You are not logged in.
Tai oikeastaan tää on parempi levy kuin yliarvostettu After The Goldrush.
pannaanpa soimaan
Offline
Kukapa olisi uskonut, että Neil onnistuu vielä palaamaan On The Beachin tunnelmiin. Peaceful Valley Boulevard kuulostaa kuitenkin siltä, että se voisi löytyä joko On The Baechin b-puolelta tai American Star n Barsilta Will To Loven seurasta. Walk With Me ja Sign of Love eivät sitä vastoin lyriikoillaan loistaneet, mutta todellinen rimanalitus tuntui olevan Love and War, joka soitantansa puolesta kuuluu kuitenkin levyn helmiin. Lanoisin tuotanto tuntui toimivalta ja onhan se kunnioitettavaa, että Young on innostunut tekemään näinkin kokeellisen levyn vielä 64-vuotiaana.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
onhan se kunnioitettavaa, että Young on innostunut tekemään näinkin kokeellisen levyn vielä 64-vuotiaana.
jep. kunnon biisit jäivät vaan tekemättä.
Offline
Kaks parrakasta ukkoa on tehneet ihan hyvän levyn. Pitää vielä kuunnella lisää, mutta tässä vaiheessa varovainen eiq
Jostain syystä kuuntelin joskus lukioaikoina tosi paljon After the Goldrushia, vaikkei se niin vahva kokonaisuus ehkä olekaan. Tais olla ekoja vinyylilevyjä joita hankin. Joku sellanen tavaratalopainos pahviboksissa.. Nykyään siitä tulee tilanteesta riippuen joko vaivaannuttava tai hyvä (nostalgia-)olo. Harvestia on tullut myös kuuneltua paljon, mutta jostain syystä sekin nykyään vähän vaivaannuttaa.
Noissa vinyylijulkaisuissa on usein hienoja valokuvia gatefoldissa.
Eniten pyörii nykyään Trans-kasetti keittiön mankassa
Offline
Mitäs tää After the Gold Rushin dissaus täällä on? Sehän on aivan paras levy.
samaa oon hiljaisesti ihmetelly mut en oo kehdannu sanoa mitään ettei isot pojat naura
Offline
Ei sillä että B-puolella mentäis paljon huonommalla tasolla: Don't Let It Bring You Down - Birds - When You Dance - I Believe in You on mun mielestä kovempi nelikko kuin A-puolen ekat 4. Eritoten Birds, levyn paras styge.
Edit: joo, neukkulalle vanupuikkoja
Last edited by Bricolage (01.10.2010 13:33)
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
no onhan se After the Goldrush ihan helvetin hyvä levy
mutta oma suhde siihen on just nyt vähän vaiheessa
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Varovaista peukkua Niilon uudelle levylle, vaikka lopullinen erinomaisuus just esim. ya:n esiinnostaman biisimatskun kohdalla onkin vielä selvittämättä.
Ja mullehan nää Ragged Gloryt ja Weldit on aina ollu kovempi juttu ku seiskarin sinänsä ymmärrettävät klasarit, paitsi Rust Never Sleeps, joka kuuluu myös suosikkeihin.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Toi uus vaikuttaa ihan mielenkiintoselta levyltä. En niistä edellisistä chrome dreameistä ja fork in the roadeista hirveästi perustanut, mutta tässä on taas yritystä.
Komppaan J-B:tä Ragged Gloryn ja Weldin suhteen.
Last edited by kuninkees (05.10.2010 23:45)
The only one who could ever reach me was the son of a pizza man
Offline
Kukapa olisi uskonut, että Neil onnistuu vielä palaamaan On The Beachin tunnelmiin. Peaceful Valley Boulevard kuulostaa kuitenkin siltä, että se voisi löytyä joko On The Baechin b-puolelta tai American Star n Barsilta Will To Loven seurasta. Walk With Me ja Sign of Love eivät sitä vastoin lyriikoillaan loistaneet, mutta todellinen rimanalitus tuntui olevan Love and War, joka soitantansa puolesta kuuluu kuitenkin levyn helmiin. Lanoisin tuotanto tuntui toimivalta ja onhan se kunnioitettavaa, että Young on innostunut tekemään näinkin kokeellisen levyn vielä 64-vuotiaana.
Peaceful Valley Boulevard kyllä etenkin aivan himpskatin hieno piisi. Kananlihamittarilla silti ehkä levyn mestariteos on Someone's Gonna Rescue You. Kerrankin klisee "paras levy sitten diibadaan" pätee. Mirror Ballin asti mennään ainakin.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Le Noise tullu kuunneltua jokusen kerran. Tää _kuulostaa_ tosi hyvältä, ihanaa kitarapörinää ja tod.näk. Youngin 2000-luvun levyistä paras, mut ei tää nyt kumminkaan sillä lailla tempase mukaansa. Biisit ehkä vähän lepsuja.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Uutta BD/DVD/CD/Vinyyli livelevyä International Harvesters -turneelta pukkaa joskus ens kuussa:
Kantrimpi Neil ei itelle ihan sitä mieluisinta mutta toisaalta tuo Grey Riders kuulosti todella hyvältä. Kiima kuitekin taas vaihteeks nousussa tulevan Neil Young -iltaman lähestyessä.
