Neil Young

Kalossimies · 04.07.2016 15:32

Kopsaanpa tänne FB:hen kirjoittamani rapsan:

Voi Neil. Yllättävän vähän osaan tuosta edelleenkään sanoa. (EDIT: hehheh no sanoinpa sittenkin)

Aktivistina ja ajattelijana - mediapersoonana - Neil on varsinainen Don Quijote: tuulimyllyjä vastaan taisteleva kylähullu, joka innostuu liki autistisella tavalla milloin mistäkin vääryydestä maailmassa ja tekee kaiken voitavansa sen vääryyden korjaamiseksi. Milloin se on ollut Bushin hallinto (Living With War), polttomoottoriautojen korvaaminen sähköautoilla (Fork in the Road), ristiretki paremman digitaalisen äänenlaadun puolesta (Psychedelic Pill, "don't want my mp3", "PONO, it's toblerone for your ears"), ja nyttemmin varmaankin se Neilille rakkain: ympäristöllisesti kestävä pienviljely (The Monsanto Years).

Tuntuu, että tämä vaihe on ollut Neilillä päällä viimeistään sen reilun kymmenen vuoden takaisen aivoverenvuodon jälkeen - ovathan nuo luettelemani levytkin ilmestyneet tällä ajanjaksolla. Lieneenkö hän oivaltanut olevansa jonkinlaisella "jatkoajalla", mikä on saanut hänet tekemään raivokkaasti uutta ja antamaan kaikkensa koko ajan?

Neilin keikoilla olennaisessa asemassa on ollut kaikenlainen oheishöpöily - joka on kuitenkin pysynyt aina aika hienovaraisena sävytyksenä, viemättä itse soitolta huomiota. Live Rustin Star Wars -kaapu-ukkelit never forget. Vuonna 2008 Hartwall Areenalla biisejä säesti maalari. Tämäkin show alkoi kylvöllä, siis ihan kirjaimellisesti: kaksi olkihattuista farmaria kävi levittämässä lavan täyteen siemeniä, minkä jälkeen hämärässä pianon taakse astellut Neil soitti avauksen uudelle aamulle: After the Gold Rush, varsinainen rukous hyvän sadon puolesta.

Muuten akustinen intro ei tuonut mitään yllätyksiä (Heart of Gold, Needle and the Damage Done, Comes a Time), ja temaattisuus jatkui vasta kirsikalle huuliharpun läpi höngityllä ja pöyhkeydessään melkein (vain melkein!) kornin näköisellä harmoonilla vedetyllä Mother Earthilla. Se oli tietenkin harras. Yhtä itsestäänselvästi hartaus pilattiin valkoisiin suojapukuihin sonnustautuneiden viljelymyrkkyjen ruiskuttajien rynnäköllä. Se siitä luonnonmukaisuudesta.

Sitten Willie Nelsonin (myös ahkera pienviljelyaktivisti) pojat ystävineen könysivät lavalle. Olisi luullut, että moisen intevention jälkeen bändi olisi soittanut jonkun Vampire Bluesin kaltaisen kitkerän rokkijolkotuksen, vaan ei: tulivatkin Harvest Moonin From Hank to Hendrix ja Unknown Legend. Loistavia biisejä, mutta erikoisessa paikassa. Kiitos kumminkin.

Nuoriso käynnistyi hitaasti, ja meno tuntui vakiintuvan vasta sähköisen setin alettua, ja voi jestas että sitten mentiinkin: Words, Alabama ja WALK ON! Down By the Riverin loputonta välimeditaatiota olen lukenut vain kehuttavan, mutta itselläni lähtivät ajatukset harhailemaan ehkä liiaksikin. Okei, huikeaa dynamiikantajua ja hengittävää, harkittua maininkia, mutta Monsanto Yearsin loppumantra ja loppuun säästetty, varmaan 20 minuuttia kestänyt Love And Only Love olivat vaikuttavampia. Jälkimmäinen nyt varsinkin. Siinä saatiin manattua se Crazy Horsestakin tuttu PÖRINÄ JA JYLY paikalle aika huikeasti.

Siitä olen samaa mieltä, että Promise of the Real on saanut ukon ihan käsittämättömään iskuun: kolme tuntia se tuolla huhki, eikä tehnyt edes tiukkaa. En tiiä johtuuko se myös pilvenpolton uudesta aloittamisesta vaiko romanssista lavan taakse välillä ilmestyneeseen Daryn Hannahiin, mut välillä oli jännää havahtua siihen, miten tuo useaan kertaan pappautumispelkoa aiheuttanut hönö on todellakin 70-vuotias.

Okei, basistin habitus menkööt takaisin Korniin tai RATM:iin ja chimesiin rakastunut congansoittaja vaikka Santanan takariviin, tosin Love And Only Loven Marvin Gayelta kuulostanut loppujami oli perverssiydessään aika hauska! Olis nyt tullut ihan congaukon kunniaksi vielä Like An Inca, siinä on sentäs congia ihan studioversiossakin. Jolppien karisma ei muutenkaan päässyt lähellekään Neiliä, mutta tämä lienee mahdottomuus muutenkin. Ei tässä ollut sitä samaa hulluttelua kuin vaikka Crazy Horsen kanssa, mutta Neil selvästi tykkää soittaa noiden kanssa, eikä varmaan vähiten siksi, että hän saa olla itseoikeutettu kapteeni: siellä se itseironisesti nosteli käytävämaton mittaista settilistaa ja juoksutti lavan oikealla reunalla vetänyttä Micah Nelsonia pianolle ja takaisin. Maailman kovin höpöukko.

Keikalla oli tietenkin mukana myös teemaan sopinut hattu.

13600278_10204850266535960_6918067890132796339_n.jpg?oh=8dfb83f0144f763488ab0ac3831a1faf&oe=5830DD10

aqzu · 04.07.2016 20:47

Vaikka papparokki ei vaan uppoa, niin täytyy todeta että tämän Kalossimiehen ansiokkaan rapon (ja toisen fb-kaverin laittamien kuvien, joissa esiteltiin eilisen keikan käytävillä olleita järjestöjä) jälkeen alkoi tämä herra kiinnostaa nimenomaan poliittisena aktivistina. Toki Ohiot yms tuttuja, mutta pitää jutella aiheesta kesän aikana nimimerkkien Kenkä, Alxity, Kalossimies ja kaakku kanssa. Ai niin ja DBGenen. tongue

Alxity · 04.07.2016 21:25

Itse arvostan Youngissa myös suuresti tuota sen innolla mukaan heittäytyvää aktivistipuolta. Monet muut 60-luvun hipit ovat rikastuttuaan jättäneet maailman parantamisen muille, mutta Neil (ja esim. myös Patti Smith) eivät.

aqzy laittaa seuraavaksi Spotifystä (Geffen-kauden levyt löytyvät viellä sieltä) Landing On The Waterilta Hippie Dreamin soimaan (lupaan ettei ole papparokkia). Crosbylle pientä kuittia antava lyriikka: "And the wooden ships / Are a hippie dream / Capsized in excess / If you know what I mean. /Just because / it's over for you / Don't mean /it's over for me" tiivistää aika hyvin erään puolen Youngista.

Sitten jotain hajanaisia mietelmiä keikasta. Introssa parasta antia olivat After the Gold Rush (Young oli onnistunut salaa hiipiä pianon ääreen ja pääsi siinä mielessä yllättämään. Yleisön innostunut hurraus kohdalla "felt like getting high" alkaa varmaan jo Youngiakin kyllästyttää. Ainakaan minä en ymmärrä, miksi sille pitää joka ikisellä keikalla taputtaa. Mother Earth oli myös hyvä.

Itsekin odotin myrkkyruiskuttajien jälkeen jotain vähän kantaaottavampaa, mutta herran jumala miten kaunis From Hank To Henrix olikaan. Silmäkulmiani jouduin pyyhkimään. Oikeastaan kyseessä oli melkeinpä keikan kohokohta, vaikka myöhemminkin parhautta riitti. Tuo bändin kanssa vedetty osio, jossa Young soitti akustista kitaraa oli muutoinkin jotain erilaista kuin parilla edellisellä näkemälläni Young-keikalla ja siinä mielessä mukavaa vaihtelua. Täytyy muuten tunnustaa, etten tunnistanut Hold Back The Tearsia, vaikka muistin sen joskus kuulleeni. Piti keikan jälkeen oikein tarkistaa, että millä levyllä se olikaan. American Stars n Barsillahan se.

Ben Keithin kuoltua Young vannoi slide-kitaran vaienneen keikoilla iäksi, mutta hyvin ne Nelsonin pojat sähkökitaralla, ja mitä niitä muita soittiamia nyt olikaan, sitä paikkailivat. Muutoinkin Young tuntui löytäneen itselleen taustabändin, jonka kanssa voi soitella biisejä myös Youngille itselleen selvästi rakkailta 70-luvun alun levyiltä. Crazy Horse on parhaimmillaan aivan mieletön livebändi, mutta biisivalikoima on selvästi rajoittuneempi.

Words on yksi suosikkibiiseistäni ja tämä taisi olla kolmas kerta kun sen kuulin livenä. Aivan mieletön. Walk On on ehkä mielestäni On The Beachin heikon biisi, mutta koska kyseessä on helposti täyden 5 tähden levy niin en todellakaan aio valittaa siitä, että pääsin senkin livenä kuulemaan. Down By The River oli myös huikea, vaikka aavistuksen ehkä osassa noissa Crazy Horse-biiseissä minulla oli vaikeuksia asennoitua selvästi Crazy Horsesta selvästi eroavaan rytmiryhmään. Oikeastaan vasta Love And Only Loven lähes funkiksi taipunut komppi voitti sydämeni puolelleen. Earthia onkin tullut tässä tänään sitten luukutettua.

Loppupään biiseistä ainakin Mansion On The Hill ja After The Garden olivat iloisia yllätyksiä. Young on itse asiassa viimeisellä kahdella näkemälläni keikalla soittanut jotain Living With Warilta, jota pidän yhtenä miehen aliarvostetuista levyistä. Ja joka kertaa kun olen Youngin keikan nähnyt niin olen joutunut hämmästymään siitä, miten älyttömän kova kokonaisuus Ragged Glory onkaan. Olen vissiin näkemälläni 5 Youngin keikalla kuullut melkeinpä levyn jokaisen biisin (Love And Only Loven vieläpä mahdollisesti joka keikalla) ja kaikki versiot ovat aina olleet mahtavia.

Cinnamon Girl ei ole suurin suosikkini, joten oli ilahduttavaa, että sen jälkeen kuultiin lopuksena vielä When You Dance I Can Really Love. Fyysisesti 4 tunnin seisominen pienessä viini-illan jälkeisessä herkistyneessä krapulatilassa otti hieman koville. Etenkin kun yleisöön ei saanut vielä edes vesilasia. Sekuntiakaan en kuitenkaan olisi vaihtanut pois (tai no ehkä nyt jos jostain pitää mussuttaa niin en tiedä tarviko joka ikistä biisiä päättää niin pitkän kaavan mukaan). Pariin otteeseen yleisöstä huudeltiin Youngille, että älä ikinä lopeta. En voi muuta kuin olla samaa mieltä. Uskomatonta, miten joku artisti pystyy joka ikisellä keikalla tarjoamaan niin upean ja unohtumattoman esityksen. sydan

Bedderi · 04.07.2016 23:10

Hyviä kommentteja tullut. Tuo oli ensimmäinen Young-keikkani, ja ostin lipun vasta eilen. Hieno setti, mutta olisin karsinut vähän pois. Varsinkin noita pitkän kaavan lopetuksia. Down by the Riverista ajattelin, että tässäpä komea lopetus keikalle, mutta jatkuihan tuo muutaman biisin verran vielä. Akustinen setti oli kokonaisuudessaan hyvä. Yllättäen Heart of Gold vähän herkisti, vaikka olen pitänyt sitä aina keskitien biisinä. On se kuitenkin biisi, jonka Hey Hey My My:n ohella olen tuntenut syvältä 90-luvulta asti. Kyllä jammailutkin toki upposivat, ja jaksoin ihmetellä bändin kuntoa, kun itse ei meinannut jaksaa istua kolmea tuntia. Nu-metal-basisti ärsytti, mutta muuten hyvä bändi. Cinnamon Girlistä tykkäsin encoressa. Vähän ehkä harmittaa, etten nähnyt Neiliä koskaan Crazy Horsen kanssa.

Alxity · 04.07.2016 23:18

Bedderi wrote:

Vähän ehkä harmittaa, etten nähnyt Neiliä koskaan Crazy Horsen kanssa.

Ei ole välttämättä vielä myöhäistä. Ponchohan toivoisi vielä sitä jäähyväiskiertuetta ja tietääkseni kaikki Crazy Horsen jäsenet ovat edelleen soittokunnossa. Yleensä Young on tainnut jaksaa pari vuotta kerrallaan yhden bändin kanssa vetää ja sitten taas uudet kuviot.

Folkhälsan · 05.07.2016 10:35

Moronica wrote:

olisinpa ollut! kiitos raporteista

Bedderi · 05.07.2016 14:32

Bedderi wrote:

On se kuitenkin biisi, jonka Hey Hey My My:n ohella olen tuntenut syvältä 90-luvulta asti.

Paitsi että ensimmäinen Neil Young -biisi, jonka olen tietoisesti kuullut, on Piece of Crap. grin

Last edited by Bedderi (10.07.2016 10:03)

Bedderi · 10.07.2016 10:07

Unohtui keikasta mainita, että melkein koko kolmetuntisen ajan kantautui kantsun haju nenään. Jännää, että Hartwall Areenalla tuo joltain onnistui.

Last edited by Bedderi (10.07.2016 10:12)

Alxity · 15.07.2016 19:00

Tajusin juuri, etten ole kirjoittanut mitään Amsterdamin keikasta. Keikkapaikkana Ziggo Dome oli melko paljon viihtyisämpi kuin Hartwall Areena. Muutoinkin sopivaan fiilikseen pääsi mukavasti.

Keikan alku noudatti aika pitkälti samaa kaavaa kuin Suomessakin. Sitten Neil puki kaulaansa sähkökitaran ja aloitti Wordsin. Siitä eteenpäin keikka oli yhtä totaalista megaparhautta. Oikeastaan parempaa settilistaa en olisi mitenkään osannut toivoa. Selvästi kiertue toimii sillä periaatteella, että alku on aika sama keikasta keikkaan, mutta muutoin bändi vetää parin vakiobiisin lisäksi aika lailla sitä miltä tuntuu. Tällä kertaa satuttiin kuuleemaan monta sellaista biisiä, joita en ollut edes uskaltanut toivoa kuulevani livenä. Encorenkin oli aivan helvetin mahtava: ensin biisi Transilta ja sitten lähes unohdettu helmi ensimmäiseltä soololevyltä. Kaiken kohokohta taisi kuitenkin olla Revolution Bluesin kiimaisesti huudettu: "But I'm still not happy, / I feel like / there's something wrong". pimp

Niin ja settilista:

After the Gold Rush
Heart of Gold
The Needle and the Damage Done
Razor Love
Mother Earth (Natural Anthem)
Out on the Weekend
Hold Back the Tears
Human Highway
Unknown Legend
Someday
Words (Between the Lines of Age)
Winterlong
Alabama
Love to Burn
Powderfinger
Mansion on the Hill
Change Your Mind
Don't Be Denied
Western Hero
Seed Justice
Revolution Blues
Monsanto Years
Rockin' in the Free World
Love and Only Love
Encore:
Like an Inca
Here We Are in the Years

Helposti yksi parhaita ikinä näkemiäni keikkoja. Neil, älä ikinä muutu tai lopeta sydan

EDIT: niin ja 2 biisiä Sleeps With Angelsilta! Voiko enempää toivoa? rakkaus

Last edited by Alxity (15.07.2016 19:01)

Kenkä · 16.07.2016 12:32

Oli mahtava keikka tuo Amsterdam. Tähtihetkiä Mother Earth, Unknown Legend, Words, Mansion On The Hill, Change Your Mind, Don't Be Denied, Revolution Blues, Monsanto Yeaars, Like An Inca. Tuli aika monta mutta menee heittämällä parhaisiin keikkoihin. Katsoin tuossa Rockin' In The Free Worldin kohdalla kelloa ja olin aika varma että oltiin jossain puolivälissä mutta oltiinkin jossain kolmen tunnin kohdalla. icon_smile

Tuli monta biisiä, joita en ollut ennen keikoilla kuullut ja miten voi olla että justiinsa tuolla soitettiin kiertueen ainoan kerran kaikkien aikojen paras biisi Don't Be Denied. Huh huh. Aika uskomatonta miten voivat soittaa tuolla tavalla periaatteessa yhden levyn jälkeen, Youngilla energiatasot nousussa ja kaikilla oli kivaa.

ydis · 16.07.2016 17:48

huikee settilista kyl. ei yllätä että niilon soitto kulkee amsterdamissa pimp peuk

don't be deniedia ei ole tainnut ylipäätään koskaan kovin ahkerasti soittaa?

Alxity · 16.07.2016 19:33

ydinaukio wrote:

huikee settilista kyl. ei yllätä että niilon soitto kulkee amsterdamissa
don't be deniedia ei ole tainnut ylipäätään koskaan kovin ahkerasti soittaa?

Jep. Mitä itse olen Youngia ulkomailla nähnyt niin parempia keikkoja se on liberaallimman kantsulainsääännön maissa soittanut. Esim. 2008 ei Helsingissä jamit tahtoneet lähteä yhtään, mutta Belgiassa toimi. Tiedä sitten kuinka objektiivinen Olin itsekään arviossani grin

Internet (setlist.fm) tiesi kertoa, että Young on eri kokoonpanoilla soittanut Don't be deniedin yhteensä 102 kertaa vuosien varrella. Like an Inca on kuultu 32 kertaa ja Revolution blues 47 kertaa. Change your mind 27 kertaa.

Edit: Western hero on vieläkin harvinaisempi 18 soitolla.

Last edited by Alxity (16.07.2016 19:37)

Kenkä · 12.10.2016 19:20

Original Release Series olis taas jatkumassa, nyt paketissa osat 8.5-12:

American Stars & Bars
Comes A Time
Rust Never Sleeps
Live Rust
Long May You Run

Eniten noista kiinnostaisi Rust Never Sleepsin remasterointi, ainakin tuossa omassa painoksessa aika ohkainen soundi.

Alxity · 12.10.2016 20:13

Kenkä wrote:

Original Release Series olis taas jatkumassa, nyt paketissa osat 8.5-12:
American Stars & Bars
Comes A Time
Rust Never Sleeps
Live Rust
Long May You Run
Eniten noista kiinnostaisi Rust Never Sleepsin remasterointi, ainakin tuossa omassa painoksessa aika ohkainen soundi.

Sama. American Starshan onkin niitä myöhempiä 2000-luvulla julkaistuja cd:tä (mitäs ne muut olivatkaan? On the beach, re-ac-tor ja hawks & doves vissiin) eli se on remasteroitu. Comes a timekaan ei niin soundeistaan kärsi ja long may you runia aika harvoin edes jaksaa kuunnella. Live rustkin on jo saatavilla melkeinpä saman asian ajavana blu-rayna.

Alxity · 17.10.2016 22:46

Löytyipä pitkästä aikaa sellainen uusi Young-levy, että oikein kunnolla innostuin. Kyseessä on Collector's Heartland-niminen bootleg, jolta löytyy aika paljon muualla julkaistua kamaa, jota on ollut kuitenkin hankala saada mm. Eldorado EP ja ilmeisesti A Treasurelle päätynyt Grey Riders. Todelliset helmet ovat (toivottavasti, en ole vielä päässyt kuuntelemaan) kuitenkin sekä -85 live-versio, että studioversio Interstatesta, jota ei käsittääkseni ole julkaistu kuin Broken Arrown vinyylipainoksen bonusbiisinä ja joka muistaakseni on aivan mahtava veto. Ja onhan levyllä toki kaikenlaista muutakin jännää...

Musicnaut · 18.10.2016 22:59

Alxity wrote:

Todelliset helmet ovat (toivottavasti, en ole vielä päässyt kuuntelemaan) kuitenkin sekä -85 live-versio, että studioversio Interstatesta, jota ei käsittääkseni ole julkaistu kuin Broken Arrown vinyylipainoksen bonusbiisinä ja joka muistaakseni on aivan mahtava veto.

Se on myös Big Time CD-singlellä "B-puolena". Hieno kappale.

jookcha · 26.10.2016 13:45

Neil%20Young%20Peace%20Trail.jpg

Neil Young has announced Peace Trail, a new album set for release December 2 via Reprise. The 10 song set was recorded at Rick Rubin's Shangri La Studios and was produced by Young along with John Hanlon. According to the press release, the entire album was written and recorded after the release of Eartha live set issued earlier this year. Young recently released a video for the album track Indian Giverswatch it below. Check out the album cover and tracklist below.
Unlike Youngs recent albums with Promise of the Real, he recorded this album with session musicians Jim Keltner and Paul Bushnell. Its described in the press release as primarily acoustic, though it also features Auto-Tuned Neil Young vocals. Peace Trail will be available as a CD, digital download, and cassette. A vinyl edition of the album will arrive in January.
01 Peace Trail
02 Cant Stop Workin
03 Indian Givers
04 Show Me
05 Texas Rangers
06 Terrorist Suicide Hang Gliders
07 John Oaks
08 My Pledge
09 Glass Accident
10 My New Robot

pimp peuk

Last edited by jookcha (26.10.2016 13:45)

Alxity · 27.10.2016 20:26

Mikähän Trans 2 sieltä nyt tulee... Näytebiisi oli tosin aika perusrokkaamista ilman sähkökitaraa. Kantaaottava levy taitaa ainakin olla. Autotunea en havainnut.

Last edited by Alxity (27.10.2016 20:27)

Firon · 04.11.2016 22:31

Nimibiisi Spotifyssa. Hyvä styge.

KZ · 05.11.2016 19:03

Niin se näyttäs olevan taas koko tuotanto spotifyssä peuk
Kommenttia odotellessa.

Kenkä · 05.11.2016 22:26

On muuten hyvä tuo nimibiisi. Odotukset korkealla. cheer21

kaakku · 27.02.2017 19:15

Oliks tää täällä jo? Voi hyvä luoja sentään frown2

Bedderi · 04.03.2017 23:39

Aika paljon on tullut kuunneltua hittejä ja erityisesti Decade-kokoelmaa viime päivinä. Suosikit just nyt:

Cinnamon Girl
Down by the River
Cowgirl in the Sand
Cortez the Killer
Sugar Mountain

psykokarkki · 10.03.2017 11:27

After 45 Years, Neil Young Finally Confirms This Urban Legend About Himself: More Barn!

hiirimattona · 10.03.2017 12:54

Vihdoin voin levätä ja huokaista. On tätä odotettu.

tomitarmo · 23.03.2017 21:18

Omistaako joku vielä VHS-nauhurin? Sain kaverilta Rust Never Sleeps-VHS:n, jonka lahjoitan ihan ilmaiseksi eteenpäin, jos joku sen haluaa.

hiirimattona · 23.03.2017 22:20

Minulle kelpaisi!

Olen ensi kuussa keikalla Helsingissä, eli kävisikö silloin videon lahjoitus?

Last edited by hiirimattona (23.03.2017 22:21)

Jean-Babtiste · 24.03.2017 00:14

Ai saakeli frown2

Onnistuisko laina joskus?

Jean-Babtiste · 24.03.2017 00:14

Eiku joo Weldinhän mä oisinki mieluummi kattont. Mut kyl tänki vois peuk

Jean-Babtiste · 24.03.2017 00:37

Sit oliko myös Live Rust HVS?

Enivei, nyt soi TONIGHTS THE NIGHT

Street Spirit Sr.

#931 04.07.2016 15:32

Re: Neil Young

#932 04.07.2016 20:47

Re: Neil Young

#933 04.07.2016 21:25

Re: Neil Young

#934 04.07.2016 23:10

Re: Neil Young

#935 04.07.2016 23:18

Re: Neil Young

#936 05.07.2016 10:35

Re: Neil Young

#937 05.07.2016 14:32

Re: Neil Young

#938 10.07.2016 10:07

Re: Neil Young

#939 15.07.2016 19:00

Re: Neil Young

#940 16.07.2016 12:32

Re: Neil Young

#941 16.07.2016 17:48

Re: Neil Young

#942 16.07.2016 19:33

Re: Neil Young

#943 12.10.2016 19:20

Re: Neil Young

#944 12.10.2016 20:13

Re: Neil Young

#945 17.10.2016 22:46

Re: Neil Young

#946 18.10.2016 22:59

Re: Neil Young

#947 26.10.2016 13:45

Re: Neil Young

#948 27.10.2016 20:26

Re: Neil Young

#949 04.11.2016 22:31

Re: Neil Young

#950 05.11.2016 19:03

Re: Neil Young

#951 05.11.2016 22:26

Re: Neil Young

#952 27.02.2017 19:15

Re: Neil Young

#953 04.03.2017 23:39

Re: Neil Young

#954 10.03.2017 11:27

Re: Neil Young

#955 10.03.2017 12:54

Re: Neil Young

#956 23.03.2017 21:18

Re: Neil Young

#957 23.03.2017 22:20

Re: Neil Young

#958 24.03.2017 00:14

Re: Neil Young

#959 24.03.2017 00:14

Re: Neil Young

#960 24.03.2017 00:37

Re: Neil Young

Board footer