You are not logged in.
hiirimattona wrote:Crazy Horse matkassa?
Ehdottomasti paikalla!
Nyt me se tehdään
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Laiskan pulskeaa menoa ilman kovin kummoisia biisejä... Jatkamme perehtymistä.
Voin ymmärtää tämän näkökannan, vaikken sitä allekirjoitakaan. Mun mielestä kuitenkin juuri noissa pitkissä junnauksissa Crazy Horsen magia piilee. Sinällään aika yksitoikkoista menoa, mutta jokin niissä kuitenkin miellyttää korvaa ja saa ajatukset harhailemaan mukavasti.
Toivon todella, että tuo psykokarkin kuulema huhu pitää paikkansa!
Last edited by Alxity (27.10.2012 22:13)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
tomitarmo wrote:Laiskan pulskeaa menoa ilman kovin kummoisia biisejä... Jatkamme perehtymistä.
Voin ymmärtää tämän näkökannan, vaikken sitä allekirjoitakaan. Mun mielestä kuitenkin juuri noissa pitkissä junnauksissa Crazy Horsen magia piilee. Sinällään aika yksitoikkoista menoa, mutta jokin niissä kuitenkin miellyttää korvaa ja saa ajatukset harhailemaan mukavasti.
Tavallaan joo, mutta puolen tunnin biisi... Sitä junnaustakaan ei ole missään, vain pelkkää löysää soittelua. No mut, viil sii. Kuten sanottu, emmä tätä vielä tyrmäämään lähde. Se SAUNDI on kuitenkin läsnä
Last edited by tomitarmo (28.10.2012 10:54)
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
I'M GONNA GET ME A HIP HOP HAIR CUT
Alxity wrote:tomitarmo wrote:Laiskan pulskeaa menoa ilman kovin kummoisia biisejä... Jatkamme perehtymistä.
Voin ymmärtää tämän näkökannan, vaikken sitä allekirjoitakaan. Mun mielestä kuitenkin juuri noissa pitkissä junnauksissa Crazy Horsen magia piilee. Sinällään aika yksitoikkoista menoa, mutta jokin niissä kuitenkin miellyttää korvaa ja saa ajatukset harhailemaan mukavasti.
Tavallaan joo, mutta puolen tunnin biisi... Sitä junnaustakaan ei ole missään, vain pelkkää löysää soittelua. No mut, viil sii. Kuten sanottu, emmä tätä vielä tyrmäämään lähde. Se SAUNDI on kuitenkin läsnä
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Ekan kuuntelun perusteella ei ole varsinaisesti yhtään huonoa biisiä tällä levyllä. Walk Like a Giant toki ehdoton huipennus. Ruoan laiton ja tiskauksen taustalla kuuntelin tuota ja levy loppui juuri sopivasti kun otin kalan uunista Vihanneksia pilkkoessa ja päätä nyökytellessä ei edes huomannut kuinka pitkä tuo eka biisi oikeasti on. Pitää ottaa vielä toinen kierros tänään keskittyneemmin kuunnellen.
Offline
Yllättävä yksin yös-obsessio tähän biisiin. Vaikka tätäkin biisiä on tullut kuunneltua miljoonasti, niin yhtäkkiä tää teksti iskee aika totaalisesti. Niiloa runollisimmillaan.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Mulle tuo Psychelelic Pill on useamman kuuntelun jälkeen toiminut aina vaan paremmin ja paremmin. Eivät ne lyhyetkään biisit mitään täytteitä ole, vaikka (muistaakseni) ainakin Uncut jotain sen suuntaista väittikin.
Ostin myös Youngin kirjan ja täytyy sanoa, että oikein viihdyttävää luettavaa. Yllättävän avoimesti Young mm. huumeiden käytöstään kertoilee.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Oikein hyvä levy tämä uusi.
bzort glorf bööth
Offline
Pakko kyllä sanoa, että uus levy on parasta Youngia sitten...
Le Noisen
This must be what jail / I will scratch
Offline
Sananen tai pari Buffalo Springfieldistä. Muistelmissaan Young manaa paitsi sitä, että herran ensimmäinen soololevy sössitttiin soundeiltaan myös sitä, että Buffalo Springfieldin ekan levyn stereopainos kuulosti ja kuulostaa edelleen kelvottoman huonolta. Ainoastaan myöhemmin äänitetty ja miksattu aloitusbiisi For Waht It's Worth kuulostaa paremmalta. Itse kiinnitin Archives-boksin yhteydessä huomiota siihen, miten hyviä Buffalo Springfieldin ekan levyn aikaiset biisit ovatkaan kun äänenlaatu vaan on kohdillaan. Päätin tänään sitten satsata Buffalo Springfield-boksiin. Siinä nimittäin on mukana ekan levyn monopainos, jonka pitäisi olla selvästi parempi. Aika yleinen ongelmahan tuo tuntuu olevan 60-luvun puolenväin jälkeisissä levyissä ja muistan joskus ihmeteelleeni esim. sitä miksi kirjaston Piper At The Gates Of Dawn kuulostaa niin paljon paremmalta kuin omistamani vinyyli. Kyseessähän oli tietysti monopainos ja etenkin ekassa biisissa on muistaaksi huikea ero mono- ja stereomiksauksen välillä. Buffalo Springfieldin boksi näyttää olevan Atlantin tällä puolella loppuunmyyty, mutta Discogsista bongasin ilmeisesti hyväkuntoisen kohtuuhintaisen kappaleen. Muistan kun tuo boksi aikanaan julkaistiin ja mietin jo silloin pitäisikö se hankkia, mutta hankkimatta jäi. 11 vuottahan siitäkin jo näyttää olevan...
Yllättävän moneen asiavirheeseen olen muuten Youngin muistelmissa törmännyt. Herra muistelee soittaneensa Bruce Palmerin kanssa viimeisen kerran joskus 60-luvun lopulla, mutta Palmer oli kyllä Trans-kiertueellakin mukana bassottelemassa. Al Kooperia Young kutsuu edesmenneeksi ja lisäksi Young väittää ajaneensa 70-luvun puolivälissä 79 vuosimallin Cadillacilla. Yksi kuvatekstikin näyttää eksyneen väärään paikkaan. Näistä pienistä virheistä huolimatta sanoisin että kyseessä on yksi viihdyttävimpiä artistin itsensä kirjoittamia elämänkertoja.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kuuntelinpa tossa taas Le Noisen ja onhan se edelleen ehkä maailman paras levy
ei muuta kuin voidetta rakoon ja ruuvi kiinni!
Offline
hyvää synttäriä niilo
Offline
hyvä synttäripäivä nipalla
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
hyvä synttäripäivä nipalla
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Offline
Niilolle onnittelut vielä näin jälkijunassa
Helvetin hyvä ep tämä muuten! Näemmä Japani & Australia -eksklusiivinen, että enpä tiijä mistä faija on tämän kokoelmiinsa haalinut, mut Cocaine Eyes ja Heavy Love on todella unohdettuja nerouksia, ja muutenkin levyn tosi primitiivinen triosoundi on ihan Crazy Horsen tatsilla soitettua. Eldorado on mun mielestä kans melkeinpä parempi veto kuin Freedomilla.
Laitetaas Cocaine Eyes tähän vielä, kun on niin tajuttoman hyvää stygee:
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Oikein hyvä julkaisu tuo.
bzort glorf bööth
Offline
Desibelin jutulle
Eldorado on oikein hyvä, mutta toisaalta siihen kyllästyy aika nopeasti. Huhu kertoo, että samaan aikaan olisi nauhoitettu kokonainen albumikin (Young ilmeisesti innostui tuolloin hevistä ja yritti tehdä "Metallica"-levyä). Kyseisen levyn nimi on ilmeisesti Times Square ja kuulemma se oli ihan julkaisuvalmiskin. Ehkä Archives vol 3:lla sitten 20 vuoden päästä
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Nyt on Psycheledic Pill kuunneltu sitten myös blu-ray-tasoisena. Jokaisesta biisistä oli mukana myös video, joiden yhteisenä teemana tuntui olevan Windowsin näytönsäästää muistuttava psykedeliateema. She's Always Dancingin video toimi ehkä muutoin parhaiten. Mahtavat soundit levyllä joka tapauksessa on ja hienosti ne blu-raylta esiin tulevat. Pitää joskus testata kuuleeko korvani eroa cd:n ja blu-rayn välillä. Archivesillahan esim. Youngin ekan levyn biisit kuulostivat aivan jumalaisilta verrattuna silloin julkaistuihin cd-painoksiin, mutta niissä osa cd:n huonosta soundista menee kyllä huonon remasteroinnin eikä itse formaatin piikkiin. Varsinkin levyn kitasoundi on minusta aivan jumalainen ja tekee jo pelkästään levystä kuuntelemisen arvoisen. Onneksi biisikynäkin on ollut sellaisessa terässä kuin se Youngilla parhaimmillaan on viimeisen 30 vuoden aikana ollut.
Psychedelic Pillistä huomaa selvästi, että se on syntynyt elämänkerran ja varmaan myös Archivesin koostamisen sivuprojektina. Biiseissä on paljon viittauksia menneisyyteen. Nimibiisi kuulostaa etenkin flangeroimattomana versiona melko paljon Cinnamon Girlilta. She's Always Dancing on aivan selvä Like A Hurricane-pastissi. Walk Like A Giant tuo paikoitellen mieleen Hey Hey, My Myn. Täytyy edelleen ihmetellä miksi Young on päättänyt laittaa levyn ensimmäiseksi biisiksi peräti lähes puolituntisen mötkön. Esim. Ramada Inn olisi paljon lempeämpi aloitus, mutta toisaalta nykyisellään kaksi ensimmäistä biisiä toimivat sen verran haastavana kaksikkona, että satunnaiselta kuuntelijalta otetaan turhat luulot pois heti alussa. Nimibiisin flangeria osa ihmisistä tuntuu vihaavan ja cd:llähän on päädytty loppuun tunkemaan vielä vaihtoehtoinen miksaus kyseisestä biisistä. Tämä kuitenkin heikentää selvästi draaman kaarta ja minusta levyn pitää ehdottomasti loppua Walk Like A Giantiin. Olisikohan tässä käynyt niin, että kaikki muut ovat pitäneet flangeria huonona ajatuksena, mutta eräs tunnetusti melko itsepäinen vanha jäärä on ollut eri mieltä
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Pill tuli tosiaan kuunneltua, mielestäni hieman parempi kuin Americana ja siis kelpo levy. Kiertueeseen oli lisätty maaliskuulle Australian ja NZ:n päivät, tästä toivoa tulevaan?
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
Oon kovasti yrittänyt saada jotain tolkkua tästä Psychedelic Pillistä, mut en oo tainnut onnistua. En osaa vieläkään sanoa, että onko neroa vai poroa vai jotain siltä väliltä. Todennäkösesti vähän kaikkea.
Ajoittain tää kuulostaa huikeen mahtavalta, ukot kurnuttaa ruosteista jamia ja välillä mennään kuuhunkin asti. Ja sitten taas joku Ramada Inn on niin kaunista et kyynel kulmaan vierähtää. Mutta sitten taas tulee useinkin mieleen ku jamit jatkuu ja jatkuu, et onko tässä loppujen lopuksi oikein mitään sisältöä, se biisi siinä jammailun pohjalla on aika heikko eikä jamit etene mihkään. Tai sit tulee joku tommonen biisi ku "Psychedelic Pill" ja tulee vaan mieleen ne 80-luvun vittuilulevyt (ja enempi huonossa ku hyvässä mielessä). Sanoituksetkin aiheuttaa usein lähinnä irvistyksiä (gonna get a hip hop haircut gonna get a hip hop haircut gonna get a hip hop haircut).
Silti, eihän tästä voi olla tykkäämättä, kaiken tämän takia ja siitä huolimatta. Tän mammutin villoihin on kätkeytynyt timanttinen Crazy Horse-jamilevy, tämmöisenään se on tolkuttoman ylipitkä ja sekava, mutta rakastettava hörhölätty.
Tämän vuoden Horse-levyistä nostaisin ehkä kuitenkin Americanan ykköseksi, siinä on kuitenkin enemmän tulikiveä ja tässä hetkessä elämisen fiilistä kuin Psychedelic Pillissä, joka on enempi pappain muistelolevy.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Voispa ruveta noita muistelmia lukemaan tässä piakkoin. PP:ssä kaksi hyvää biisiä. Ei jatkoon.
Offline
Ajoittain tää kuulostaa huikeen mahtavalta, ukot kurnuttaa ruosteista jamia ja välillä mennään kuuhunkin asti. Ja sitten taas joku Ramada Inn on niin kaunista et kyynel kulmaan vierähtää. Mutta sitten taas tulee useinkin mieleen ku jamit jatkuu ja jatkuu, et onko tässä loppujen lopuksi oikein mitään sisältöä, se biisi siinä jammailun pohjalla on aika heikko eikä jamit etene mihkään. Tai sit tulee joku tommonen biisi ku "Psychedelic Pill" ja tulee vaan mieleen ne 80-luvun vittuilulevyt (ja enempi huonossa ku hyvässä mielessä). Sanoituksetkin aiheuttaa usein lähinnä irvistyksiä (gonna get a hip hop haircut gonna get a hip hop haircut gonna get a hip hop haircut).
Silti, eihän tästä voi olla tykkäämättä, kaiken tämän takia ja siitä huolimatta. Tän mammutin villoihin on kätkeytynyt timanttinen Crazy Horse-jamilevy, tämmöisenään se on tolkuttoman ylipitkä ja sekava, mutta rakastettava hörhölätty.