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
Aivan mahtavalta tuo Grey Riders kuulosti! Ihan niin kantrilta tuo meno ei edes vaikuta kuin Old Waysilla (jota ennenhän Young teki sen toistaiseksi julkaisemattoman Harvest-tyylisen levyn, jonka Geffen hyllytti). Southern Pacificistä on muuten jo yksi levyversiokin julkaistu Re-ac-torilla. Hyvältä kuulosta tuo kantrimpikin lähestymistapa. Kuuntelin tänään juuri noita Youngin 80-luvun levyjä ja onhan niilä kaikilla Everybodys Rockin'ia lukuunottamatta vähintäänkin neljä-viisi hienoa biisiä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mielenkiinnolla odotan tuota uutta levyä.
Everybody's Rockin'ista olisi saanut kyhättyä oikein näppärän ep:n. Köykäset coverit mäkeen ja eikun Neilin omat biisit kehiin.
bzort glorf bööth
Offline
Everybody's Rockin'ista olisi saanut kyhättyä oikein näppärän ep:n. Köykäset coverit mäkeen ja eikun Neilin omat biisit kehiin.
Eikös se nykyisenäänkin ole aika lailla EP:n mittainen... Mutta mä en kyllä osaa tehdä laadullisia eroja kovereiden ja Youngin omien biisien välille, paitsi että viimeisessä eli nimibiisissä on jotain samaa vinksahtaneisuutta kuin lähes koko Youngin 80-luvun tuotannossa. Uskon että joku päivä 80-luku tullaan näkemään kautena jolloin Neil Young kokeili ennakkoluulottomasti erilaisia tyylejä ja siinä sivussa syntyi joukko hienoja biisejä. Lucky Thirteenin kansi tiivistää olellisen: "Excursions into alien territory". Levyn avaava erikoispitkä versio Sample and Holdista on tästä oiva todiste.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Uskon että joku päivä 80-luku tullaan näkemään kautena jolloin Neil Young kokeili ennakkoluulottomasti erilaisia tyylejä ja siinä sivussa syntyi joukko hienoja biisejä.
Eiköhän se päivä oo jo ollutta ja mennyttä.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Ehkä tietyissä piireissä, mutta jos katsoo esim. Allmusicin tai Rateyourmusicin arvosteluja niin aika heikosti tähtiä nuo 80-luvun levyt ovat saaneet Freedomia lukuunottamatta.
A Treasuresta otetaan ennakkotilauksia Taitaa mennä tuo Blu-Ray/CD-painos hankintaan. Olen kyllä tyytyväinen jos julkaistaan tuollaisessa tuplaformaatissa niin pääsee nauttimaan olohuoneessa parhaalla äänenlaadulla, mutta pystyy kuunnella muuallakin
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Totuttuun Archives-tapaan julkaisu viivästyy... Vinyyliversio tosin taidettiin ajoissa saada pihalle.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Viikon tuo sitten loppujen lopuksi vain myöhästyi. Grey Riders ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan sellainen kadonnut klassikko, joksi sitä hetken luulin. Hyvä biisi joka tapauksessa. A Treasuren parhaat biisit ovat kuitenkin Flying On The Ground Is Wrong sekä Southern Pacific. Molemmathan on julkaistu jo aiemmin, mutta molempiin on kantriversioina saatu jotain uutta ja toimivaa. Flying On The Ground Is Wrong toki toimii Buffalo Springfieldinkin versiona, mutta ainakaan cd:ltä en bändin ensimmäistä levyä tahdo jaksaa surkean äänenlaadun vuoksi kuunnella (tässä tapauksessa äänenlaadun heikkous ei toimi edes tyylikeinona). Southern Pacificissa saadaan mahtava rautatiefiilis aikaan mm. banjon ja viulun avulla.
Blu-ray olikin sitten melkoisen turha hankinta. Äänenlaatu kai on aavistuksen parempi kuin cd:llä, mutta tuskin alkuperäisetkään nauhat mitään kauhean hi-fiä ovat. Parista biisistä (ainakin Amber Jeanista ja käsittämättömän nopeasta Get Back To The Countrysta) on mukana melko hyvälaatuinen video, mutta osasta biiseistä ei ole mitään videota ja osasta on jotain todella huonolaatuisia pätkiä, jotka jumittuvat välistä. Sinällään aika erikoista, että muistaakseni youtubestakin löytyy esim. Grey Ridersista parempilaatuisia pätkiä. Ei tosin välttämättä ihan samalta keikalta, mutta kuitenkin... Mukaan on myös laitettu yksi neljän minuutin haastattelu, joka lienee kuvattu kiertueen aikoihin. Lisäksi jostain kumman syystä mukana on Archives vol. 1 traileri
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Offline
Avaruuslinnulla on myös After the Goldrush-cover (onkohan jo mainittu tässä topikissa?).
Offline
Neil Young is the latest rock star to write an autobiography, with Waging Heavy Peace due for publication in late 2012. "I felt like writing books fit me like a glove," Young said. "I started and I just kept going. That's the way my Daddy used to do it on his old Underwood up in the attic. He said, 'Just keep writing, you never know what will turn up.'"
The singer's father, Scott Young, was as a Canadian sports journalist who in 1984 published Neil and Me, an account of his relationship with his son. Neil Young has also been the recipient of a major biography, Shakey: Neil Young's Biography, written by Jimmy McDonough and based around extensive interviews the writer conducted with Young, his family, friends and bandmates. Despite the access Young provided, he later sued McDonough in an attempt to stop the book's publication. Legal wrangling held up publication of the book for three years until publication in 2002.
Waging Heavy Peace is being published by Blue Rider Press, a new imprint of Penguin. "This promises to be a revealing, intimate book that will provide the window into Neil's life and career that fans and admirers have always wanted," said Blue Rider president David Rosenthal.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Menköön tähän topiciin kun tuo hyväntekeväisyyskonsertti on kuitenkin aika lailla Youngin aikaansaannoksia. Tällainen siis tulossa: "Bridge school concerts -25th anniversary edition" Valittavana on joko 2 CD- tai 3 DVD-versiot. Sisältö on osin eriä, osin samaa. DVD vaikuttaa melkeinpä mielenkiintoisemmalta.
CD 1
Born in the USA Bruce Springsteen
Too Much Dave Matthews
Magics in the Makeup No Doubt
Gone Jack Johnson
Blue Ridge Mountains Fleet Foxes
Love and Only Love Neil Young and Crazy Horse
Rain On Tin Sonic Youth
Better Man Pearl Jam
The Way It Will Be Gillian Welch
Country Feedback R.E.M. and Neil Young
The Great Divide Willie Nelson
Cry Just a Little Nils Lofgren
CD 2
Elsewhere Sarah McLachlan
Get Back Paul McCartney
A Dream Come True Elton John and Leon Russell
Marry Song Band of Horses
Disposable Heroes Metallica
After the Gold Rush Thom Yorke
The Difficult Kind Sheryl Crow
Maybe This Time Tony Bennett
Déjà vu CSNY
Jesus, Etc. Norah Jones
I Was Dancing in the Lesbian Bar Jonathan Richman
Surfin USA Brian Wilson
Wont Get Fooled Again The Who
DVD 1
Born in the USA Bruce Springsteen
People Have the Power Patti Smith
Better Man Pearl Jam
Heroes David Bowie
There Will Be A Light Ben Harper
Girl From The North Country Bob Dylan
Country Feedback R.E.M. and Neil Young
Love Hurts Emmylou Harris and Buddy Miller
Blue Ridge Mountains Fleet Foxes
At the Hop Devendra Barnhart
The Road is My Middle Name Bonnie Raitt
Rebel Yell Billy Idol
DVD 2
Surfin USA Brian Wilson
The Way It Will Be Gillian Welch
Sense of Purpose The Pretenders
Fire and Rain James Taylor
America Simon and Garfunkel
Shadow of a Doubt Tom Petty
Too Much Dave Matthews
Crime in the City Neil Young
Sixteen Shells from a Thirty-Ought Six Tom Waits
A Dream Come True Elton John and Leon Russell
Get Back Paul McCartney
Disposable Heroes Metallica
Wont Get Fooled Again The Who
DVD 3
Backstage at the Bridge School Benefit Concert
The Bridge School Story
Student/Artist Interviews
Mielenkiintoisin sisältö tosin lienee molemmilta löytyvä Country Feedback R.E.M. and Neil Young. Levyjen tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Tajusin vasta äsken, että Living With The War: In The Beginingin DVD sisältää videot Lifen kolmesta ekasta biisistä
EDIT: vai onko sittenkin vain kahdesta...
Last edited by Alxity (05.12.2011 22:26)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mielenkiintoisin sisältö tosin lienee molemmilta löytyvä Country Feedback R.E.M. and Neil Young.
Tällä kertaa arvaus meni täysin oikeaan. Koko levy on muuten akustinen. Mutta tuosta Country Feedbackista on aivan mieletön lähes 10 min versio, jossa kuullaan aivan mieletöntä akustista kitarointia Youngilta ja todella antaumuksellinen laulusuoritus Stipelta. Myös akustinen Love And Only Love on kova. Muutoin sisällön taso vaihtelee aika lailla. Metallican akustinen Disposable Heroes, Sonic Youthin Rain On Tin ja Bruce Springsteenin biisin alkuperäistä akustista demoa vastaava tulkinta Born In The USA:sta edustavat mielenkiintoisempaa antia.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline