittavana esimerkkinä. Onhan se hauskaa vittuilla johonkin suuntaan, etenkin jos sille kokee jotain omaan maailmantuskaan liittyvää oikeutusta, mutta oman kokemuksen mukaan siitä ei ole kuin harmia. Ehkä Morrisseylla on mahdollisuus piirittää itsensä jollain selkääntaputtelijoilla. Mulla se homma meni päinvastoin ja kieltämättä olen tästä asiasta ihan kiitollinen.
Last edited by dadadrlrl (05.08.2020 11:27)
Offline
Voi himpura mikä kitararaita ja biisi muutenkin. Edes persu vokaaleissa ei töki tässä. Ainoana miinuksena miksaaja taas feidaamassa kun outro voisi olla vaikkapa kaksi minuuttia pidempi.
Offline
Still ill myös hieno biisi samalta levyltä mutta mikäs toi huuliharppuintro/outro on
Offline
Still ill myös hieno biisi samalta levyltä mutta mikäs toi huuliharppuintro/outro on
matkittu varhaiselta piitlesiltä
Offline
Voi himpura mikä kitararaita ja biisi muutenkin. Edes persu vokaaleissa ei töki tässä. Ainoana miinuksena miksaaja taas feidaamassa kun outro voisi olla vaikkapa kaksi minuuttia pidempi.
Tää on kyl saamarin komee biisi. At The Drive-In muuten tehny suht pätevän coverin täst, jos ei jaksa Oikeisto-Morrisseyta.
Offline
Hieno levy Ringleader of tormentors. Paljon hyviä biisejä. Parempi ku ysärin levyt.
Tuanoi saatana.
Offline
Hieno levy Ringleader of tormentors. Paljon hyviä biisejä. Parempi ku ysärin levyt.
Joudun esittämään eriävän mielipiteen. Hemmetin tylsää ja väkinäistä vääntämistä. Life is a pigsty ja You have killed me ainoot kuunneltavat biisot.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
marjapoimuri wrote:Hieno levy Ringleader of tormentors. Paljon hyviä biisejä. Parempi ku ysärin levyt.
Joudun esittämään eriävän mielipiteen. Hemmetin tylsää ja väkinäistä vääntämistä. Life is a pigsty ja You have killed me ainoot kuunneltavat biisot.
Pitäsköhän sun mennä jonnekki kursseille?
Tuanoi saatana.
Offline
jookcha wrote:marjapoimuri wrote:Hieno levy Ringleader of tormentors. Paljon hyviä biisejä. Parempi ku ysärin levyt.
Joudun esittämään eriävän mielipiteen. Hemmetin tylsää ja väkinäistä vääntämistä. Life is a pigsty ja You have killed me ainoot kuunneltavat biisot.
Pitäsköhän sun mennä jonnekki kursseille?
Sain hylätyn Smiths/Morrissey -kurssista. En aio uusia.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
marjapoimuri wrote:jookcha wrote:Joudun esittämään eriävän mielipiteen. Hemmetin tylsää ja väkinäistä vääntämistä. Life is a pigsty ja You have killed me ainoot kuunneltavat biisot.
Pitäsköhän sun mennä jonnekki kursseille?
Sain hylätyn Smiths/Morrissey -kurssista. En aio uusia.
Näin mä vähä ajattelinki
Tuanoi saatana.
Offline
Ringleader kyllä aika jöötiä, mutta You Have Killed Me ja Life Is A Pigsty on kyllä ihan jepa soolo-Mossea, jälkimmäinen ehkä jopa top-5:ssä.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Ei taida olla pigsty viiden parhaan joukossa tolta levyltä.
Tuanoi saatana.
Offline
Ei taida olla pigsty viiden parhaan joukossa tolta levyltä.
Sitten ollaan kuunneltu eri levyä.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Ei taida olla pigsty viiden parhaan joukossa tolta levyltä.
Mikäs on top5? Pigstyhän varmaan levyn "progein" biisi, ihme kun ei uppoa? Hyvä teksti myös, tykkään kuunnella tota laskuhumalassa åhå eiq mitäs.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
marjapoimuri wrote:Ei taida olla pigsty viiden parhaan joukossa tolta levyltä.
Mikäs on top5? Pigstyhän varmaan levyn "progein" biisi, ihme kun ei uppoa? Hyvä teksti myös, tykkään kuunnella tota laskuhumalassa åhå eiq mitäs.
Ei kai me mitään progea kaivata kun morrisseytä kuunnellaan.
Parempia kuin pigsty: i will se you, dear god, you have killed me, the youngest, father who must be killed (paras biiso?). Siinä on viisi.
Tuanoi saatana.
Offline
Father Who Must Be Killedin lapsikuoro suoralta kädeltä UUNIIN ja MEREEN.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Offline