Eikös tuossa ole aika hyvin tiivisttynä mistä koko Crazy Horsessa on viimeisen kolmenkymmen vuoden aikana ollut kyse En tosin nyt osaa sanoa ovatko ne biisit "heikkoja", mutta aika yksinkertainenhan se idea monesti on.
Itse tykkään tuosta Psychedelic Pillistä juuri tuollaisena. Ehkä olisin itse muokannut biisijärjestystä sen verran, että olisin laittanut Driftin Backin viimeiseksi biisiksi ekalle levylle, mutta toisaalta käy se noinkin.
Americana on myös helvetin hyvä levy, mutta itse nostan Pilleri kuitenkin täpärästä kyseisen levyn edelle johtuen lähinnä parista keskivaiheen tylsemmästä tulkinnasta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Aloin tänään taas kuunnella Americanaa ja nyt en osaa lopettaa, on tää niin mahottoman hyvä levy.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Smaa kyllä tuohon, että Americana peittoaa Pillerin. Eihän sekään nyt ihan nappiveto ole, mut sellainen soittamisen ilo ja hauskuus puskee kyllä Americanalla väkisinkin läpi. Soundikin on kappaleille oikeutta antava, koska pakkohan lopputuloksen on soundata ladossa äänitetyltä. Kans Crazy Horsen mullikuoro hoitaa homman mainiosti kotiin, ja lapsikuoro koostuu varmaan jostain ladon orrelle kavunneista skideistä, jotka omaksi ilokseen päättää lauleskella mukana.
Toki PP:n on tarkoituskin olla tuollaisen hulinalevyn vastakohta, tuollainen vanhojen hippien transsendenttinen trippailu. En itse asiassa pidä Driftin' Backin lyriikoita niinkään naurettavina, enemmän koen ton hiphoptukkaläpän jonkinlaisena ironisena jatkeena tolle "don't want my mp3":lle (joka taas sinällään kuulostaa Money for Nothing-viittaukselta, lieneekö näin), että hankitaan nyt sitten vielä uus kuontalokin, tosin en kyllä tiedä että minkälainen sitten on hip hop haircut (ehkä tällainen: http://2.bp.blogspot.com/_jJZqOMOgVcc/T … p+Fade.jpg ). Nimibiisi on kyllä taas melko pöhkö, ja She's Always Dancing vähän turha Like A Hurricane-pastissi. Born in Ontario on tosin ihan hauska kantrirokki ja kyllä noi pitkät biisit skulaa hyvin. Mutta kokonaisuutena tosiaan vähän turhan takakenoinen pläjäys.
Last edited by Kalossimies (27.12.2012 18:22)
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Molemmat Youngin tän vuoden levyt on liian pitkiä. Ylipäätänsä kaikki levyt on nykyään liian pitkiä, ärsyttävää.
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
Molemmat Youngin tän vuoden levyt on liian pitkiä. Ylipäätänsä kaikki levyt on nykyään liian pitkiä, ärsyttävää.
Mikä on sopiva pituus.
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Tolto wrote:Molemmat Youngin tän vuoden levyt on liian pitkiä. Ylipäätänsä kaikki levyt on nykyään liian pitkiä, ärsyttävää.
Mikä on sopiva pituus.
45 minsaa tai alle
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
Psychedelic Pill löytyy nyt kahdessa formaatissa, Blu-ray ja vinyyli. Hyvä levy, paranee kuunnellessa. Ajattelin tehdä pientä vertailua formaattien väilillä kunhan saan hommattua jostain suht' edullisesti DAC:n, joka ottaisi vastaan 192kHz/24bit-tavaraa.
MUTTA, ALCHEMY TOURILLE LISÄTTY UK-PÄIVÄT:
Metro Radio Arena, Newcastle: June 10
LG Arena, Birmingham: June 11
SECC Arena, Glasgow: June 13
RDS Arena, Dublin: June 15
The O2 Arena, London: June 17
Se taitaa olla menoa nyt.
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
Eipä ulotu kiertue Suomeen. Young & Crazy Horse on kuitenkin pakko nähdä, joten piti hankkia lippu Berliinin keikalle. Sen verran kovat levyt bändillä on nyt alla, että oikeastaan ihan sama vaikka soittaisivat biisejä vain kahdelta uusimmalta. Ehkä tosin sen Like A Hurricanen voisin kuitenkin encorena haluta kuulla kun Young ei sitä viime kiertueella soitellut...
EDIT: ai niin. Young ja Horse ovat muuten soitelleet kuulemme Born In The U.S.A koveria ainakin jossain yhteydessä viime aikoina...
Last edited by Alxity (16.03.2013 23:36)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline