You are not logged in.
katoin huvikseen netistä afraid-biisin sanoja ja se meneekin näin:
You are beautiful and you are alone
oon aina kuullu ton you are a pretty girl and you are alone
no eipä siinä nyt suurta eroa sinänsä
Offline
Avausviestistäkin olisi löytynyt.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Offline
wow onpa pitkä juttu
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Quietus on siitä sairaan hyvä että niillä on tota todella syvälle pureutuvaa analyysikykyä, mut varjopuolena ehkä sit toi juttujen ylipituus, joka läppäriltä luettuna kieltämättä vähän sattuu silmiin. Taas semmonen hetki jolloin voisin harkita ipadin omistamista.
Itsehän oon kuullut edelleen Nicon soolomatskusta vain Desertshoren, mut sepä onkin kertakaikkisen vaikuttava levy se.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Velvet Underground -topikissa minulle todettiin:
Onhan Nicollekin oma topikki
Joten kirjoitan nyt sitten tänne ne samat, mitkä kirjoitin sinne:
Velvet Undergroundilta varsinkin ensimmäinen levy on loistava. Nicon soololevyt ovat kuitenkin minulle paljon isompi juttu. Tarkoitan lähinnä niitä levyjä Marble Indexista Camera Obscuraan. On Chelsea Girlskin ihan hyvä, mutta se ei tunnu oikealta Nicon levyltä.
Olen käynyt pari kertaa Nicon haudalla Grunewaldin hautuumaalla Berliinissä. Tämä kuva taitaa olla vuodelta 2012.
Edit: Jatketaan vielä.
Marble Index: Nicon arvostetuin levy ja yksi kaikkien aikojen omaperäisimmistä levyistä.
Desertshore: Se levy, joka sai minut ihastumaan Nicon musiikkiin.
The End: Yksi maailman surullisimmista ja kauneimmista levyistä. Nicon musiikki saa taustakseen Brian Enon sointimaailmoja.
Drama of Exile: Rockimpaan ja etnompaan suuntaan. Levyn tekemiseen ja julkaisemiseen liittyi melkoisia sekoiluja ja sitä pidetään Nicon huonoimpana. Mielestäni hieno ja äärimmäisen aliarvostettu levy.
Camera Obscura: 80-luvun kolkkoja syntetisaattorisoundeja. Komea päätös uralle, vaikka näistä levyistä minulle vähiten läheinen.
+ Iso kasa live-levyjä.
Last edited by EndloseAngst (10.02.2014 00:36)
Offline
Kuuntelen nyt vasta Marble Indexiä, enkä arvannut että tää olis näin häiriintynyttä musaa. Tai no, onhan suurin osa näistä ihan tavallisia lauluja, mut suuri osa (Lawns of Dawn, Ari's Song) kuulostaa vaan jotenkin... vääriltä. Vähän kuin uudempi Scott Walker, paitsi että tääkin on tehty 30 vuotta ennen sitä. Paljonkos tässä sovituspuolessa on John Calen vaikutetta? Sinällään ei tää äänimaailma yllätä, kun tietää että juuri se oli VU:ssa kaikkein hulinoitsevin osapuoli.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
hassua että tää on kevyemmässä kun en kyllä marble indexiä, desertshorea tai the endiä kovin kevyinä pidä.
dream of exilen piisit on parempia niinä rupusoundisina versioina jotka ovat abschied-buutlekilla, sitä tuplalevyä nyt ei mummiälest niin tarvii ton jälkeen ja abschiedilla on myös lisänä hyviä irtobiisejä niinkuin marc almond-&kevin ayers-kollaboraatiot.
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
No nyt on Fata Morgana näpeis. Täähän on kova
Offline
Offline
Piti mennä nukkumaan mut pistinkin tossa The Endin soimaan pitkästä aikaa. On tää hemmetti melkosta tavaraa
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline